1Nyt Job sanoi:
1 Atebodd Job:
2-- Enpä kuule näitä puheita ensimmäistä kertaa! Parhaatkin lohduttajat -- tehän vain lisäätte tuskaa.
2 "Yr wyf wedi clywed llawer o bethau fel hyn; cysurwyr sy'n peri blinder ydych chwi i gyd.
3Joko lopetit, vai vieläkö piekset tuulta? Mikä panee sinut aina sanomaan vastaan?
3 A oes terfyn i eiriau gwyntog? Neu beth sy'n dy gythruddo i ddadlau?
4Tokihan minäkin osaisin puhua juuri noin. Jos te olisitte minun asemassani, kuinka taitavasti puhuisinkaan teille! Osaa ottaen nyökyttelisin teidän onnettomuudellenne.
4 Gallwn innau siarad fel chwithau, pe baech chwi yn fy safle i; gallwn blethu geiriau yn eich erbyn, ac ysgwyd fy mhen arnoch.
5Minä rohkaisisin teitä kauniilla sanoilla. Minä lohduttaisin teitä huulteni puheilla.
5 Gallwn eich calonogi �'m genau, a'ch esmwyth�u � geiriau fy ngwefusau.
6Jos minä puhun, ei tuska hellitä. Jos pysyn vaiti, se ei minua jätä.
6 "Os llefaraf, ni phaid fy mhoen, ac os tawaf, ni chilia oddi wrthyf.
7Jumala, sinä olet ajanut minut uuvuksiin. Olet tuhonnut ihmiset, joiden keskellä elin.
7 Ond yn awr gosodwyd blinder arnaf; anrheithiaist fy holl gydnabod.
8Sinä tartuit minuun tiukasti: minun sairauteni nousi syyttämään, se todistaa minua vastaan.
8 Crychaist fy nghroen, a thystia hyn yn f'erbyn; saif fy nheneuwch i'm cyhuddo.
9Raivoissaan se käy kimppuuni ja raatelee minua, se kiristelee minulle hampaitaan. Viholliseni lävistävät minut katseensa terällä.
9 Yn ei gynddaredd rhwygodd fi mewn casineb, ac ysgyrnygu ei ddannedd arnaf; llygadrytha fy ngelynion arnaf.
10Suu ammollaan he tuijottavat minua, pilkkaavat, lyövät poskelle, yhtenä joukkona he käyvät minun kimppuuni.
10 Cegant yn wawdlyd arnaf, trawant fy ngrudd mewn dirmyg, unant yn dyrfa yn f'erbyn.
11Jumala jätti minut raakalaisten armoille, hän työnsi minut roistojen saaliiksi.
11 Rhydd Duw fi yng ngafael yr annuwiol, a'm taflu i ddwylo'r anwir.
12Kun elin rauhassa, hän tarttui minua niskasta, ravisteli minua, ruhjoi ja rusikoi ja nosti sitten nuoliensa maalitauluksi.
12 Yr oeddwn mewn esmwythyd, ond drylliodd fi; cydiodd yn fy ngwar a'm llarpio; gosododd fi yn nod iddo anelu ato.
13Hänen nuolensa osuivat joka puolelle ruumistani, säälimättä hän lävisti munuaiseni ja vuodatti sappeni maahan.
13 Yr oedd ei saethwyr o'm hamgylch; trywanodd i'm harennau'n ddidrugaredd, a thywalltwyd fy mustl ar y llawr.
14Hän löi minuun haavan toisensa jälkeen, hän syöksyi kimppuuni kuin soturi.
14 Gwnaeth rwyg ar �l rhwyg ynof; rhuthrodd arnaf fel ymladdwr.
15Karkeasta kankaasta tein suruvaatteen, puin sen paljaalle iholleni. Olen painanut kasvoni maahan.
15 "Gwn�ais sachliain am fy nghroen, a chuddiais fy nghorun yn y llwch.
16Kyynelet polttavat poskiani, kuoleman varjo pimentää silmäni,
16 Cochodd fy wyneb gan ddagrau, daeth d�wch ar fy amrannau,
17vaikka käsiäni ei tahraa väkivalta ja vaikka rukoukseni on vilpitön.
17 er nad oes trais ar fy nwylo, ac er bod fy ngweddi'n ddilys.
18Älä peitä minun vertani, maa! Älä tukahduta sen kostonhuutoa.
18 "O ddaear, na chuddia fy ngwaed, ac na fydded gorffwys i'm cri.
19Minulla on taivaassa todistaja, hän on minun puolustajani korkeudessa.
19 Oherwydd wele, yn y nefoedd y mae fy nhyst, ac yn yr uchelder y mae'r Un a dystia drosof.
20Ystäviltäni saan osakseni vain pilkkaa, mutta minun silmieni kyynelet kohoavat Jumalan eteen.
20 Er bod fy nghyfeillion yn fy ngwawdio, difera fy llygad ddagrau gerbron Duw,
21Kunpa olisikin joku, joka ratkaisisi ihmisen ja Jumalan välillä! Ratkaisisi, niin kuin asiat ratkaistaan ihmisten kesken.
21 fel y bo barn gyfiawn rhwng pob un a Duw, fel sydd rhwng rhywun a'i gymydog.
22Vähät vuoteni ovat jo kuluneet. Aivan pian minä lähden tielle, jolta ei ole paluuta.
22 Ychydig flynyddoedd sydd i ddod cyn imi fynd ar hyd llwybr na ddychwelaf arno.