¹Ylistä Herraa, minun sieluni! Herra, minun Jumalani, miten suuri ja mahtava sinä olet! Sinun vaatteenasi on kirkkaus ja kunnia,

¹Benu, ho mia animo, la Eternulon. Ho Eternulo, mia Dio, Vi estas tre granda, De majesto kaj beleco Vi estas vestita;

²valo ympäröi sinut kuin viitta. Sinä olet levittänyt taivaan kuin telttakankaan

²Vi, kiu estas cxirkauxkovrita de lumo kiel de vesto, Kiu sternas la cxielon kiel tapisxon;

³ja tehnyt salisi ylisten vetten keskelle. Sinä otat pilvet vaunuiksesi ja kuljet tuulten siivillä.

³Kiu arangxas sur la akvo Siajn cxambrojn, Kiu faras la nubojn Lia veturilo; Kiu iras sur la flugiloj de la vento;

⁴Sinä teet tuulista sanasi viejät ja panet liekit palvelijoiksesi.

⁴Kiu faras la ventojn Liaj senditoj, Flamantan fajron Liaj servantoj;

⁵Sinä perustit maan lujasti paikoilleen, horjumatta se pysyy ajasta aikaan.

⁵Kiu fondis la teron sur gxiaj fundamentoj, Ke gxi neniam sxanceligxos.

⁶Alkumeri peitti maan kokonaan, ja vedet lepäsivät vuorten yllä,

⁶La abismon Vi kovris kiel per vesto, Sur la montoj staras akvo;

⁷mutta sinä käskit vesiä, ja ne pakenivat, ne virtasivat kiireesti, kun äänesi jylisi.

⁷De Via minaco gxi kuras, De la vocxo de Via tondro gxi forrapidas.

⁸Ja vuoret kohosivat, laaksot vaipuivat kukin kohdalleen, niin kuin säädit.

⁸GXi levigxas sur montojn, mallevigxas sur valojn, Al tiu loko, kiun Vi destinis por gxi.

⁹Sinä asetit rajat, joita vedet eivät ylitä, eivätkä ne enää palaa peittämään maata.

⁹Vi faris limon, kiun gxi ne superpasxos, Por ke gxi ne revenu por kovri la teron.

¹⁰Vuorten rinteille sinä puhkaisit lähteet, vedet juoksevat puroina ja virtaavat laaksoissa.

¹⁰Vi sendas fontojn al la riveroj, Kiuj iras inter montoj;

¹¹Ne juottavat kaikki maan eläimet, villiaasikin saa sammuttaa janonsa.

¹¹Ili trinkigas cxiujn kampajn bestojn; Sovagxaj azenoj kvietigas sian soifon.

¹²Niiden äärellä asuvat taivaan linnut ja visertävät lehvissä vesien partailla.

¹²Apud ili logxas la birdoj cxielaj, El inter la brancxoj ili sonigas sian vocxon.

¹³Sinä juotat vuoret korkeuksien vesillä, ja maa kantaa sinun töittesi hedelmää.

¹³Vi trinkigas la montojn el Viaj cxambroj; Per la produktoj de Viaj faroj satigxas la tero.

¹⁴Sinä kasvatat ruohon karjaa varten ja maan kasvit ihmisen viljeltäviksi, että hän saisi leipänsä maasta.

¹⁴Vi kreskigas herbon por la bruto, Kaj verdajxon, kiu servas al la homo, Por elirigi panon el la tero.

¹⁵Sinä kasvatat viinin ihmisen iloksi, öljyn hänen kasvojansa kaunistamaan ja leivän hänen ruumiinsa voimaksi.

¹⁵Kaj la vino gajigas la koron de la homo, La vizagxo brilas de la oleo, Kaj la pano fortikigas la koron de la homo.

¹⁶Ravituiksi tulevat myös Herran puut, Libanonin setrit, jotka hän istutti,

¹⁶Satigxas la arboj de la Eternulo, La cedroj de Lebanon, kiujn Li plantis;

¹⁷joiden oksille linnut tekevät pesänsä, joiden latvoissa haikaroilla on kotinsa.

¹⁷Kaj tie nestas birdoj; Cikonio havas sian logxejon sur abioj;

¹⁸Vuorten rinteillä asuvat kauriit, ja tamaanit löytävät turvansa kallioista.

