1Seitsemän päivän kuluttua Job avasi suunsa. Hän kirosi syntymänsä päivän
1Poste Ijob malfermis sian busxon, kaj malbenis sian tagon.
2ja sanoi:
2Kaj Ijob ekparolis, kaj diris:
3-- Kadotkoon jäljettömiin se päivä, jona synnyin, yö, joka tiesi kertoa: poika on siinnyt.
3Pereu la tago, en kiu mi naskigxis, Kaj la nokto, kiu diris:Embriigxis homo.
4Haihtukoon pimeään se päivä, älköön Jumala taivaassaan muistako sitä, älköön aamun valo sitä koskettako.
4Tiu tago estu malluma; Dio de supre ne rigardu gxin, Neniu lumo ekbrilu super gxi.
5Kuoleman varjo vieköön sen mukanaan, musta pilvi peittäköön sen, auringon pimentyminen säikyttäköön sen pois.
5Mallumo kaj tomba ombro ekposedu gxin; Nubo gxin kovru; Eklipsoj de tago faru gxin terura.
6Nielköön synkkä pimeys sen yön, niin ettei sitä lasketa vuoden päiviin, että se katoaa kuukauden öiden kierrosta.
6Tiun nokton prenu mallumego; GXi ne alkalkuligxu al la tagoj de la jaro, GXi ne eniru en la kalkulon de la monatoj.
7Hedelmätön olkoon se yö, ilosta tyhjä.
7Ho, tiu nokto estu soleca; Neniu gxojkrio auxdigxu en gxi.
8Sen päivän lävistäköön kirous, joka herättäisi itsensä Leviatanin.
8Malbenu gxin la malbenantoj de la tago, Tiuj, kiuj estas pretaj eksciti levjatanon.
9Pimetkööt sen aamun tähdet, älköön se yö nähkö sarastuksen valoa, turhaan se odottakoon päivänkoiton katsetta.
9Mallumigxu la steloj de gxia krepusko; GXi atendu lumon, kaj cxi tiu ne aperu; Kaj la palpebrojn de matenrugxo gxi ne ekvidu;
10Se päivä ja yö ei sulkenut edestäni kohdun porttia, ei kätkenyt silmiltäni tätä kärsimystä.
10Pro tio, ke gxi ne fermis la pordon de la utero de mia patrino Kaj ne kasxis per tio la malfelicxon antaux miaj okuloj.
11Miksi en syntynyt kuolleena, miksi en menehtynyt tultuani äidin kohdusta?
11Kial mi ne mortis tuj el la utero, Ne senvivigxis post la eliro el la ventro?
12Miksi äitini polvet ottivat minut vastaan, miksi rinnat antoivat ravinnon?
12Kial akceptis min la genuoj? Por kio estis la mamoj, ke mi sucxu?
13Minä lepäisin haudassa aivan hiljaa, nukkuisin, minulla olisi rauha.
13Mi nun kusxus kaj estus trankvila; Mi dormus kaj havus ripozon,
14Minä lepäisin kuninkaiden ja mahtimiesten seurassa, noiden, jotka ovat jättäneet jälkeensä muistomerkkejä, mahtavia raunioita.
14Kune kun la regxoj kaj la konsilistoj sur la tero, Kiuj konstruas al si izolejojn,
15Minä lepäisin ruhtinaitten seurassa, noiden, joilla oli kultaa, jotka täyttivät palatsinsa hopealla.
15Aux kun la potenculoj, kiuj havas oron, Kiuj plenigas siajn domojn per argxento;
16Niin kuin kuollut sikiö olisin poissa, maahan kaivettu ja olematon, niin kuin lapsi, joka ei päivänvaloa nähnyt.
16Aux kiel abortitajxo kasxita mi ne ekzistus, Simile al la infanoj, kiuj ne vidis lumon.
17Siellä pahantekijöitten raivo lakkaa ja itsensä uuvuksiin raataneet saavat levon,
17Tie la malpiuloj cxesas tumulti; Kaj tie ripozas tiuj, kies fortoj konsumigxis.
18siellä pääsevät vangit vaivastaan, piiskurien huudot eivät enää heitä ahdista.
18Tie la malliberuloj kune havas ripozon; Ili ne auxdas la vocxon de premanto.
19Yhtä ovat siellä pieni ja suuri, orja on herrastaan vapaa.
19Malgranduloj kaj granduloj, tie ili estas; Kaj sklavo estas libera de sia sinjoro.
20Miksi hän antaa elämän valon sille, jonka osa on kärsimys, miksi niille, joiden elämä on täynnä katkeruutta?
20Por kio al suferanto estas donita la lumo, Kaj la vivo al tiuj, kiuj havas maldolcxan animon,
21He odottavat kuolemaa, mutta se ei tule, he etsivät sitä enemmän kuin aarretta.
21Kiuj atendas la morton, kaj gxi ne aperas, Kiuj elfosus gxin pli volonte ol trezorojn,
22Kun kuolema heidät korjaa, he iloitsevat, heidän suurin riemunsa on hauta.
22Kiuj ekgxojus kaj estus ravitaj, Se ili trovus tombon?
23Miksi hän antaa elämän valon miehelle, joka on Jumalan saartama, jolta tie on kadonnut?
23Al la homo, kies vojo estas kasxita, Kaj antaux kiu Dio starigis barilon?
24Minun leipääni on itku ja voihke, veden lailla virtaa minun valitukseni.
24Antaux ol mi ekmangxas panon, mi devas gxemi, Kaj mia plorkriado versxigxas kiel akvo;
25Mitä kammosin ja kauhistuin, se tapahtui, mitä eniten pelkäsin, se kohtasi minut.
25CXar terurajxo, kiun mi timis, trafis min, Kaj tio, pri kio mi estis maltrankvila, venis al mi.
26Ei rauhaa, ei lepoa, ei tyventä hetkeksikään, yhä uudelleen tuska lyö ylitseni.
26Mi ne havas trankvilon, mi ne havas kvieton, mi ne havas ripozon; Trafis min kolero.