¹Ja nyt he nauravat minulle, miehet, minua nuoremmat -- nuo, joiden isiä en pitänyt minään, en kelvollisina edes paimenkoirieni pariin!

¹ "Ond yn awr y maent yn chwerthin am fy mhen, ie, rhai sy'n iau na mi, rhai na buaswn yn ystyried eu tadau i'w gosod gyda'm cu373?n defaid.

²Mitä hyötyä heistä olisi minulle? He ovat jo menettäneet voimansa,

² Pa werth yw cryfder eu dwylo i mi, gan fod eu hegni wedi diflannu?

³he riutuvat puutteessa ja ankarassa nälässä, kaluavat kuivia varpuja autiossa maassa.

³ Yn amser angen a newyn y maent yn ddifywyd, yn crafu yn y tir sych a diffaith.

⁴He keräävät pensaikosta suolaheinää, heidän leipänään ovat kinsterin juuret.

⁴ Casglant yr hocys a dail y prysglwyn a gwraidd y banadl i'w cadw eu hunain yn gynnes.

⁵Ihmisten parista heidät on ajettu pois, niin kuin varasta heitä seuraavat vihaiset huudot.

⁵ Erlidir hwy o blith pobl, a chodir llais yn eu herbyn fel yn erbyn lleidr.

⁶He asuvat rotkojen rinteillä maakuopissa ja kallionkoloissa.

⁶ Gwneir iddynt drigo yn agennau'r nentydd, ac mewn tyllau yn y ddaear a'r creigiau.

⁷Piikkipensaiden keskellä he ulvovat, karhiaisten alle he sulloutuvat yhteen.

⁷ Y maent yn nadu o ganol y perthi; closiant at ei gilydd o dan y llwyni.

⁸He ovat nimetöntä hylkyjoukkoa, piiskaniskuin heidät on karkotettu maasta.

⁸ Pobl ynfyd a dienw ydynt; fe'u gyrrwyd allan o'r tir.

⁹Ja nuo ovat tehneet minusta pilkkalaulun! Heidän keskuudessaan minusta on tullut sananparsi.

⁹ "Ond yn awr myfi yw testun eu gwatwargerdd; yr wyf yn destun gwawd iddynt.

¹⁰He inhoavat minua, pysyttelevät minusta kaukana, sumeilematta he sylkevät minua päin kasvoja.

¹⁰ Ffieiddiant fi a chadw draw oddi wrthyf, ac nid yw'n ddim ganddynt boeri yn fy wyneb.

¹¹Jumala on katkaissut minun jouseni jänteen, hän on lannistanut minut. Siksi ei mikään heitä pidättele, kun he näkevät minut.

¹¹ Pan ryddha ef raff a'm cystuddio, taflant hwythau'r enfa yn fy ngu373?ydd.

¹²Nuo käärmeensikiöt hyökkäävät kimppuuni, he lyövät jalat altani. Minun tuhokseni pystytetään rynnäkkövalleja.

¹² Cyfyd y dihirod yn f'erbyn ar y dde; gorfodant fi i gerdded ymlaen, ac yna codant rwystrau imi ar y ffyrdd.

¹³He ovat katkaisseet minulta pakotien. Halukkaasti, apua pyytämättä he ajavat minua perikatoon.

¹³ Maluriant fy llwybrau, ychwanegant at f'anffawd, ac nid oes neb yn eu rhwystro.

¹⁴He tulevat kuin muurin leveästä murtumasta, he vyöryvät kohti ja tuovat tuhon.

¹⁴ D�nt arnaf fel trwy fwlch llydan; rhuthrant trwy ganol y dinistr.

¹⁵Kauhu saa minut valtaansa, taivaan tuuliin katoaa arvoni ja kunniani, ja minun toivoni häipyy tyhjiin kuin pilvi.

