¹Job jatkoi vielä puhettaan ja sanoi:

¹ Aeth Job ymlaen �'i ddadl, gan ddweud:

²-- Kunpa kaikki taas olisi niin kuin ennen, kun Jumala vielä piti minusta huolen!

² "O na byddwn fel yn yr amser gynt, yn y dyddiau pan oedd Duw yn fy ngwarchod,

³Silloin hän antoi lamppunsa loistaa minulle ja minä sain kulkea pimeyden lävitse hänen valossaan.

³ pan wn�i i'w lamp oleuo uwch fy mhen, a minnau'n rhodio wrth ei goleuni trwy'r tywyllwch;

⁴Kunpa palaisi kukoistukseni aika, jolloin Jumala suojeli majaani

⁴ pan oeddwn yn nyddiau f'anterth, a Duw'n cysgodi dros fy nhrigfan;

⁵ja Kaikkivaltias viipyi minun luonani, aika, jolloin oma väkeni vielä oli ympärilläni!

⁵ pan oedd yr Hollalluog yn parhau gyda mi, a'm plant o'm cwmpas.

⁶Noina päivinä minä kahlasin kermassa ja kallio tihkui minulle noroina oliivien öljyä.

⁶ Gallwn olchi fy nghamau mewn llaeth, ac yr oedd y graig yn tywallt ffrydiau o olew imi.

⁷Kun menin kaupunginportille kokoukseen ja asetuin paikalleni aukion äärelle,

⁷ "Awn allan i borth y ddinas, ac eisteddwn yn fy sedd ar y sgw�r;

⁸nuoret miehet väistyivät syrjään ja vanhukset nousivat seisomaan.

⁸ a phan welai'r llanciau fi, cilient, a chodai'r hynafgwyr ar eu traed;

⁹Kaupungin johtomiehet vaikenivat kesken puheen ja panivat käden suunsa eteen.

⁹ peidiai'r arweinwyr � llefaru, a rhoddent eu llaw ar eu genau;

¹⁰Ruhtinaatkin hiljenivät, kuin kieli olisi jäänyt kitalakeen kiinni.

¹⁰ tawai siarad y pendefigion, a glynai eu tafod wrth daflod eu genau.

¹¹Ken sanani kuuli, ylisti onneani, ken minut näki, vahvisti todeksi kaiken tämän:

¹¹ "Pan glywai clust, galwai fi'n ddedwydd, a phan welai llygad, canmolai fi;

¹²Minä pelastin köyhän, joka pyysi apua, ja orvon, jota kukaan ei auttanut.

¹² oherwydd gwaredwn y tlawd a lefai, a'r amddifad a'r diymgeledd.

¹³Epätoivoon vaipuneet siunasivat minua, lesken sydämessä minä herätin ilon.

¹³ Bendith yr un ar ddarfod amdano a dd�i arnaf, a gwnawn i galon y weddw lawenhau.

¹⁴Minä pukeuduin vanhurskauteen, oikeudentunto oli viittani ja päähineeni.

¹⁴ Gwisgwn gyfiawnder fel dillad amdanaf; yr oedd fy marn fel mantell a thwrban.

¹⁵Olin sokealle silmä, rammalle sauva.

¹⁵ Yr oeddwn yn llygaid i'r dall, ac yn draed i'r cloff.

¹⁶Köyhille minä olin isä ja tuntematonta autoin saamaan oikeutta.

¹⁶ Yr oeddwn yn dad i'r tlawd, a chwiliwn i achos y sawl nad adwaenwn.

¹⁷Minä murskasin pahantekijän leuan ja tempasin saaliin hänen hampaistaan.

¹⁷ Drylliwn gilddannedd yr anghyfiawn, a pheri iddo ollwng yr ysglyfaeth o'i enau.

¹⁸Minä ajattelin: "Olen kuin tarun lintu. Vaikka se tuhoutuu pesänsä kanssa, sen päivät vain lisääntyvät.

¹⁸ Yna dywedais, 'Byddaf farw yn f'anterth, a'm dyddiau mor niferus �'r tywod,

¹⁹Minun juureni ovat vedelle avoimet, yön kaste viipyy minun oksillani.

¹⁹ a'm gwreiddiau yn ymestyn at y dyfroedd, a'r gwlith yn aros drwy'r nos ar fy mrigau,

²⁰Minun kunniani säilyy alati kirkkaana, jousi ei kädestäni herpoa, nuoli seuraa toista taukoamatta."

²⁰ a'm hanrhydedd o hyd yn iraidd, a'm bwa yn adnewyddu yn fy llaw.'

²¹Minun sanaani odotettiin, sitä kuunneltiin. Kun annoin neuvoja, muut olivat hiljaa.

²¹ "Gwrandawai pobl arnaf, a disgwylient yn ddistaw am fy nghyngor.

²²Kun minä olin puhunut, kukaan ei enää sanonut mitään, minun sanani pisaroivat heidän ylleen.

²² Wedi imi lefaru, ni ddywedent air; diferai fy ngeiriau arnynt.

²³He odottivat niitä kuin sadetta, ahmivat niitä kuin kevätsateen vihmaa.

²³ Disgwylient wrthyf fel am y glaw, ac agorent eu genau fel am law y gwanwyn.

²⁴Kun he menettivät toivonsa, minä hymyilin heille, ja minun valoisat kasvoni rohkaisivat heitä.

²⁴ Pan wenwn arnynt, oni chaent hyder? A phan lewyrchai fy wyneb, ni fyddent brudd.

²⁵Minä valitsin heille tien, olin heidän johtajansa, minä olin heidän keskellään kuin kuningas sotajoukkonsa keskellä. Niin kuin hän lohduttaa surevia, niin minä lohdutin heitä.

²⁵ Dewiswn eu ffordd iddynt, ac eistedd yn ben arnynt; eisteddwn fel brenin yng nghanol ei lu, fel un yn cysuro'r galarus.