¹Nyt Job sanoi:

¹Siis rääkis Iiob ja ütles:

²-- No olivatpa äänessä viisaat miehet! Kun te kuolette, kuolee viisaus maasta!

²'Tõsi, teie olete inimesed ja koos teiega sureb tarkus.

³Mutta on minullakin ymmärrystä, en häviä teille yhtään. Kuka hyvänsä voi tuollaista puhua!

³Ka minul on mõistus nagu teil, ma ei jää teist maha. Ja kes ei mõistaks seda kõike?

⁴Minä olen nyt ihmisille naurun aihe, minä, joka käännyin Jumalan puoleen ja aina sain vastauksen! Olen viaton ja nuhteeton, ja silti naurun aihe.

⁴Naerualuseks ligimesele on saanud, kes hüüab Jumala poole, et see teda kuuleks. Naerualuseks on õige ja vaga.

⁵Onnen hylkäämä ansaitsee halveksuntaa, sanovat ne, joilla ei ole huolia, ja töytäisevät vielä kerran sitä, joka jo horjuu.

⁵Ülbe arvates ei ole vaja õnnetusest hoolida, see tabab neid, kelle jalg libastub.

⁶Mutta rosvojen teltat, ne saavat olla rauhassa. Jotka Jumalaa uhmaavat, elävät hyvin, he ovat kääntäneet Jumalan puolelleen.

⁶Rahus on rüüstajate telgid ja julgeolek on Jumala ärritajal, sellel, kes Jumalat oma käes kannab.

⁷Kysy sinä eläimiltä, ne kertovat sen sinulle, kysy taivaan linnuilta, ne sen sinulle ilmoittavat.

⁷Aga küsi ometi loomadelt, et need õpetaksid sind, ja taeva lindudelt, et need annaksid sulle teada,

⁸Katso maata, se on valmis opettamaan, meren kalatkin sen sinulle kertovat.

⁸või kõnele maale, et ta teeks sind targaks, ja et mere kalad jutustaksid sulle!

⁹Kaikki ne tietävät tämän: Herra itse on kaiken tehnyt,

⁹Kes neist kõigist ei tea, et seda on teinud Issanda käsi,

¹⁰hän, jonka kädessä on kaikki mikä elää, jokaisen ihmisen henki.

¹⁰kelle käes on kõigi elavate hing ja iga lihase inimese vaim.

¹¹Eikö korva tunnustele sanoja niin kuin suu maistelee ruokaa?

¹¹Eks kõrv katsu sõnad läbi ja eks suulagi maitse rooga?

¹²Vanhuksillako vain on viisaus, pitkä ikäkö yksin antaa ymmärryksen?

¹²Elatanuil on tarkus ja pikaealistel mõistus.

¹³Jumalan on viisaus, hänen on voima, hän tietää ja päättää.

¹³Jumalal on tarkus ja vägi, temal on nõu ja mõistus.

¹⁴Minkä Jumala tuhoaa, sitä ei rakenneta uudestaan. Kenet hän vangitsee, sille eivät portit aukene.

¹⁴Mida tema maha kisub, seda ei ehitata üles; keda tema vangistab, seda ei vabastata mitte.

¹⁵Kun hän pidättää vedet taivaassa, tulee kuivuus, kun hän päästää ne irti, ne myllertävät maan.

¹⁵Vaata, kui tema peatab veed, tekib kuivus, ja kui ta need valla päästab, hävitavad need maa.

¹⁶Hänen on voima ja taito -- eksy tai eksytä, hänen tekoaan olet.

¹⁶Temal on tugevus ja tulemus, tema päralt on eksija ja eksitaja.

¹⁷Hän ajaa neuvonantajat alastomina pois ja riistää tuomareilta järjen.

¹⁷Tema viib nõuandjad riisutavaks ja teeb kohtumõistjad narriks.

¹⁸Hän katkoo kuninkaiden sitomat köydet, kuninkaiden vyötäisille hän sitoo lannevaatteen.

¹⁸Tema tühistab kuningate karistused ja köidab neile endile köie vööle.

¹⁹Papit hän ajaa alastomina pois, hän kukistaa vanhat valtasuvut.

¹⁹Tema saadab preestrid paljajalu teele ja paiskab ümber vägevate istmed.

²⁰Parhaankin puhujan huulilta hän vie sanat, kansan vanhimmilta hän vie ymmärryksen.

²⁰Tema riisub usaldusväärsetelt huuled ja võtab vanadelt aru.

²¹Hän kaataa ylenkatseen jalosukuisten ylle, hän irrottaa sankareilta vyön.

²¹Tema valab õilsate peale põlgust ja lõdvendab tugevate vööd.

²²Hän paljastaa synkimmät kuilut, mustimman pimeyden hän valaisee.

²²Tema ilmutab saladused pimedusest ja toob surmavarju valguse kätte.

²³Hän antaa kansojen kasvaa ja kukistaa ne jälleen, hän antaa kansoille tilaa ja pyyhkäisee sitten ne pois.

²³Tema teeb rahvaid suureks ja hukkab neid, tema laotab rahvaid laiali ja hävitab neid.

²⁴Hän vie kansojen johtajilta järjen ja jättää heidät harhailemaan tiettömässä autiomaassa --

²⁴Maa rahva peameestelt võtab ta mõistuse ja paneb nad eksima tühjal teeta maal.

²⁵pimeässä he hapuilevat, valoa vailla, hoipertelevat sinne tänne kuin juopuneet.

²⁵Nad kobavad pimeduses valguseta ja ekslevad nagu joobnud.