¹Alas tomuun, neitsyt, tytär Babylon! Istu maahan, Kaldean tytär, siinä on nyt valtaistuimesi! Ei sinua enää mainita hienoksi ja hehkeäksi.

¹Astu alla ja istu põrmu, neitsi, Paabeli tütar! Istu maha aujärjeta, kaldealaste tütar! Sest enam ei nimetata sind õrnaks ja hellitatuks.

²Tartu jauhinkiviin! Jauha! Huntusi riisu, helmuksesi kohota, sääresi paljasta ja kahlaa virtojen poikki!

²Võta käsikivi ja jahvata jahu; pane loor ära, tõsta seelikuserv üles, paljasta sääred, kahla läbi jõgede!

³Sinun häpysi paljastuu, häpeäsi on kaikkien nähtävissä. Kun minä käyn kostamaan, ei kukaan voi minua estää,

³Su häbe paljastatakse, sinugi häbistust nähakse. Mina tasun kätte ega lase manguda kedagi, ütleb meie lunastaja,

⁴sanoo meidän lunastajamme. Hänen nimensä on Herra Sebaot, Israelin Pyhä.

⁴kelle nimi on vägede Issand, Iisraeli Püha.

⁵Väisty pimentoon, istu ääneti, Kaldean tytär. Ei sinua enää kutsuta valtakuntien valtiattareksi.

⁵Istu vaikselt ja mine pimedusse, kaldealaste tütar, sest enam ei nimetata sind kuningriikide käskijannaks!

⁶Kun minä vihastuin omaan kansaani, minä annoin oman maani sinun häväistäväksesi, Babylon. Mutta sinä olit armoton kansaani kohtaan. Vanhustakin sinä rasitit raskaimmalla ikeellä.

⁶Mina vihastasin oma rahva peale, teotasin oma pärisosa ja andsin nad su kätte; sina ei osutanud neile halastust, raugalegi panid peale oma üliränga ikke

⁷Sinä sanoit: "Aina ja iäti minä olen valtiatar." Muuta et päästänyt mieleesi, kaiken loppua et ajatellut.

⁷ja ütlesid: 'Ma olen igavesti käskijanna.' Sa ei võtnud neid asjaolusid südamesse ega mõelnud, kuidas see lõpeb.

⁸Ja nyt kuuntele, sinä nautiskelija, sinä joka elät turvattuna ja sanot mielessäsi: "Vain minä! Kukaan ei ole vertaiseni. Minä en koskaan jää leskeksi, koskaan en menetä lapsiani!"

⁸Aga kuule nüüd seda, sa himur, kes elad muretult, üteldes südames: 'Mina, ja ei keegi muu! Mina ei ela lesena ega tunne lastetust!'

⁹Mutta tämä tulee osaksesi, tämä kaikki, äkkiä, yhtenä ja samana päivänä: lasten kuolema ja leskeys. Koko voimallaan ne kohtaavat sinua huolimatta taikojesi runsaudesta ja monien loitsujesi voimasta.

⁹Ent äkki ühel päeval on need mõlemad sul käes: lastetus ja lesepõlv. Need tabavad sind täiel jõul, hoolimata su paljudest nõidustest, hoolimata su suurest lausumisvõimest.

¹⁰Sinä teit kaikessa rauhassa pahaa ja ajattelit: "Ei minua kukaan näe." Sinun viisautesi ja taitosi harhauttivat sinut, niin että sanoit: "Vain minä, kukaan ei ole vertaiseni!"

¹⁰Sa olid oma kurjuses julge ja ütlesid: 'Ükski ei näe mind!' Su tarkus ja su teadmised eksitasid sind ja sa ütlesid südames: 'Mina, ja ei keegi muu!'

¹¹Mutta nyt sinä saat pahuutesi palkan, sitä et osaa manata pois. Onnettomuus kaatuu sinun päällesi, etkä pysty torjumaan sitä. Ja äkkiarvaamatta vyöryy ylitsesi perikato, jota et osannut odottaa.

¹¹Seepärast tabab sind õnnetus, mida sa ei oska eemale manada; su peale langeb hukatus, mida sa ei suuda tõrjuda; äkitselt tuleb su üle torm, mida sa ei aimagi.

¹²Astu toki esiin loitsuinesi ja runsaine taikoinesi! Niiden parissahan olet puuhaillut nuoruudestasi saakka -- ehkäpä voit saada avun, ehkä pelotat pahan pois!

¹²Astu ometi ette oma lausumiste ja oma paljude nõidustega, millega sa ennast oled väsitanud noorpõlvest peale; võib-olla sa suudad abi tuua, võib-olla hirmutada!

¹³Olethan uuvuksiin asti harjoittanut taikojasi. Astukoot siis esiin sinua puolustamaan nuo taivaan jaottelijat ja tähtien tähyäjät, jotka aina uuden kuun tullen ilmoittavat, mikä sinua odottaa!

¹³Sa oled ennast väsitanud oma paljude nõuandjatega; astugu nad ometi ette ja päästku sind, taevatundjad, tähtede seletajad, kes kuulutavad iga noorkuu ajal, mis sulle juhtub.

¹⁴Katso, he ovat kuin olkia, tuli polttaa heidät, he eivät voi pelastaa edes itseään sen liekistä. Ei se ole hiillos, jonka luona lämmitellään, ei valkea, jonka äärellä istuskellaan.

¹⁴Vaata, need on otsekui kõrred, tuli põletab need; nad ei suuda päästa oma hinge leegi võimusest. See ei ole söelõõm soojenduse tarvis ega tulepaistus, mille ees istuda.

¹⁵Noin käy kumppaniesi, joiden kanssa olet ahkeroinut hamasta nuoruudestasi saakka. He hoipertelevat kuka minnekin -- kukaan ei sinua pelasta.

¹⁵Nõnda käib su nõidujate käsi, kelle pärast sa oled vaeva näinud noorpõlvest peale: igaüks vaarub omale poole, ükski ei päästa sind.