¹Kun maassa vallitsi suuri kuivuus, Jeremialle tuli tämä Herran sana:

¹Issanda sõna, mis Jeremijale tuli ühenduses põuaga:

²-- Juuda suree, sen kaupungit riutuvat, portit vaipuvat murheissaan maahan. Valitushuuto kohoaa Jerusalemista!

²'Juuda leinab, ta väravad jäävad tühjaks, leinates lamatakse maas, Jeruusalemmast tõuseb hädakisa.

³Ylhäiset lähettävät palvelijansa etsimään vettä, mutta kun nämä tulevat vesikuopalle, pisaraakaan ei ole. He palaavat astiat tyhjinä, ja pettyneinä, alla päin he peittävät kasvonsa.

³Nende suurnikud läkitavad oma alamaid vee järele; need lähevad kaevude juurde, aga ei leia vett - nende astjad tulevad tühjalt tagasi. Neil on häbi ja nad tunnevad piinlikkust ning katavad oma pead.

⁴Myös talonpojat ovat lyötyjä ja peittävät kasvonsa. Pellot halkeilevat, kun maa ei ole saanut sadetta.

⁴Sest põld on kohkunud, et maal ei ole vihma, põllumehed häbenevad ja katavad oma pead.

⁵Peura poikii metsikössä mutta hylkää vasansa, kun ei ole mitään syötävää.

⁵Koguni poeginud emahirv väljal jätab maha oma vasika, sest värsket rohtu ei ole.

⁶Villiaasit seisovat paljailla kukkuloilla, haukkovat ilmaa kuin sakaalit ja katsovat riutunein silmin -- ruohoa ei ole.

⁶Ja metseeslid seisavad tühermail ja ahmivad õhku nagu ðaakalid; nende silmad tuhmuvad, sest rohtu ei ole.

⁷-- Vaikka rikoksemme todistavat meitä vastaan, auta, Herra, nimesi ja kunniasi tähden! Monta kertaa me olemme luopuneet sinusta, tehneet syntiä sinua vastaan.

⁷Kui meie süüteod tunnistavad meie vastu, siis, Issand, toimi meiega oma nime kohaselt! Sest meie taganemisi on palju, me oleme pattu teinud sinu vastu.

⁸Herra, sinä olet Israelin toivo, pelastaja ahdingon aikana! Miksi olet nyt kuin muukalainen, kuin vieras vaeltaja, joka vain yhdeksi yöksi poikkeaa taloon?

⁸Sina, Iisraeli lootus, tema päästja hädaajal. Mispärast sa oled nagu võõras maal või nagu rändur, kes lööb telgi üles ainult ööbimiseks?

⁹Miksi olet kuin neuvoton mies, kuin soturi, josta ei ole puolustajaksi? Olethan sinä kuitenkin meidän keskellämme, ja meitä kutsutaan sinun omiksesi. Älä jätä meitä, Herra!

⁹Mispärast sa oled nagu jahmunud mees, nagu keegi, kes on võimetu päästma? Ja ometi oled sa meie keskel, Issand! Meile on pandud sinu nimi, ära jäta meid maha!

¹⁰Näin sanoo Herra tästä kansasta: "He kulkevat sinne ja tänne eivätkä hillitse askeleitaan -- se on heille mieleen! Mutta minä, Herra, en enää sitä siedä. Minä muistan heidän rikoksensa ja rankaisen heitä heidän synneistään."

¹⁰Nõnda ütleb Issand selle rahva kohta: Nii on siis neile meeldinud hulkuda, nad ei ole säästnud oma jalgu; seepärast ei ole Issandal neist hea meel, ta meenutab nüüd nende süüd ja nuhtleb nende patte.

¹¹Herra sanoi minulle: "Älä rukoile tämän kansan puolesta, älä rukoile, että sille kävisi hyvin!

¹¹Ja Issand ütles mulle: Ära palu selle rahva eest tema heaks!

¹²Vaikka nämä ihmiset paastoavat, minä en kuule heidän valitustaan; vaikka he uhraavat polttouhreja ja ruokauhreja, he eivät saa minua leppymään. Miekalla, nälällä ja rutolla minä teen heistä lopun."

¹²Kuigi nad paastuvad, ei kuule ma nende hüüdu; ja kuigi nad ohverdavad põletusohvreid ja roaohvreid, ei ole mul neist hea meel, vaid ma teen neile lõpu mõõga, nälja ja katkuga.

¹³Minä vastasin: "Mutta Herra, Jumalani, profeetathan puhuvat heille näin: 'Ette tule näkemään miekkaa ettekä nälänhätää, sillä Herra antaa teille pysyvän onnen tässä maassa.'"

