¹Moabille. Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: -- Voi Neboa, se murskataan! Kirjataim vallataan ja tuhotaan. Kaupunki vuoren laella antautuu ja kukistuu.

¹Moabi kohta: Nõnda ütleb vägede Issand, Iisraeli Jumal: 'Häda Nebole, sest ta hävitatakse! Häbisse jääb, vallutatakse Kirjataim, häbisse jääb ja purustatakse pelgupaik!

²Kadonnut on Moabin kunnia! Viholliset ovat jo Hesbonissa ja tekevät suunnitelmia moabilaisten tuhoksi: "Käydään kimppuun, pyyhkäistään heidät pois maan päältä!" Myös sinä, Madmen, olet kohta mykkä, miekka on jo kintereilläsi.

²Moabi kuulsus kaob, Hesbonis kavatsetakse kurja tema vastu: 'Mingem ja hävitagem ta rahvaste hulgast!' Ka sina, Madmen, hukkud - su kannul käib mõõk!

³Kuulkaa! Huuto kiirii Horonaimista, siellä riehuu hävitys ja tuho.

³Kuule! Hooronaimist kostab kisa: 'Hävitus ja suur kokkuvarisemine!'

⁴Moab on kukistunut, kauas kuuluu pienokaisten parku.

⁴'Moab on purustatud!' kostab ta lapsukeste kisa.

⁵Pakoon päässeet nousevat itkien Luhitin solaa, Horonaimista laskeutuvalta tieltä kantautuvat tuskan huudot hävityksen tähden.

⁵Jah, mööda Luuhiti tõusuteed minnakse nuttes üles, jah, Hooronaimi nõlvakult kostab hädakisa hävingu pärast:

⁶"Paetkaa! Menkää autiomaahan turvaan, pysytelkää hengissä kuin kataja!"

⁶'Põgenege, päästke oma elu ja olge nagu kadakas kõrbes!'

⁷Moab, sinä olet luottanut mahtiisi ja rikkauteesi, siksi sinutkin valloitetaan. Kemos viedään vieraaseen maahan, samoin sen papit ja ruhtinaat.

⁷Sellepärast et sa loodad oma tegude ja varanduste peale, vallutatakse ka sind. Ja Kemos läheb vangi üheskoos oma preestrite ja vürstidega.

⁸Vihollinen tulee ja hävittää kaupungit, yksikään ei säästy tuholta. Laakso hävitetään, ylänkö tuhotaan. Näin on Herra puhunut.

⁸Hävitaja tuleb iga linna kallale ja ükski linn ei pääse; org hukkub ja tasandik rikutakse, nagu Issand on ütelnud.

⁹Pystyttäkää muistokivi Moabille, sen loppu on tullut. Sen kaupungit tulevat autioiksi, niissä ei enää asu kukaan.

⁹Andke Moabile tiivad, ta lennaku ära! Ta linnad muutuvad õudseks, keegi ei ela neis.

¹⁰"Kirottu olkoon jokainen, joka suorittaa veltosti Herran antaman tehtävän! Kirottu olkoon se, joka ei miekallaan vuodata verta!"

¹⁰Neetud olgu, kes Issanda tööd teeb loiult, ja neetud olgu, kes hoiab oma mõõga verest eemal!

¹¹-- Nuoruutensa päivistä Moab on ollut turvassa, sitä ei ole viety vieraaseen maahan. Niin kuin viini lepää rauhassa sakkansa päällä, niin Moabkin on saanut elää häiriintymättä. Sitä ei ole kaadettu astiasta toiseen, sen maku on säilynyt, sen tuoksu pysynyt samana.

¹¹Moab on olnud muretu oma noorusest alates ja on vaikselt seisnud oma pärmi peal; teda ei ole kallatud astjast astjasse ega ole ta pidanud minema vangi; seepärast on talle jäänud alles ta maitse ja ta lõhn ei ole muutunud.

¹²"Mutta päivät tulevat", sanoo Herra, "jolloin minä lähetän Moabiin viinikellarin hoitajat. He laskevat viinin pois ruukuista, he tyhjentävät ne ja lyövät ne palasiksi.

