¹Nyt naamalainen Sofar alkoi jälleen puhua. Hän sanoi:

¹Ekparolis Cofar, la Naamano, kaj diris:

²-- Sinun puheesi ärsyttää minut vastaamaan, se kiihdyttää mieltäni.

²Pro tio miaj pensoj devigas min respondi, Pro tio, kion mi sentas.

³Se, miten opetat ja ojennat, loukkaa minua, mutta ymmärrykseni löytää kyllä sinulle vastauksen.

³Hontindan riprocxon mi auxdis, Kaj la spirito de mia prudento respondos por mi.

⁴Niin kuin tiedät, niin kuin on tiedetty muinaisista ajoista asti, siitä asti, kun ihmisiä on ollut maan päällä:

⁴CXu vi scias, ke tiel estis de eterne, De post la apero de homo sur la tero,

⁵jumalattoman ilo kestää vain hetken, rienaajan onni on pian ohi.

⁵Ke la triumfado de malvirtuloj estas mallongatempa, Kaj la gxojo de hipokritulo estas nur momenta?

⁶Vaikka hän ulottuisi taivaaseen saakka, vaikka hänen päänsä koskettaisi pilviä,

⁶Se lia grandeco ecx atingus gxis la cxielo, Kaj lia kapo tusxus la nubon,

⁷hän häviää jäljettömiin niin kuin sonta. Ne, jotka hänet tunsivat, kysyvät: "Missä hän on?"

⁷Li tamen pereos por cxiam, kiel lia sterko; Tiuj, kiuj lin vidis, diros:Kie li estas?

⁸Kuin uni hän lentää pois, katoaa, kuin öinen näky hän haihtuu tyhjiin.

⁸Kiel songxo li forflugos, kaj oni lin ne trovos; Li malaperos, kiel nokta vizio.

⁹Ne, jotka hänet näkivät, eivät enää häntä näe, hänen asuinsijansa ei enää häntä tunne.

⁹Okulo, kiu rigardis lin, ne plu vidos lin; Lia loko lin ne plu vidos.

¹⁰Hänen kätensä joutuvat antamaan takaisin kaiken riistämänsä, hänen lapsensa pyytävät armopaloja köyhiltä.

¹⁰Liaj filoj kurados almozpetante, Kaj liaj manoj redonos lian havajxon.

¹¹Nuoruus ja voima, joka täytti hänen ruumiinsa, vaipuu hänen kanssaan maan tomuun.

¹¹Liaj ostoj estos punitaj pro la pekoj de lia juneco, Kaj tio kusxigxos kune kun li en la polvo.

¹²Paha maistuu niin makealle hänen suussaan, että hän viivytellen tunnustelee sitä kielellään,

¹²Se la malbono estas dolcxa en lia busxo, Li kasxas gxin sub sia lango,

¹³nautiskelee, ei malta luopua siitä vaan pidättelee sitä kitalakeaan vasten.

¹³Li flegas gxin kaj ne forlasas gxin, Kaj retenas gxin sur sia palato:

¹⁴Mutta herkku muuttuu hänen sisuksissaan, se on hänen vatsassaan kuin sarvikyyn myrkky.

¹⁴Tiam lia mangxajxo renversigxos en liaj internajxoj, Farigxos galo de aspidoj interne de li.

¹⁵Sen hyvän, jonka hän on ahminut, hän oksentaa ulos, Jumala ajaa sen pois hänen vatsastaan.

¹⁵Li englutis havajxon, sed li gxin elvomos; El lia ventro Dio gxin elpelos.

¹⁶Sarvikyyn myrkkyä hän on itseensä imenyt, käärmeen kieli hänet surmaa.

¹⁶Venenon de aspidoj li sucxos; Lango de vipuro lin mortigos.

¹⁷Ei hän enää näe solisevia puroja, ei kerman ja hunajan virtoja.

¹⁷Li ne vidos fluojn nek riverojn, Torentojn de mielo kaj de butero.

¹⁸Hän joutuu luopumaan työnsä hedelmistä, ei saa niistä nauttia, omaisuudesta, jonka hän hankki, hän ei saa iloita,

¹⁸Li redonos tion, kion li pene akiris, kaj li tion ne englutos; Kiel ajn granda estas lia havajxo, li gxin fordonos kaj ne gxuos gxin.

¹⁹koska hän murskasi köyhät, jätti heidät oman onnensa varaan, otti itselleen taloja, joita ei ollut rakentanut.

¹⁹CXar li premis kaj forlasis la senhavulojn, Li rabis al si domon, kiun li ne konstruis.

²⁰Koskaan hän ei saanut kyllikseen, mutta hänen aarteensa eivät häntä pelasta.

²⁰CXar lia interno ne estis trankvila, Tial li ne savos tion, kio estis por li kara.

²¹Kaikkea hän ahnehti kyltymättä, siksi hänen onnensa ei kestä.

²¹Nenion restigis lia mangxemeco; Tial lia bonstato ne estos longedauxra.

²²Kun hänellä on yllin kyllin kaikkea, juuri silloin ahdinko hänet yllättää ja onnettomuuden painava käsi laskeutuu hänen päälleen.

²²Malgraux lia abundeco, li estos premata; CXiaspecaj suferoj trafos lin.

²³Yllin kyllin hän tulee saamaan: Jumala suuntaa häneen vihansa hehkun ja antaa tuhon sataa hänen päälleen.

²³Por plenigi lian ventron, Li sendos sur lin la flamon de Sia kolero, Kaj pluvigos sur lin Sian furiozon.

²⁴Jos hän pääsee pakoon rautaisia aseita, pronssinuoli hänet surmaa:

²⁴Se li forkuros de batalilo fera, Trafos lin pafarko kupra.

²⁵se tulee selästä ulos hänen sappinesteestään kiiltävänä, ja kauhu valtaa hänet.

²⁵Nudigita glavo trairos lian korpon, Kaj la fulmo de lia turmentilo venos sur lin kun teruro.

²⁶Pimeys odottaa, väijyksissä se odottaa. Tuli, joka palaa lietsomatta, syö hänet. Voi sitä, joka on etsinyt suojaa hänen kattonsa alta!

²⁶Nenia mallumo povos kasxi liajn trezorojn; Lin konsumos fajro ne disblovata; Malbone estos al tiu, kiu restos en lia tendo.

²⁷Taivas paljastaa hänen syntinsä, maa nousee häntä vastaan.

²⁷La cxielo malkovros liajn malbonagojn, Kaj la tero levigxos kontraux lin.

²⁸Hänen talonsa vauraus häipyy tyhjiin, kun vesi syöksyy kaiken yli vihan päivänä.

²⁸Malaperos la greno el lia domo, Dissxutita gxi estos en la tago de Lia kolero.

²⁹Tämä on kohtalo, jonka Jumala antaa pahalle, tällaisen perintöosan Jumala on hänelle varannut.

²⁹Tia estas de Dio la sorto de homo malpia, Kaj la heredajxo destinita por li de Dio.