1Parempi leipäkannikka ja rauha kuin juhlapidot ja riita.
1Pli bona estas seka peco da pano, sed kun trankvileco, Ol domo plena de viando, kun malpaco.
2Viisas orja pitää kurissa kunnottoman pojan ja pääsee perinnölle veljesten kanssa.
2Sagxa sklavo regos super filo hontinda, Kaj dividos heredon kune kun fratoj.
3Hopealle sulatin, kullalle uuni, ihmisten sydämet tutkii Herra.
3Fandujo estas por argxento, kaj forno por oro; Sed la korojn esploras la Eternulo.
4Heittiö kuuntelee ilkeitä puheita, kieroilija turmion sanoja.
4Malbonfaranto obeas malbonajn busxojn; Malveremulo atentas malpian langon.
5Joka köyhää pilkkaa, herjaa hänen Luojaansa, vahingonilo ei jää rankaisematta.
5Kiu mokas malricxulon, tiu ofendas lian Kreinton; Kiu gxojas pri ies malfelicxo, tiu ne restos sen puno.
6Vanhusten kruununa ovat lastenlapset, lasten kunniana heidän isänsä.
6Nepoj estas krono por maljunuloj; Kaj gloro por infanoj estas iliaj gepatroj.
7Tyhmän suuhun ei sovi suora puhe eikä ruhtinaan huulille valhe.
7Al malsagxulo ne konvenas alta parolado, Kaj ankoraux malpli al nobelo mensogado.
8Joka lahjoo, luulee lahjaansa onnenkiveksi: minne hän menee, hän menestyy.
8Donaco estas juvelo en la okuloj de sia mastro; Kien ajn li sin turnos, li sukcesos.
9Joka vaalii ystävyyttä, unohtaa loukkauksen, joka menneitä kaivelee, menettää ystävänsä.
9Kiu kovras kulpon, tiu sercxas amikecon; Sed kiu reparolas pri la afero, tiu disigas amikojn.
10Viisas ottaa moitteesta opikseen, sata lyöntiäkään ei paranna tyhmää.
10Pli efikas riprocxo cxe sagxulo, Ol cent batoj cxe malsagxulo.
11Paha ihminen kapinoi ja kapinoi, kunnes kohtaa armottoman sanantuojan.
11Malbonulo sercxas nur ribelon; Sed terura sendato estos sendita kontraux lin.
12Tulkoon vaikka poikasensa menettänyt karhu, kunhan ei tyhmyri hulluudessaan!
12Pli bone estas renkonti ursinon, al kiu estas rabitaj gxiaj infanoj, Ol malsagxulon kun lia malsagxeco.
13Joka hyvän pahalla maksaa, vetää onnettomuuden kotinsa ylle.
13Kiu redonas malbonon por bono, El ties domo ne malaperos malbono.
14Riita syntyy kuin rako patoon -- tuki se, ennen kuin vesi nousee!
14La komenco de malpaco estas kiel liberigo de akvo; Antaux ol gxi tro vastigxis, forlasu la malpacon.
15Vapaus syylliselle, tuomio syyttömälle, kumpaakin Herra kammoksuu.
15Kiu pravigas malvirtulon, kaj kiu malpravigas virtulon, Ambaux estas abomenajxo por la Eternulo.
16Mitä hyötyy tyhmyri rahoistaan? Viisautta hän ei ymmärrä ostaa.
16Por kio servas mono en la mano de malsagxulo? CXu por acxeti sagxon, kiam li prudenton ne havas?
17Ystävän rakkaus ei koskaan petä, veli auttaa veljeä hädän hetkellä.
17En cxiu tempo amiko amas, Kaj li farigxas frato en mizero.
18Mieletön se, joka lyö kättä ja menee toisesta takuuseen.
18Homo malsagxa donas manon en manon, Kaj garantias por sia proksimulo.
19Joka rakastaa riitaa, rakastaa syntiä. Joka porttinsa korottaa, se etsii tuhoaan.
19Kiu amas malpacon, tiu amas pekon; Kiu tro alte levas sian pordon, tiu sercxas pereon.
20Väärämielinen ei onnea tavoita, kieroilijan kohtaa perikato.
20Malica koro ne trovos bonon; Kaj kiu havas negxustan langon, tiu enfalos en malfelicxon.
21Murheen saa, joka tyhmän siittää, houkan isä ei iloa tunne.
21Kiu naskas malsagxulon, tiu havas cxagrenon; Kaj patro de malprudentulo ne havos gxojon.
22Iloinen sydän pitää ihmisen terveenä, synkkä mieli kuihduttaa ruumiin.
22GXoja koro estas saniga; Kaj malgxoja spirito sekigas la ostojn.
23Jumalaton ottaa salaa lahjuksen ja vääristää oikeuden tien.
23Kasxitajn donacojn akceptas malvirtulo, Por deklini la vojon de la justeco.
24Viisas pitää silmänsä viisaudessa, tyhmän katse kiertelee maailman rantaa.
24Antaux la vizagxo de prudentulo estas sagxo; Sed la okuloj de malsagxulo estas en la fino de la tero.
25Tyhmä poika on isänsä murhe, katkera pettymys äidilleen.
25Filo malsagxa estas cxagreno por sia patro, Kaj malgxojo por sia patrino.
26Pahoin tehdään, jos syytöntä sakotetaan, oikeutta loukataan, jos ruoskitaan kunnian miestä.
26Ne estas bone suferigi virtulon, Nek bati noblulon, kiu agas juste.
27Viisas se, joka sanojaan säästää, järkevä pitää päänsä kylmänä.
27Kiu sxparas siajn vortojn, tiu estas prudenta; Kaj trankvilanimulo estas homo sagxa.
28Hullukin käy viisaasta, jos on vaiti, järkevästä, ellei suutaan avaa.
28Ecx malsagxulo, se li silentas, estas rigardata kiel sagxulo; Kaj kiel prudentulo, se li tenas fermita sian busxon.