¹³Siis ma ütlesin: Oh, Issand Jumal! Vaata, prohvetid ütlevad neile: Te ei näe mõõka ega tule teile nälga, sest mina annan teile siin paigas püsiva rahu.

¹⁴Herra sanoi minulle: "Silkkaa valhetta julistavat profeetat minun nimissäni! Minä en ole heitä lähettänyt, en ole antanut heille tehtävää enkä puhunut heille. Valhenäkyjä, tyhjiä ennustuksia ja petollisia kuvitelmiaan he teille julistavat.

¹⁴Aga Issand ütles mulle: Prohvetid kuulutavad minu nimel valet. Mina ei ole neid läkitanud, ei ole neid käskinud ega nendega rääkinud; nad kuulutavad teile valenägemusi, tühiseid ennustusi ja oma südame pettekujutlusi.

¹⁵He ovat ennustaneet minun nimissäni, vaikka minä en ole lähettänyt heitä, ja sanoneet, ettei miekka eikä nälänhätä tule tähän maahan. Ja nyt minä, Herra, ilmoitan sinulle, mitä aion tehdä näille profeetoille: he kuolevat miekkaan ja nälkään!

¹⁵Seepärast ütleb Issand prohvetite kohta, kes kuulutavad minu nimel, kuigi ma ei ole neid läkitanud, ja kes ütlevad, et sellele maale ei tule mõõka ja nälga, nõnda: Mõõga ja nälja läbi hukkuvad need prohvetid.

¹⁶Samoin käy kansan, jolle he ennustavat -- Jerusalemin kadut täyttyvät nälkään ja miekkaan menehtyneistä. Eikä ole ketään, joka hautaisi heidät ja heidän vaimonsa, poikansa ja tyttärensä. Minä syöksen heidän päälleen onnettomuuden, jonka he pahuudellaan ovat ansainneet."

¹⁶Ja rahvas, kellele nad kuulutavad, heidetakse Jeruusalemma tänavaile nälja ja mõõga läbi ning ükski ei mata neid - nemad, nende naised, nende pojad ja tütred. Ja mina valan nende peale nende eneste kurjuse.

¹⁷-- Puhu heille nämä sanat: Kyyneleet vuotavat silmistäni yötä päivää, taukoamatta. Neitsyt, oma kansani, on saanut ankaran iskun, parantumattoman haavan!

¹⁷Ja ütle neile see sõna: Minu silmist voolavad pisarad ööd ja päevad ega lakka, sest neitsi, mu rahva tütar, on vigastatud raske vigastusega, tema haav on ravimatu.

¹⁸Kun menen ulos kaupungista, näen kaikkialla miekan kaatamia! Kun tulen kaupunkiin takaisin, näen kaikkialla nälkään nääntyneitä! Profeetat ja papitkin harhailevat ympäri maata eivätkä tiedä, mitä tehdä.

¹⁸Kui ma lähen väljale, siis vaata: mõõgaga tapetud. Ja kui ma tulen linna, siis vaata: näljatõved. Aga niihästi prohvetid kui preestrid uitavad maal ega tea midagi.

¹⁹-- Oletko, Herra, kokonaan hylännyt Juudan, etkö lainkaan välitä Siionista? Miksi olet lyönyt meitä niin, ettemme enää toivu? Me toivoimme rauhaa, mutta mitään hyvää ei tullut. Me odotimme, että haavamme parantuisivat, mutta meille koittikin kauhun aika.

¹⁹Kas sa oled Juuda hoopis hüljanud? Või on su hing Siionist tüdinud? Mispärast sa oled meid nõnda löönud, et me ei saa terveks? Oodatakse rahu, aga head ei ole, ja paranemise aega, ent vaata: on kohkumus.

²⁰Me tunnemme, että olemme olleet jumalattomia, tiedämme isiemme rikokset. Me olemme tehneet syntiä sinua vastaan!

²⁰Issand, me tunneme oma õelust ja oma vanemate süüd, ja et me oleme pattu teinud sinu vastu.

²¹Sinun nimeesi me vetoamme -- älä heitä meitä pois, älä anna valtaistuimesi kunnian joutua häväistyksi! Muista liittoa, jonka teit kanssamme, älä anna sen raueta!

²¹Oma nime pärast ära põlga meid, ära teota oma aujärge! Pea meeles, ära tee tühjaks oma lepingut meiega!

²²Voivatko vieraiden kansojen epäjumalat antaa sateen, tai tekeekö taivas itse sadekuurot? Etkö yksin sinä, Herra, Jumalamme! Sinuun me panemme toivomme, sinä olet kaiken luonut.

²²Kas paganate ebajumalate seas on vihmategijaid või annab taevas piisku iseenesest? Eks see ole sina, Issand, meie Jumal? Me loodame sinu peale, sest sina oled kõik selle teinud.'