¹²Seepärast, vaata, päevad tulevad, ütleb Issand, mil ma läkitan tema kallale veinilaskjad, kes teda kallutavad; need tühjendavad tema astjad ja purustavad tema kruusid.

¹³Kemos ei voi auttaa Moabia, niin kuin ei Betelin jumala voinut auttaa Israelia, vaikka kansa luotti siihen."

¹³Siis Moab tunneb häbi Kemose pärast, nagu Iisraeli sugu tundis häbi Peeteli pärast, kelle peale nad lootsid.

¹⁴-- Voi, miksi te kerskutte: "Me olemme sankareita, urheita miehiä valmiina taisteluun!"

¹⁴Kuidas te võite öelda: 'Me oleme vägevad ja vaprad sõjamehed!'?

¹⁵Moab hävitetään, sen kaupungit valloitetaan, sen parhaat nuorukaiset joutuvat teuraaksi. Näin sanoo Kuningas, Herra Sebaot on hänen nimensä.

¹⁵Moab hävitatakse ja ta linnad tõusevad üles kui suits; ta valitud noored mehed laskuvad tapetavaiks, ütleb kuningas, kelle nimi on vägede Issand.

¹⁶Moab on jo tuhon partaalla, sen loppu lähestyy nopeasti.

¹⁶Moabi hukatus ligineb ja tema õnnetus tõttab väga.

¹⁷Itkekää sen kohtaloa, kaikki naapurit, itkekää kaikki, jotka Moabin tunnette! Valittakaa: "Murtunut on vahva valtikka, loistava käskijän sauva!"

¹⁷Tundke temale kaasa, kõik ta naabrid ja kõik, kes tunnete tema nime, öelge: 'Kuidas küll on murtud tugev kepp, see tore sau!'

¹⁸-- Te, jotka asutte Dibonissa, astukaa alas kunnianne kukkulalta ja istukaa tunkiolle! Moabin viholliset hyökkäävät nyt kimppuunne ja tuhoavat linnoituksenne.

¹⁸Astu alla oma auhiilgusest ja istu janus, elanik, Diiboni tütar! Sest Moabi hävitaja tuleb su kallale, hävitama su kindlustatud linnu.

¹⁹Menkää tielle tähystämään, te Aroerin asukkaat. Kysykää pakenevilta, miehiltä ja naisilta, kysykää, mitä tapahtuu.

¹⁹Seisa tee ääres ja vaata, Aroeri elanik! Küsi põgenikelt ja pääsenuilt: 'Mis on juhtunud?'

²⁰"Onnettomasti on käynyt Moabille, se on kukistunut. Itkekää ja valittakaa! Huutakaa Arnonvirran yli: Moab on hävitetty!"

²⁰Moab on jäänud häbisse, sest ta on purustatud. Hüüdke ja karjuge, andke teada Arnoni ääres, et Moab on hävitatud.

²¹Tuomion saivat ylängön kaupungit: Holon, Jahas ja Mefaat,

²¹Ja kohus tuleb tasasele maale, Holonile, Jahsale, Meefatile,

²²Dibon, Nebo ja Bet-Diblataim,

²²Diibonile, Nebole, Beet-Diblataimile,

²³Kirjataim, Bet-Gamul ja Bet-Meon,

²³Kirjataimile, Beet-Gaamulile, Beet-Meonile,

²⁴Kerijot, Bosra ja kaikki muut Moabin kaupungit niin lähellä kuin kaukana.

²⁴Kerijotile, Bosrale ja kõigile Moabimaa linnadele kaugel ja ligidal.

²⁵-- Moabin sarvet on katkaistu, sen käsivarsi lyöty poikki, sanoo Herra.

²⁵Moabi sarv raiutakse maha ja tema käsivars murtakse, ütleb Issand.

²⁶"Juottakaa Moab juovuksiin, niin että se oksentelee ja joutuu itse naurunalaiseksi. Se on ylvästellyt Herraa vastaan!