¹⁵ Daeth dychryniadau arnaf; gwasgerir fy urddas fel gan wynt; diflannodd fy llwyddiant fel cwmwl.

¹⁶Ja nyt, onnettomuudet tarttuvat minuun ja elämä valuu minusta pois.

¹⁶ "Yn awr llewygodd fy ysbryd, cydiodd dyddiau cystudd ynof.

¹⁷Yön tullen tuska poraa luuni minusta irti, kipu nakertaa minua, se ei koskaan nuku.

¹⁷ Dirboenir f'esgyrn drwy'r nos, ac ni lonydda fy nghnofeydd.

¹⁸Vaatteeni kiristyvät ympärilleni, paitani kiertyy kuristamaan minua.

¹⁸ Cydiant yn nerthol yn fy nillad, a gafael ynof wrth goler fy mantell.

¹⁹Jumala on heittänyt minut maahan, ja minä olen kuin tomua ja tuhkaa.

¹⁹ Taflwyd fi i'r llaid, ac ystyrir fi fel llwch a lludw.

²⁰Minä huudan sinua, mutta sinä et vastaa, minä seison sinun edessäsi, mutta sinä vain tuijotat minua.

²⁰ Gwaeddaf arnat am gymorth, ond nid wyt yn f'ateb; safaf o'th flaen, ond ni chymeri sylw ohonof.

²¹Olet muuttunut julmaksi minua kohtaan, rajusti sinun kätesi minua ravistelee.

²¹ Yr wyt wedi troi'n greulon tuag ataf, ac yr wyt yn ymosod arnaf �'th holl nerth.

²²Sinä nostat minut ratsaille tuulen selkään ja paiskaat alas, lyöt pirstoiksi.

²² Fe'm codi i fyny i farchogaeth y gwynt, a'm bwrw yma ac acw i ddannedd y storm.

²³Minä tiedän, että sinä viet minut kuoleman käsiin, paikkaan, mihin päätyy kaikki mikä elää.

²³ Gwn yn sicr mai i farwolaeth y'm dygi, i'r lle a dynghedwyd i bob un byw.

²⁴Eikö raunioihin hautautunut kurkota kättään, eikö onnettomuuden uhri huuda apua?

²⁴ "Onid yw un dan adfeilion yn estyn allan ei law ac yn gweiddi am ymwared yn ei ddinistr?

²⁵Enkö minä itkenyt yhdessä kovaosaisten kanssa? Enkö minä surrut köyhien osaa?

²⁵ Oni wylais dros yr un yr oedd yn galed arno, a gofidio dros y tlawd?

²⁶Hyvää minä odotin, mutta paha tuli, odotin valoa, mutta tuli pimeys.

²⁶ Eto pan obeithiais i am ddaioni, daeth drwg; pan ddisgwyliais am oleuni, dyna dywyllwch.

²⁷Sisälläni kuohuu, sydämeni ei rauhoitu, sillä jokainen päivä tuo vain tuskaa.

²⁷ Y mae cyffro o'm mewn; ni chaf lonydd, daeth dyddiau gofid arnaf.

²⁸Suruvaatteessa minä kuljen, aurinkoa ei näy. Ihmisten keskeltä minä kohottaudun ja anelen apua.

²⁸ Af o gwmpas yn groenddu, ond nid gan wres haul; codaf i fyny yn y gynulleidfa i ymbil am gymorth.

²⁹Sakaalit ovat minun veljiäni, minun kumppaneitani kamelikurjet!

²⁹ Yr wyf yn frawd i'r siacal, ac yn gyfaill i'r estrys.

³⁰Minun ihoni mustuu ja lohkeilee, luitani korventaa kuumeen polte.

³⁰ Duodd fy nghroen, a llosgodd f'esgyrn gan wres.

³¹Murhetta soi minun harppuni, minun huiluni itkun ääniä.

³¹ Aeth fy nhelyn i'r cywair lleddf, a'm ffliwt i seinio galar.