1Nyt naamalainen Sofar alkoi jälleen puhua. Hän sanoi:
1 Yna atebodd Soffar y Naamathiad:
2-- Sinun puheesi ärsyttää minut vastaamaan, se kiihdyttää mieltäni.
2 "Yn awr, fe'm cynhyrfir i ateb; am hynny atebaf ar frys.
3Se, miten opetat ja ojennat, loukkaa minua, mutta ymmärrykseni löytää kyllä sinulle vastauksen.
3 Clywais gerydd sy'n fy nifr�o; y mae cynnwrf fy meddwl yn fy ngorfodi i ateb.
4Niin kuin tiedät, niin kuin on tiedetty muinaisista ajoista asti, siitä asti, kun ihmisiä on ollut maan päällä:
4 Onid wyt yn gwybod hyn? o'r dechrau, er pan osodwyd pobl ar y ddaear,
5jumalattoman ilo kestää vain hetken, rienaajan onni on pian ohi.
5 byr yw gorfoledd y drygionus, ac am gyfnod yn unig y pery llawenydd yr annuwiol.
6Vaikka hän ulottuisi taivaaseen saakka, vaikka hänen päänsä koskettaisi pilviä,
6 Er i'w falchder esgyn i'r uchelder, ac i'w ben gyffwrdd �'r cymylau,
7hän häviää jäljettömiin niin kuin sonta. Ne, jotka hänet tunsivat, kysyvät: "Missä hän on?"
7 eto derfydd am byth fel ei dom ei hun, a dywed y rhai a'i gwelodd, 'Ple mae ef?'
8Kuin uni hän lentää pois, katoaa, kuin öinen näky hän haihtuu tyhjiin.
8 Eheda ymaith fel breuddwyd, ac ni fydd yn bod; fe'i hymlidir fel gweledigaeth nos.
9Ne, jotka hänet näkivät, eivät enää häntä näe, hänen asuinsijansa ei enää häntä tunne.
9 Y llygad a'i gwelodd, ni w�l mohono mwy, ac nid edrych arno yn ei le.
10Hänen kätensä joutuvat antamaan takaisin kaiken riistämänsä, hänen lapsensa pyytävät armopaloja köyhiltä.
10 Cais ei blant ffafr y tlawd, a dychwel ei ddwylo ei gyfoeth.
11Nuoruus ja voima, joka täytti hänen ruumiinsa, vaipuu hänen kanssaan maan tomuun.
11 Y mae ei esgyrn sy'n llawn egni yn gorwedd gydag ef yn y llwch.
12Paha maistuu niin makealle hänen suussaan, että hän viivytellen tunnustelee sitä kielellään,
12 "Er i ddrygioni droi'n felys yn ei enau, a'i fod yntau am ei gadw dan ei dafod,
13nautiskelee, ei malta luopua siitä vaan pidättelee sitä kitalakeaan vasten.
13 ac yn anfodlon ei ollwng, ond yn ei ddal dan daflod ei enau,
14Mutta herkku muuttuu hänen sisuksissaan, se on hänen vatsassaan kuin sarvikyyn myrkky.
14 eto y mae ei fwyd yn ei gylla yn troi'n wenwyn asb iddo.
15Sen hyvän, jonka hän on ahminut, hän oksentaa ulos, Jumala ajaa sen pois hänen vatsastaan.
15 Llynca gyfoeth, ac yna'i chwydu; bydd Duw'n ei dynnu allan o'i fol.
16Sarvikyyn myrkkyä hän on itseensä imenyt, käärmeen kieli hänet surmaa.
16 Sugna wenwyn yr asb, ac yna fe'i lleddir gan golyn gwiber.
17Ei hän enää näe solisevia puroja, ei kerman ja hunajan virtoja.
17 Ni chaiff weld ffrydiau o olew, nac afonydd o f�l a llaeth.
18Hän joutuu luopumaan työnsä hedelmistä, ei saa niistä nauttia, omaisuudesta, jonka hän hankki, hän ei saa iloita,
18 Dychwel ffrwyth ei lafur heb iddo elwa arno; er cymaint ei enillion, ni chaiff eu mwynhau.
19koska hän murskasi köyhät, jätti heidät oman onnensa varaan, otti itselleen taloja, joita ei ollut rakentanut.
19 Oherwydd gorthrymodd y tlawd a'i adael yn ddiymgeledd; cipiodd du375? nas adeiladodd.
20Koskaan hän ei saanut kyllikseen, mutta hänen aarteensa eivät häntä pelasta.
20 Ni u373?yr sut i dawelu ei chwant, ac ni ddianc dim rhag ei wanc.
21Kaikkea hän ahnehti kyltymättä, siksi hänen onnensa ei kestä.
21 Nid oes gweddill iddo'i fwyta, ac felly nid oes parhad i'w ffyniant.
22Kun hänellä on yllin kyllin kaikkea, juuri silloin ahdinko hänet yllättää ja onnettomuuden painava käsi laskeutuu hänen päälleen.
22 Wedi digoni ei chwant, �'n gyfyng arno; daw holl rym gofid arno.
23Yllin kyllin hän tulee saamaan: Jumala suuntaa häneen vihansa hehkun ja antaa tuhon sataa hänen päälleen.
23 Pan fydd ar fedr llenwi ei fol, gyrrir arno angerdd llid, a'i dywallt i lawr i'w berfedd.
24Jos hän pääsee pakoon rautaisia aseita, pronssinuoli hänet surmaa:
24 "Fe ffy rhag arfau haearn, ond fe'i trywenir gan y saeth bres.
25se tulee selästä ulos hänen sappinesteestään kiiltävänä, ja kauhu valtaa hänet.
25 Tynnir hi allan o'i gorff, y blaen gloyw allan o'i fustl; daw dychrynfeydd arno.
26Pimeys odottaa, väijyksissä se odottaa. Tuli, joka palaa lietsomatta, syö hänet. Voi sitä, joka on etsinyt suojaa hänen kattonsa alta!
26 Tywyllwch llwyr a gadwyd ar gyfer ei drysorau; ysir ef gan d�n nad oes raid ei chwythu; difethir yr hyn a adawyd yn ei babell.
27Taivas paljastaa hänen syntinsä, maa nousee häntä vastaan.
27 Dadlenna'r nefoedd ei gamwedd, a chyfyd y ddaear yn ei erbyn.
28Hänen talonsa vauraus häipyy tyhjiin, kun vesi syöksyy kaiken yli vihan päivänä.
28 Bydd i'r dilyw ddwyn ymaith ei du375?, a llifogydd, yn nydd ei lid.
29Tämä on kohtalo, jonka Jumala antaa pahalle, tällaisen perintöosan Jumala on hänelle varannut.
29 Dyma dynged yr annuwiol oddi wrth Dduw, a'r etifeddiaeth a osododd iddo."