²⁶Jootke ta purju, sest ta on suurustanud Issanda vastu, et Moab vehiks kätega oma okse juures ja et temagi saaks naeruks!

²⁷Israelia se on pitänyt pilkkanaan, niin kuin pilkataan varkaita, jotka saadaan kiinni itse teosta. Aina kun moabilaiset ovat puhuneet Israelista, he ovat pudistelleet päätään ivallisesti."

²⁷Eks ole Iisrael olnud sulle naeruks? Või tabati ta varaste hulgast, et sa vangutad pead iga kord, kui sa temast räägid?

²⁸-- Lähtekää kaupungeista, moabilaiset, menkää asumaan kallionkoloihin! Ottakaa oppia kyyhkysistä, jotka pesivät rotkon seinämissä.

²⁸Jätke linnad ja elage kaljudes, Moabi elanikud, olge nagu tuvi, kes pesitseb koopasuus!

²⁹-- Olemme kuulleet Moabin ylpeydestä: miten kopea se on ollut, miten korskea, mahtava, ylimielinen ja sydämeltään pöyhkeä!

²⁹Me oleme kuulnud Moabi kõrkusest - ta on väga ülbe, tema uhkusest, hooplemisest ja upsakusest ning tema südame suurelisusest.

³⁰"Minä tunnen kyllä moabilaisten ylvästelyn", sanoo Herra. "Heidän tekonsa osoittavat, miten tyhjiä heidän puheensa ovat."

³⁰Mina tunnen, ütleb Issand, tema jultumust ja valejutte - nad on teinud valesti.

³¹-- Minä suren Moabin kohtaloa, huudan apua koko kansan tähden, muistelen Kir-Haresetin asukkaita.

³¹Seetõttu ulun ma Moabi pärast, kisendan kogu Moabi pärast, kurdan Kiir-Heresi inimeste pärast.

³²Minä itken Jaeserin kanssa sinua, Sibman viiniköynnös. Sinun versosi rönsyilivät yli meren, ulottuivat Jaeseriin asti. Kesken korjuupäivien hyökkäsi vihollinen, vei hedelmäsi ja viinisatosi!

³²Rohkem kui on nuttu Jaaseri pärast, nutan ma sinu pärast, Sibma viinapuu. Su lokkavad kasvud tungisid üle mere, ulatusid Jaaseri mereni. Su suvivilja ja viinamarjalõikuse kallale sööstab hävitaja.

³³Ilo ja riemu on korjattu pois Moabin tarhoista. Viinikuurnat eivät enää täyty, eivät kaiu viininpolkijain riemuhuudot. Ilon äänet ovat vaienneet.

³³Rõõm ja ilutsemine võetakse viljapuuaiast ja Moabimaalt. Ma lõpetan veini surutõrrest, enam ei tallata seda rõõmuhüüetega, rõõmuhüüd ei olegi enam rõõmuhüüd.

³⁴Hesbonin ja Elealen valitushuudot kuuluvat Jahasiin asti. Huuto kiirii Soarista Horonaimiin ja Eglat-Selisiaan saakka. Autiomaaksi muuttuu kaikki, jopa Nimrimin kosteikko.

³⁴Hädahüüded on Hesbonist kuni Elaaleni ja Jahaseni, nad annavad kuulda oma häält Soarist kuni Hooronaimini ja Eglat-Selisijani, sest ka Nimrimi veed muutuvad kõrbeks.

³⁵"Minä hävitän moabilaiset, nuo, jotka nousevat uhrikukkuloille polttamaan uhreja jumalalleen", sanoo Herra.

³⁵Ja ma lõpetan Moabist selle, ütleb Issand, kes ohverdab künkal ja suitsutab oma jumalatele.

³⁶-- Minun sydämeni valittaa Moabia kuin huilu, minun sydämeni itkee Kir-Haresetin asukkaita alakuloisesti kuin huilu. Kaikki on menetetty, mitä he ovat hankkineet!

