1Ja nyt, Job, kuuntele minun sanojani, kuuntele tarkoin, mitä minä puhun.
1Aga kuule nüüd ometi, Iiob, mu kõnet, ja pane tähele kõiki mu sõnu!
2Nyt minä avaan suuni, kieleni liikkuu ja muovaa sanoja.
2Vaata, ma avan nüüd oma suu, keel mu suulaes kõneleb.
3Minun sanani tulevat rehellisestä sydämestä, minun huuleni puhuvat kirkasta tietoa.
3Mu sõnad tulevad õiglasest südamest ja mu huuled kuulutavad selgesti seda, mis ma tean.
4Jumalan henki on minut tehnyt, Kaikkivaltiaan henkäys antaa minulle elämän.
4Jumala Vaim on mind loonud ja Kõigevägevama hingeõhk on andnud mulle elu.
5Vastaa minulle, jos voit, esitä perustelusi, asetu sanojesi taakse.
5Kui sa suudad, siis vasta mulle, sea ennast valmis, astu ette!
6Minä olen Jumalalle saman arvoinen kuin sinä, samasta savesta meidät on tehty.
6Vaata, Jumala ees olen mina samasugune kui sina: savist olen minagi voolitud.
7Miksi siis pelkäisit minua? Minun käteni ei sinua maahan paina.
7Vaata, hirm minu ees ei saa kohutada sind ja minu surve ei ole sulle raske.
8Minä kuulin sinun puheesi, omin korvin kuulin, kuinka sanoit:
8Tõesti, sa oled kõnelnud mulle kõrvu ja ma olen kuulnud su sõnade kõla:
9"Minä olen viaton, minä en ole tehnyt vääryyttä. En ole tehnyt syntiä. Minä olen puhdas.
9'Mina olen puhas, mina pole üle astunud, ma olen laitmatu ja mul ei ole süüd.
10Hän tässä sepittää syytöksiä minua vastaan ja kohtelee minua vihollisenaan.
10Vaata, ta leiab mu vastu põhjusi, peab mind oma vaenlaseks.
11Hän kytkee minut jalkapuuhun, hän tarkkaa kaikkia teitäni."
11Ta pistab mu jalad pakku, valvab kõiki mu radu.'
12Minun on pakko sanoa: sinä olet väärässä. Onhan Jumala suurempi kuin ihminen.
12Vaata, selles ei ole sul õigus, vastan ma sulle, sest Jumal on suurem kui inimene!
13Miksi sinä yhä käräjöit hänen kanssaan? Miksi väität, että hän ei vastaa ihmisen sanoihin?
13Mispärast sa riidled temaga, kui ta ei vasta inimesele iga sõna peale?
14Kyllä Jumala puhuu, puhuu toisenkin kerran, mutta ihmiset eivät sitä huomaa.
14Sest Jumal kõneleb ühel ja teisel viisil, aga seda ei märgata.
15Unessa, öisessä näyssä hän puhuu. Kun ihminen vaipuu uneen, kun hän nukkuu vuoteellaan,
15Unenäos, öises nägemuses, kui sügav uni inimest valdab, voodis suikudes -
16silloin Jumala avaa hänen korvansa ja varoittaa ja uhkaa
16seal ta avab inimeste kõrvad ja paneb pitseri nende manitsustele,
17saadakseen hänet luopumaan pahoista teoista ja karsiakseen hänestä ylpeyden,
17et inimest pahateost eemal hoida ja mehe kõrkust kinni katta,
18sillä Jumala tahtoo pelastaa hänet joutumasta hautaan tai juoksemasta keihäiden saaliiksi.
18et säästa tema hinge hauast ja tema elu oda otsa jooksmast.
19Tautivuoteen tuskat puhuttelevat nekin ihmistä, kun kipu repii hänen luitaan hellittämättä.
19Ka manitsetakse teda valu läbi voodis ja kestva vaevusega kontides.
20Leipää hän ei huoli, hän inhoaa sitä, edes mieliruoka ei hänelle kelpaa.
20Siis muutub vastikuks ta elule leib ja hingele maiusroog:
21Hänen ruumiinsa kuihtuu olemattomiin, kaikki hänen luunsa erottuvat nahkan alta.
21ta ihu kõhetub nähtamatuks, ja ta luud, mida näha ei olnud, paljastuvad.
22Hänen tiensä käy hautaa kohden, tuonelan mahdit odottavat häntä.
22Nõnda ligineb ta hing hauale ja ta elu sellele, mis toob surma.
23Ehkä hänen vierellään on silloin enkeli, puolestapuhuja, yksi tuhansista, niistä, jotka ilmoittavat ihmisille, mikä on oikein.
23Aga kui tema jaoks on ingel, eestkostja, üks tuhandest, kes kuulutab inimesele, mis tema kohus on,
24Ehkä Jumala armahtaa häntä ja sanoo enkelille: "Vapauta hänet vaipumasta hautaan, olen saanut hänestä lunnaat!"
24siis Jumal halastab tema peale ning ütleb: 'Vabasta teda haudaminekust, ma olen lunaraha saanud!'
25Silloin hänen ruumiinsa elpyy, hänestä tulee yhtä uljas kuin hän oli nuoruutensa päivinä.
25Siis muutub ta ihu noorusvärskeks, ta pöördub tagasi oma nooruspäevadesse.
26Hän rukoilee, ja Jumala on hänelle suosiollinen, hän saa riemuiten katsella Jumalan kasvoja. Jumala on hänet pelastanut.
26Ta palvetab Jumala poole ja sellel on temast hea meel; ta saab hõisates näha tema palet ja tema annab inimesele tagasi ta õiguse.
27Hän laulaa kaikille ihmisille: "Olin tehnyt syntiä, olin vääntänyt vääräksi suoran, mutta hän ei mitannut minulle ansioni mukaan.
27Ta laulab siis inimeste ees ja ütleb: 'Ma tegin pattu ja väänasin õigust, aga selle eest ei tasutud mulle kätte.
28Hän lunasti minut, en joutunut hautaan, minä saan yhä kulkea valossa."
28Tema lunastas mu hinge haudaminekust ja mu elu saab valgust näha.'
29Näin Jumala tekee ihmiselle. Kerran toisensa jälkeen
29Vaata, seda kõike teeb Jumal inimesele kaks, kolm korda,
30Jumala pelastaa hänet kuoleman kidasta. Hän saa yhä katsella elämän valoa.
30et tema hinge hauast tagasi tuua ja valgustada teda elu valgusega.
31Tarkkaa sanojani, Job, kuuntele minua, ole sinä nyt hiljaa ja anna minun puhua.
31Pane tähele, Iiob, kuule mind, vaiki, et mina saaksin rääkida!
32Jos sinulla kuitenkin on jotakin sanottavaa, sano toki -- mielelläni minä soisin sinun olevan oikeassa!
32Kui sul on sõnu, siis vasta mulle, räägi, sest meeleldi annaksin sulle õiguse!
33Mutta jos sinulla ei ole sanottavaa, kuuntele sinä minua ja ole hiljaa, kun minä opetan sinulle, mitä viisaus on.
33Aga kui mitte, siis kuule sina mind, vaiki, siis ma õpetan sulle tarkust!'