¹Nyt Job sanoi:

¹Ijob respondis kaj diris:

²-- Kuunnelkaa minua, kuulkaa mitä sanon, sillä tavoin te minua parhaiten lohdutatte.

²Auxskultu mian parolon; Kaj gxi estu anstataux viaj konsoloj.

³Olkaa kärsivällisiä, antakaa minun puhua. Kun olen sanonut sanottavani, sitten voitte pilkata minua.

³Toleru, ke mi parolu; Kaj kiam mi finos mian paroladon, tiam moku.

⁴En kai minä ihmisille valitustani osoita? Miksi minun pitäisi malttaa mieleni?

⁴CXu kontraux homo mi disputas? Kaj kial mi ne estu malpacienca?

⁵Katsokaa nyt minua, katsokaa ja kauhistukaa! Käsi suun eteen, pysykää hiljaa!

⁵Turnu vin al mi, kaj vi eksentos teruron, Kaj vi metos la manon sur la busxon.

⁶Kun ajattelen tätä kaikkea, minä järkytyn, vavistus kulkee jäsenteni lävitse.

⁶Kiam mi ekpensas pri tio, min atakas teruro, Kaj tremo kaptas mian korpon.

⁷Miksi jumalattomat saavat elää? Miksi he elävät korkeaan ikään? Miksi heidän on valta ja voima?

⁷Kial malpiuloj vivas, Atingas maljunecon, akiras grandan havajxon?

⁸He näkevät lastensa varttuvan aikuisiksi, heidän silmiensä ilona ovat lastenlapset.

⁸Ilia idaro estas bone arangxita antaux ili, kune kun ili, Kaj ilia devenantaro estas antaux iliaj okuloj.

⁹Jumalattoman talo menestyy, mikään ei sitä uhkaa, Jumalan vitsa ei siihen koske.

⁹Iliaj domoj estas en paco, sen timo; Kaj la vergo de Dio ne estas sur ili.

¹⁰Kun hänen sonninsa astuu, aina se siittää vasikan, hänen lehmänsä poikivat aina ajallaan.

¹⁰Ilia bovo naskigas kaj ne estas forpusxata; Ilia bovino gravedigxas kaj ne abortas.

¹¹Hänen lapsensa juoksevat vapaina kuin karitsat, nuoret hyppivät ja tanssivat riemuissaan,

¹¹Siajn malgrandajn infanojn ili elirigas kiel sxafaron, Kaj iliaj knaboj saltas.

¹²he virittävät laulun, lyövät rumpua, soittavat lyyraa, he karkeloivat huilun tahdissa.

¹²Ili gxojkrias sub la sonoj de tamburino kaj harpo, Ili estas gajaj sub la sonoj de fluto.

¹³Heidänkin päivänsä ovat onnen päiviä, rauhassa he saavat laskeutua tuonelaan.

¹³Ili pasigas siajn tagojn en bonstato, Kaj iras en SXeolon momente.

¹⁴Jumalalle jumalattomat sanovat: "Pysy loitolla meistä! Emme me piittaa sinun teistäsi."

¹⁴Kaj tamen ili diras al Dio:Foriru de ni, Ni ne deziras koni Viajn vojojn;

¹⁵He ajattelevat: "Mikä on Kaikkivaltias? Miksi me häntä palvelisimme? Mitä hyödyttää pyytää häneltä apua?"

¹⁵Kio estas la Plejpotenculo, ke ni servu al Li? Kaj kian utilon ni havos, se ni turnos nin al Li?

¹⁶He uskovat, että menestys on heidän omissa käsissään. Heidän ajatuksensa ovat kaukana Jumalasta.

¹⁶Sed ne de ili dependas ilia bonstato; La pensmaniero de la malpiuloj estas malproksima de mi.

¹⁷Milloin jumalattoman lamppu sammuisi? Milloin onnettomuus hänet tavoittaisi, milloin Jumala niin häneen vihastuisi, että tuhoaisi hänet?

¹⁷GXis kiam? La lumilo de la malpiuloj estingigxu, Kaj ilia pereo venu sur ilin; Suferojn Li partodonu al ili en Sia kolero.