³⁶Seetõttu kaebleb mu süda Moabi pärast otsekui vilepill; ja mu süda kaebleb Kiir-Heresi inimeste pärast otsekui vilepill, et nende kogutud vara on hävinud.

³⁷Jokaisen pää on ajeltu paljaaksi, jokaisen parta on leikattu pois. Kaikkien kädet ovat täynnä viiltoja, jokaisen lanteita verhoaa säkkivaate.

³⁷Tõesti, kõik pead on siis paljad ja kõik habemed aetud, kõigil kätel on sisselõiked ja kõigil niudeil kotiriie.

³⁸Moabin talojen katoilta ja toreilta kuuluu pelkkää valitusta. "Minä olen murskannut Moabin kuin kelvottoman astian", sanoo Herra.

³⁸Kõigil Moabi katuseil ja tänavail on üldine leinakaebus, sest ma purustan Moabi otsekui kõlbmatu astja, mis kellelegi ei meeldi, ütleb Issand.

³⁹"Kuinka murskana se onkaan! Valittakaa! Miten häpeällisesti Moab onkaan paennut -- nyt naapurit pilkkaavat sitä ja kauhistelevat sen kohtaloa!"

³⁹Kuidas ta küll on purustatud! Ulguge! Kuidas küll on Moab häbiga pööranud selja! Moab saab naeruks ja hirmutuseks kõigile oma naabritele.

⁴⁰Näin sanoo Herra: -- Se kiitää kohti Moabia kuin kotka, siivet levällään!

⁴⁰Sest nõnda ütleb Issand: Vaata, ta lendab nagu kotkas ja laotab oma tiibu Moabi kohal.

⁴¹Kaupungit valloitetaan, linnoitukset kukistuvat. Tuona päivänä Moabin rohkeinkin mies on hädissään kuin synnytystuskissa oleva nainen.

⁴¹Linnad vallutatakse ja kindlused saadakse kätte: sel päeval on Moabi kangelaste süda otsekui lapsevaevas oleva naise süda.

⁴²Moabilaiset pyyhkäistään pois maan päältä: röyhkeästi he ovat asettuneet Herraa vastaan.

⁴²Ja Moab hävitatakse rahvaste seast, sest ta on suurustanud Issanda vastu.

⁴³-- Kauhu ja kuoppa ja loukku odottavat sinua, Moabin asukas, sanoo Herra.

⁴³Pelg, püügiauk ja püüdepael on su ees, Moabi elanik, ütleb Issand.

⁴⁴Joka pääsee kauhua pakoon, putoaa kuoppaan, ja joka nousee kuopasta, jää loukkuun. Se vuosi on lähellä, jolloin minä rankaisen Moabia, sanoo Herra.

⁴⁴Kes siis põgeneb pelju eest, langeb püügiauku; ja kes tuleb välja püügiaugust, selle püüab püüdepael; sest ma toon temale, Moabile, nende karistusaasta, ütleb Issand.

⁴⁵-- Hesbonin liepeillä seisahtuvat uupuneet pakolaiset. "Tuli lähti liikkeelle Hesbonista, roihu Sihonin palatsista. Se kulutti Moabin ohimot, poltti kerskurikansan päälaen."

⁴⁵Hesboni varjus seisavad põgenikud jõuetult; sest Hesbonist lähtub tuli ja Siihoni keskelt leek: see põletab Moabi oimud ja lärmajate pealae.

⁴⁶Voi sinua, Moab! Loppu on tullut Kemosin kansalle! Poikasi on viety vieraaseen maahan, tyttäresi vankeuteen.

⁴⁶Häda sulle, Moab! Kaduma peab Kemose rahvas, sest su pojad võetakse vangi ja su tütred peavad olema vangis!

⁴⁷"Mutta aikojen kuluttua minä käännän Moabin kohtalon", sanoo Herra. Tähän päättyvät Moabille lausutut tuomion sanat.

⁴⁷Aga viimseil päevil ma pööran Moabi vangipõlve, ütleb Issand.' Niipalju kohtust Moabi üle.