1Ihminen, naisesta syntynyt, elää vähän aikaa ja on täynnä levottomuutta.
1 "Y mae pob un a anwyd o wraig yn fyr ei oes ac yn llawn helbul.
2Kuin kukka hän avautuu ja kuihtuu, on kohta poissa, kuin varjo.
2 Y mae fel blodeuyn yn tyfu ac yna'n gwywo; diflanna fel cysgod ac nid erys.
3Ja tällaista olentoa sinun silmäsi vartioi, hänet sinä vaadit eteesi tuomiolle!
3 A roi di sylw i un fel hyn, a'i ddwyn ef i farn gyda thi?
4Voiko saastaisesta tulla puhdas? Ei koskaan!
4 Pwy a gaiff lendid allan o aflendid? Neb!
5Ihmisen elämä on laskettu tarkoin, lasketut ovat sen kuukaudet ja päivät. Sinä olet pannut hänelle rajan, jota hän ei voi ylittää.
5 Gan fod terfyn i'w ddyddiau, a chan iti rifo'i fisoedd, a gosod iddo ffin nas croesir,
6Käännä siis katseesi hänestä pois, jätä hänet rauhaan, että hän saisi iloita kuin palkkalainen työpäivän päätyttyä.
6 yna tro oddi wrtho fel y caiff lonydd, fel gwas cyflog yn mwynhau ei ddiwrnod gwaith.
7Vaikka puu kaadetaan, sillä on yhä toivoa: sen kanto työntää versoja, niiden kasvu ei lopu.
7 "Er i goeden gael ei thorri, y mae gobaith iddi ailflaguro, ac ni pheidia ei blagur � thyfu.
8Vaikka sen juuri vanhenee maassa, vaikka sen tyvi kuolee,
8 Er i'w gwraidd heneiddio yn y ddaear, ac i'w boncyff farweiddio yn y pridd,
9jo kostea henkäys saa sen taas työntämään vesaa ja versomaan kuin nuori taimi.
9 pan synhwyra ddu373?r fe adfywia, ac fe flagura fel planhigyn ifanc.
10Toisin ihminen: hän riutuu ja kuolee. Kun hän on mennyt pois, missä hän on?
10 Ond pan fydd rhywun farw, �'n ddi-nerth, a phan rydd ei anadl olaf, nid yw'n bod mwyach.
11Meren vesi haihtuu, virta kuivuu, sen vedet häviävät.
11 Derfydd y du373?r o'r llyn; disbyddir a sychir yr afon;
12Kun ihminen vaipuu lepoon, hän ei enää nouse, ei vaikka taivaat revähtäisivät auki. Ihminen ei herää unestaan.
12 felly'r meidrol, fe orwedd ac ni chyfyd, ni ddeffry tra pery'r nefoedd, ac nis cynhyrfir o'i gwsg.
13Kunpa kätkisit minut tuonelaan, piilottaisit sinne, kunnes vihasi on asettunut, panisit määräajan ja muistaisit sitten minut!
13 O na bait yn fy nghuddio yn Sheol, ac yn fy nghadw o'r golwg nes i'th lid gilio, a phennu amser arbennig imi, a'm dwyn i gof!
14Mutta voiko ihminen herätä eloon, kun hän on kuollut? Niin kauan kuin työvuoroni jatkuu, minä kuitenkin odotan, että raadanta päättyy.
14 (Pan fydd meidrolyn farw, a gaiff ef fyw drachefn?) Yna fe obeithiwn holl ddyddiau fy llafur, hyd nes i'm rhyddhad ddod.
15Silloin sinä kutsuisit minua, ja minä vastaisin, sinä kaipaisit jälleen sitä, minkä oma kätesi on luonut.
15 Gelwit arnaf, ac atebwn innau; hiraethit am waith dy ddwylo.
16Sinä tarkkaisit kyllä askeleitani mutta et pitäisi kirjaa synneistäni.
16 Yna cedwit gyfrif o'm camre, heb wylio fy mhechod;
17Pahat tekoni olisivat kukkarossasi sinetillä suljettuina, sinä peittäisit ne näkymättömiin.
17 selid fy nhrosedd mewn cod, a chuddid fy nghamwedd.
18Mutta niin kuin vuori vyöryy laaksoon kallioiden murtuessa,
18 "Ond, fel y diflanna'r mynydd sy'n llithro, ac fel y symud y graig o'i lle,
19niin kuin vesi jauhaa ja kuluttaa kivet ja rankkasade huuhtoo mukaansa maan, niin sinä murrat ihmisen toivon.
19 ac fel y treulir y cerrig gan ddyfroedd, ac y golchir ymaith bridd y ddaear gan lifogydd, felly y gwnei i obaith meidrolyn ddiflannu.
20Sinä lannistat hänet ikiajoiksi. Hän lähtee täältä, hänen kasvonsa vääristyvät, kun sinä ajat hänet pois.
20 Parhei i'w orthrymu nes derfydd; newidi ei wedd, a'i ollwng.
21Ehkä hänen lapsensa saavat osakseen kunniaa -- hän ei siitä tiedä, ehkä he epäonnistuvat ja heidän käy huonosti -- hän ei siitäkään mitään tiedä.
21 Pan anrhydeddir ei blant, ni u373?yr; pan ddarostyngir hwy, ni sylwa.
22Hänen ruumiinsa tuntee vain oman tuskansa. Hän tajuaa vain oman murheensa.
22 Ei gnawd ei hun yn unig sy'n ei boeni, a'i fywyd ei hun sy'n ei ofidio."