¹⁸Milloin hän kieppuisi kuin olkisilppu tuulessa, kuin ruumenet, jotka pyörre tempaa mukaansa?

¹⁸Ili estu kiel pajlero antaux vento, Kaj kiel grenventumajxo, kiun forportas ventego.

¹⁹Te väitätte, että Jumala säästää rangaistuksensa hänen lapsilleen. Ei! Rangaistus kuuluu sille, joka on rikkonut. Saakoon hän itse kärsiä!

¹⁹Dio konservas lian malfelicxon por liaj infanoj; Li repagu al li mem, ke li sciu;

²⁰Nähköön hän omin silmin tuhon tulevan, juokoon hän Jumalan vihan maljan!

²⁰Liaj propraj okuloj vidu lian malfelicxon, Kaj el la kolero de la Plejpotenculo li trinku.

²¹Mitä hän lapsistaan sitten enää tietää, kun hänen kuukausiensa määrä on kulunut loppuun?

²¹CXar kiom interesas lin lia domo post li, Kiam la nombro de liaj monatoj finigxis?

²²Pitäisikö nyt meidän opettaa tätä viisautta Jumalalle hänelle, joka taivaan enkelitkin tuomitsee?

²²CXu oni povas instrui scion al Dio, Kiu jugxas ja plej altajn?

²³Joku kuolee keskellä elämän täyteyttä, keskellä rauhaa ja vaurautta,

²³Unu mortas meze de sia abundeco, Tute trankvila kaj kontenta;

²⁴lanteet vahvoina ja ravittuina, luut ydintä myöten voimaa täynnä.

²⁴Lia brusto estas plena de lakto, Kaj liaj ostoj estas saturitaj de medolo.

²⁵Toinen taas kuolee mieli katkerana, saamatta osakseen pisaraakaan onnea.

²⁵Alia mortas kun animo suferanta, Kaj li ne gxuis bonon.

²⁶Rinta rinnan he lepäävät maassa, ja heidän ruumiinsa kihisevät matoja.

²⁶Sed ambaux kune ili kusxas en la tero, Kaj vermoj ilin kovras.

²⁷Kyllä minä tiedän, mitä te nyt ajattelette ja mitä juonia punotte minua vastaan!

²⁷Vidu, mi scias viajn pensojn, Kaj la argumentojn, kiujn vi malice kolektas kontraux mi;

²⁸Te tietysti sanotte: "Missä nyt on mahtimiehen talo, missä tuo syntisten asumus?"

²⁸Vi diros:Kie estas la domo de la nobelo? Kaj kie estas la tendo, en kiu logxis la malpiuloj?

²⁹Ettekö tosiaan ole koskaan kyselleet asioita niiltä, jotka ovat maailmaa nähneet? Ettekö ole ottaneet oppia siitä mitä he ovat kokeneet?

²⁹Sed demandu la vojagxantojn, Kaj ne malatentu iliajn atestojn:

³⁰Pahat säästyvät tuhon päivänä, jumalaton viedään turvaan, kun vihan päivä tulee.

³⁰En tago de malfelicxo la malpiulo estas sxirmata, En tago de kolero li estas metata flanken.

³¹Kuka tuomitsee hänen tekonsa vasten kasvoja, kuka rankaisee häntä hänen synneistään?

³¹Kiu montros antaux lia vizagxo lian konduton? Kiu repagos al li, se li ion faris?

³²Kun hänet viedään hautaan, hänen hautakumpunsa ääressä valvotaan.

³²Kaj li estas akompanata al la tomboj, Kaj sur la tomba altajxeto estas starigataj gardistoj.

³³Lempeä on hänen päällään laakson multa. Hänen jäljessään kulkee saattojoukko, ja monet ovat tulleet jo edeltä haudan luo.

³³Dolcxaj estas por li la terbuloj de la valo, Kaj post li trenigxas cxiuj homoj, Kaj sennombraj estas tiuj, kiuj iris antaux li.

³⁴Miten tyhjää on lohtu, jota te tarjoatte! Valhe piilee teidän jokaisessa sanassanne.

³⁴Kiel do vi volas konsoli min per vantajxo, Kaj viaj respondoj enhavas nur malgxustajxojn?