1Laulunjohtajalle. Korahilaisten psalmi. (H49:2)Kuulkaa tämä, kaikki kansat, kuunnelkaa, maan asukkaat,
1Al la hxorestro. De la Korahxidoj. Psalmo. Auxskultu cxi tion, cxiuj popoloj; Atentu, cxiuj logxantoj de la mondo,
2(H49:3)niin alhaiset kuin ylhäiset, rikas ja köyhä yhtä lailla!
2Kaj altrangulo kaj malaltrangulo, Ricxulo kaj malricxulo kune.
3(H49:4)Suuni puhuu tiedon sanoja, sydämeni pohtii viisautta.
3Mia busxo diros sagxajxon, Kaj la penso de mia koro prudentajxon.
4(H49:5)Minä tahdon tutkistella mietelauseita, ratkoa arvoituksia lyyraa soittaen.
4Mi klinos mian orelon al sentenco; Sur harpo mi esprimos mian enigmon.
5(H49:6)Miksi pelkäisin pahana päivänä, kun petturien kavaluus saartaa minut?
5Kial mi devus timi en tagoj de malbono, Kiam min cxirkauxas la malboneco de miaj persekutantoj,
6(H49:7)He luottavat rikkauteensa, kerskailevat suurella omaisuudellaan.
6Kiuj fidas sian potencon Kaj fanfaronas per sia granda ricxeco?
7(H49:8)Mutta henkeään ihminen ei voi lunastaa, ei hän voi käydä kauppaa Jumalan kanssa.
7Fraton tute ne liberigos homo, Nek donos al Dio elacxeton por li
8(H49:9)Elämän lunnaat ovat liian kalliit, ne jäävät iäksi maksamatta.
8(Multekosta estus la elacxeto de ilia animo, Kaj neniam tio estos),
9(H49:10)Ei ihminen elä ikuisesti, ei hän vältä hautaa.
9Ke li restu viva eterne, Ke li ne vidu la tombon.
10(H49:11)Viisaatkin kuolevat, se on nähty, yhtä lailla kuin tyhmät ja typerät. Heidän omaisuutensa jää muille.
10Oni ja vidas, ke sagxuloj mortas, Kaj ankaux malsagxulo kaj sensciulo pereas Kaj lasas al aliaj sian havon.
11(H49:12)Hauta on ikuisesti heidän kotinsa, heidän asuntonsa ajasta aikaan, vaikka he eläessään omistivat maat ja mannut.
11Ilia deziro estas, ke iliaj domoj ekzistu por cxiam, Kaj iliaj logxejoj de generacio al generacio; Ili nomas siajn bienojn laux siaj nomoj.
12(H49:13)Rikkainkaan ihminen ei ole ikuinen, eläinten tavoin hän lakkaa olemasta.
12Sed homo ne restas longe en honoro; Li egaligxas al bruto bucxota.
13(H49:14)Tämä on heidän tiensä, mielettömien tie, ja yhä uudet ihmiset mieltyvät heidän puheisiinsa. (sela)
13Tia estas ilia vojo, ilia espero, Kaj iliaj posteuloj aprobas ilian opinion. Sela.
14(H49:15)Kuin lammaslauma he vaipuvat tuonelaan, kuolema paimentaa heitä siellä. Jo seuraavana päivänä oikeamieliset kulkevat heidän ylitseen. Tuonela on heidän asuinsijansa, se kuihduttaa heidät.
14Kiel sxafoj ili estos metataj en SXeolon; La morto ilin pasxtos; Kaj matene virtuloj ilin ekposedos, Kaj ilia bildo pereos en SXeol, perdinte logxejon.
15(H49:16)Mutta Jumala lunastaa minut, hän tempaa minut tuonelan otteesta. (sela)
15Sed Dio liberigos mian animon el la mano de SXeol, CXar Li prenos min. Sela.
16(H49:17)Älä kadehdi, kun joku rikastuu, kun hän kartuttaa talonsa omaisuutta.
16Ne timu, kiam homo ricxigxas, Kiam grandigxas la gloro de lia domo.
17(H49:18)Kuollessaan hän ei ota mukaansa mitään, hänen omaisuutensa ei seuraa häntä hautaan.
17CXar mortante li nenion prenos; Ne iros post li malsupren lia honoro.
18(H49:19)Vaikka hän eläessään ihastelee osaansa ja toiset kiittävät hänen menestystään,
18CXar kvankam li gxuigas sian animon dum sia vivado, Kaj oni vin lauxdas por tio, ke vi faras al vi bone,
19(H49:20)hänen täytyy mennä isiensä luo, paikkaan, jossa ei valoa nähdä.
19Tamen li iros al la generacio de siaj patroj, Kiuj neniam vidos lumon.
20(H49:21)Rikkainkaan ihminen ei ole ikuinen, eläinten tavoin hän lakkaa olemasta.
20Homo, kiu estas en honoro, sed ne havas prudenton, Estas egala al bruto bucxota.