¹Olen väsynyt elämään. Minä päästän valitukseni valloilleen. Olen katkera ja puhun tuskani julki.

¹Tedis al mia animo mia vivo; Mi fordonos min al mia plendado; Mi parolos en la malgxojeco de mia animo.

²Jumala, älä tuomitse minua syylliseksi! Kerro minulle, miksi käyt oikeutta minua vastaan.

²Mi diros al Dio:Ne kondamnu min, Sciigu al mi, pro kio Vi malpacas kontraux mi.

³Mitä sinä siitä hyödyt, että sorrat minua, että hyljeksit omien kättesi luomusta ja annat menestyksen valaista jumalattomien tiet?

³CXu Vi trovas tion bona, ke Vi turmentas, Ke Vi forpusxas la laboritajxon de Viaj manoj, Sendas brilon sur la entreprenon de malpiuloj?

⁴Onko sinulla samanlaiset silmät kuin meillä, näetkö sinä samalla tavoin kuin ihminen näkee?

⁴CXu Vi havas okulojn karnajn, Kaj cxu Vi rigardas, kiel homo rigardas?

⁵Ovatko sinun päiväsi vähät kuin ihmisen päivät, hupenevatko sinun vuotesi niin kuin ihmisen vuodet?

⁵CXu Viaj tagoj estas kiel la tagoj de homo, Aux cxu Viaj jaroj estas kiel la vivtempo de homo,

⁶Sinä tutkit tarkoin minun rikkomukseni ja otat selvää, mitä syntejä olen ehkä tehnyt,

⁶Ke Vi sercxas mian kulpon Kaj penas trovi mian pekon,

⁷vaikka hyvin tiedät, että en ole syyllinen, ja tiedät, ettei sinun käsistäsi pelasta mikään.

⁷Kvankam Vi scias, ke mi ne estas malbonagulo, Sed el Via mano neniu povas savi?

⁸Sinun kätesi ovat punoneet minut kokoon. Oletko nyt muuttanut mielesi, aiotko tuhota minut?

⁸Viaj manoj min formis kaj faris min tutan cxirkauxe, Kaj tamen Vi min pereigas!

⁹Muista, että olet itse minut tehnyt maan savesta! Nytkö teet minut maan tomuksi jälleen?

⁹Rememoru, ke kiel argilon Vi min prilaboris; Kaj Vi returne faros min polvo.

¹⁰Sinä vuodatit minut kuin maidon astiaan, sinä kiinteytit minut muotooni kuin juuston,

¹⁰Vi elversxis ja min kiel lakton, Kaj kiel fromagxon Vi min kundensigis.

¹¹olet pukenut minut lihaan ja nahkaan, liittänyt luilla ja jänteillä minut kokoon.

¹¹Per hauxto kaj karno Vi min vestis, Per ostoj kaj tendenoj Vi min plektis.

¹²Sinä annoit minulle elämän, olit uskollinen, sinun huolenpitosi oli suojanani.

¹²Vivon kaj bonon Vi donis al mi, Kaj Via prizorgado gardis mian spiriton.

¹³Mutta tämä, mikä on minua kohdannut, oli jo valmiina sinun mielessäsi. Nyt minä tiedän, mitä sinä sydämessäsi haudoit.

¹³Sed cxi tion Vi kasxis en Via koro; Mi scias, ke Vi tion intencis:

¹⁴Jos minä tein väärin, aina sinä olit siinä etkä koskaan jättänyt rankaisematta.

¹⁴Se mi pekos, Vi tion rimarkos sur mi, Kaj mian pekon Vi ne lasos senpuna.

¹⁵Ja nyt, jos olen syyllistynyt pahaan, voi minua! Mutta vaikka olisin elänyt kuinka nuhteettomasti, en silti voisi nostaa päätäni, sillä olisin yleinen pilkan kohde ja näkisin vain kurjuuteni.

¹⁵Se mi agis malbone, ve al mi! Se mi estas prava, mi ne povas tamen levi mian kapon, Estante tute humiligita Kaj vidante mian mizeron.

¹⁶Jos pidän pääni pystyssä, sinä metsästät minua kuin leijona, minä saan jälleen kokea tuon ihmeteltävän voimasi.

¹⁶Se gxi levigxas, Vi cxasas min kiel leono, Kaj denove montras sur mi Vian mirindan potencon.

¹⁷Yhä uusia todistajia sinä tuot eteeni, sinun vihasi kasvaa kasvamistaan, yhä uusia joukkoja sinä lähetät kimppuuni.

¹⁷Vi elmetas kontraux mi novajn atestojn, Plifortigas Vian koleron kontraux mi; Nova armeo min atakas.

¹⁸Miksi vedit minut ulos äidinkohdusta? Kunpa olisin menehtynyt alkuuni eikä yksikään silmä olisi minua nähnyt!

¹⁸Por kio Vi elirigis min el la ventro? Ho, se mi estus pereinta, ke nenies okulo min vidu!

¹⁹Kunpa minua ei olisi koskaan ollut! Minut olisi viety suoraan kohdusta hautaan.

¹⁹Tiam mi estus kiel ne estinta; El la ventro mi estus transportita en la tombon.

²⁰Ovathan päiväni vähät ja ne päättyvät pian. Päästä jo irti! Anna minun iloita hetki,

²⁰Mia vivo estas ja mallonga; CXesu do, lasu min libera, por ke mi iom revigligxu,

²¹ennen kuin menen pimeyden ja kuoleman varjon maahan, menen, enkä enää palaa,

²¹Antaux ol mi foriros senrevene En la landon de mallumo kaj de morta ombro,

²²kuoleman varjon ja sekasorron maahan, synkkään maahan, maahan, jossa valokin on pimeyttä.

²²En la landon, kie la lumo estas kiel mallumo, Kie estas morta ombro kaj senordeco, Kie estas lume kiel en mallumego.