¹⁸La altaj montoj estas por la ibeksoj, La rokoj estas rifugxejo por la hirakoj.

¹⁹Sinä panit kuun jakamaan aikaa, ja aurinko tietää laskemisensa hetken.

¹⁹Li arangxis la lunon laux la partoj de tempo; La suno scias sian subiron.

²⁰Sinä lähetät pimeyden, ja tulee yö, ja metsän eläimet hiipivät esiin.

²⁰Vi sendas mallumon, kaj farigxas nokto, Dum kiu vagas cxiuj arbaraj bestoj;

²¹Nuoret leijonat karjuvat saalistaan, pyytävät ruokaansa Jumalalta.

²¹La leonidoj krias pri rabakiro, Por peti de Dio sian mangxajxon.

²²Kun aurinko nousee, ne piiloutuvat ja palaavat luoliinsa levolle.

²²Kiam levigxas la suno, Ili sin kasxas kaj kusxigxas en siaj logxejoj.

²³Mutta ihminen lähtee askartensa ääreen ja tekee työtään, kunnes on ilta.

²³Eliras homo por sia okupigxo, Por sia laboro gxis la vespero.

²⁴Lukemattomat ovat tekosi, Herra. Miten viisaasti olet ne tehnyt! Koko maa on täynnä sinun luotujasi.

²⁴Kiel multaj estas Viaj faroj, ho Eternulo! CXion Vi faris kun sagxo; La tero estas plena de Viaj faritajxoj.

²⁵Niin merikin, tuo suuri ja aava -- miten luvuton lauma siinä vilisee, parvittain eläimiä, pieniä ja suuria!

²⁵Jen la maro, granda kaj vasta: Tie estas rampajxoj sennombraj, Bestoj malgrandaj kaj grandaj;

²⁶Siellä kulkevat laivat, siellä on Leviatan, merihirviö, jonka loit telmimään siellä.

²⁶Tie iras sxipoj; Tie estas la levjatano, kiun Vi kreis, ke gxi tie ludu.

²⁷Kaikki luotusi tarkkaavat sinua, Herra, ja odottavat ruokaansa ajallaan.

²⁷CXiuj ili atendas de Vi, Ke Vi donu al ili mangxon en gxia tempo.

²⁸Sinä annat, ja jokainen saa osansa, avaat kätesi, ja kaikki tulevat ravituiksi.

²⁸Vi donas al ili, ili kolektas; Vi malfermas Vian manon, kaj ili satigxas de bonajxo.

²⁹Kun käännyt pois, ne hätääntyvät, kun otat niiltä elämän hengen, ne kuolevat ja palaavat maan tomuun.

²⁹Vi kasxas Vian vizagxon, tiam ili ektimas; Vi forprenas ilian spiriton, Tiam ili mortas kaj revenas al sia polvo.

³⁰Kun lähetät henkesi, se luo uutta elämää, näin uudistat maan kasvot.

³⁰Vi sendas Vian spiriton, tiam ili kreigxas; Kaj Vi renovigas la vizagxon de la tero.

³¹Olkoon Herran kunnia ikuinen! Saakoon hän iloita kaikista teoistaan,

³¹Gloro al la Eternulo estu eterne; La Eternulo gxoju pri Siaj faritajxoj.

³²hän, jonka katseesta maa järisee, jonka kosketuksesta vuoret savuavat!

³²Li ekrigardas la teron, kaj gxi tremas; Li ektusxas la montojn, kaj ili fumigxas.

³³Herraa minä ylistän koko elämäni ajan, laulan Jumalalle niin kauan kuin elän.

³³Mi kantados al la Eternulo, dum mi vivos; Mi muzikados al mia Dio, dum mi estos.

³⁴Olkoot mietteeni hänelle mieleen, että saan iloita Herrasta.

³⁴Agrabla estu al Li mia meditado; Mi gxojos pri la Eternulo.

³⁵Hävitkööt synnintekijät maasta, tulkoon loppu jumalattomista! Ylistä Herraa, minun sieluni! Halleluja!

³⁵Malaperu pekuloj de sur la tero, Kaj malvirtuloj ne plu ekzistu. Benu, ho mia animo, la Eternulon. Haleluja!