1Elihu jatkoi puhettaan ja sanoi:
1Ja Eliihu jätkas ning ütles:
2-- Kuunnelkaa minun puhettani, te viisaat miehet, te, joilla on paljon tietoa, tarkatkaa, mitä minä sanon!
2'Kuulge mu sõnu, te targad, ja pöörake oma kõrv minu poole, te teadjad!
3Kieli maistelee ruoan, korva koettelee sanat.
3Sest kõrv katsub sõnad läbi ja suulagi maitseb rooga.
4Tutkikaamme siis yhdessä, mikä on oikein, selvittäkäämme, mikä on hyvää.
4Valigem endile, mis on õige, tunnetagem isekeskis, mis on hea!
5Job sanoo: "Minä olen syytön, Jumala on kohdellut minua väärin!
5Sest Iiob on öelnud: 'Ma olen õige, aga Jumal on võtnud minult õiguse.
6Vaikka puhun totta, valehtelijana minua pidetään, vaikka en ole tehnyt syntiä, nuolet lävistävät minut."
6Kuigi mul on õigus, peetakse mind valetajaks. Mul on parandamatu haav, kuigi ma pole üle astunud.'
7Millainen mies onkaan tämä Job! Niin kuin vesi virtaa, niin virtaa pilkkapuhe hänen huuliltaan.
7Kas on Iiobi sarnast meest, kes pilget joob nagu vett,
8Pahantekijöiden seuraan hän lyöttäytyy, jumalattomien joukossa hän kulkee.
8kes läheb ülekohtutegijate kilda ja käib koos õelate inimestega?
9Näin hän sanoo: "Ei kannata ihmisen olla Jumalalle mieliksi!"
9Sest tema ütleb: 'Ei ole inimesel sellest kasu, et tal on sõprus Jumalaga!'
10Kuulkaa siis minua, te viisaat miehet! Mahdotonta ajatella, että Jumala tekisi väärin, että Kaikkivaltias toimisi vastoin oikeutta.
10Seepärast kuulge, mõistlikud mehed, mind: kaugel on Jumalast õelus ja Kõigevägevamast ülekohtutegu.
11Hän rankaisee ihmistä tekojen mukaan. Miten mies vaeltaa, sen mukaan hänet palkitaan.
11Sest inimese tegu mööda tasub ta temale, ja nagu on kellegi tee, nõnda temale antakse.
12Totisesti, Jumala ei tee vääryyttä, Kaikkivaltias ei vääristä oikeutta.
12Jah, tõesti, Jumal ei tee ülekohut ja Kõigevägevam ei vääna õigust.
13Kuka on antanut maan hänen hallintaansa? Kuka on uskonut hänen hoitoonsa maanpiirin?
13Kes on temale usaldanud maa? Ja kes on loonud kogu maailma?
14Jos hän ajattelisi vain itseään ja vetäisi pois henkensä, elämän henkäyksen,
14Kui ta iseenesesse tõmbuks, oma Vaimu ja hingeõhu tagasi võtaks,
15koko luomakunta menehtyisi hetkessä ja ihminen palaisi takaisin maan tomuun.
15siis heidaks kõik liha üheskoos hinge ja inimene saaks jälle põrmuks.
16Jos sinulla on järkeä, kuuntele nyt, mitä minä sanon.
16Kui sul nüüd on arukust, siis kuule seda, võta kõrvu mu sõnade kõla!
17Voisiko joku, joka halveksii oikeutta, pidellä kaikkeuden suitsia? Sanotko sinä vanhurskasta Jumalaa väärintekijäksi,
17Kas siis tõesti peaks valitsema õiguse vihkaja? Või tahad sa süüdi mõista õiget ja võimast,
18häntä, joka sanoo kuninkaalle: "Sinä kelvoton!" ja mahtimiehelle: "Sinä roisto!"
18kes ütleb kuningale: 'Kõlvatu!', vürstidele: 'Õel!',
19Ei hän pidä ruhtinaiden puolta, hän ei aseta ylhäistä köyhän edelle -- kaikkihan he ovat hänen kättensä tekoa.
19kes ei pea lugu vürstidest ega eelista suursugust viletsale, sest et need kõik on tema kätetöö?
20He kuolevat äkkiä, keskellä yötä, kansat nousevat, kansat katoavat, valtiaat pyyhkäistään sivuun ihmiskäden koskematta.
20Nad surevad äkitselt keset ööd: inimesed vaaruvad ja lähevad, ja ilma käetagi võetakse ära vägev.
21Sillä hänen silmänsä tarkkaavat ihmisten teitä, hän näkee kaikki heidän askelensa.
21Sest tema silmad on igaühe teede peal ja ta näeb kõiki tema samme.
22Ei ole niin mustaa pimeyttä, että pahantekijä voisi siihen kätkeytyä.
22Ei ole pimedust ega varjulist paika, kuhu ülekohtutegijad saaksid peitu pugeda.
23Ei Jumala ilmoita hetkeä, jolloin ihminen kutsutaan tuomiolle.
23Sest tema ei anna inimesele aega Jumala juurde kohtusse minekuks:
24Ei hän kuulustele ketään. Hän murskaa mahtavat ja asettaa heidän paikalleen toiset miehet.
24ta peksab vägevad üle kuulamata puruks ja paneb teised nende asemele.
25Hän seuraa tarkoin heidän toimiaan, yön tullen hän syöksee heidät alas ja murskaa heidät.
25Sellepärast, et ta nende tegusid tunneb, hävitab ta nad öösel ja nad purustatakse.
26Hän rankaisee heitä heidän rikoksistaan julkisella paikalla, kaikkien nähden,
26Ta peksab neid nagu kurjategijaid paigas, kus on nägijaid,
27koska he ovat poikenneet hänen teiltään eivätkä enää kulje hänen askelissaan.
27sellepärast et nad taganesid tema järelt ega hoolinud ühestki tema teest.
28He eivät kuule kurjien itkua -- Jumala sen kuulee.
28Nende pärast tõusis viletsate hädakisa tema ette, ja tema kuulis vaeste appihüüdeid.
29Mutta jos Jumala pysyy vaiti, kuka voi häntä syyttää? Jos hän peittää kasvonsa, kuka hänet näkee? Mitä voivat kansat tai ihmiset,
29Kui ta on vait, kes võiks teda süüdistada? Ja kui ta oma palge peidab, kes saaks teda näha? Niihästi rahva kui inimese üle
30kun jumalaton hallitsee maata ja saattaa kansan lankeamaan?
30paneb ta kuningaks jumalavallatu inimese rahva võrgutajate seast.
31Pitäisikö Jumalan sanoa: "Minä olen erehtynyt. Nyt en enää tee väärin.
31Kui keegi ütleb Jumalale: 'Ma olen eksinud, ma ei tee enam kurja;
32Opeta sinä minulle se mitä minä en ymmärrä! Ehkä olen tehnyt vääryyttä, mutta enää en tee."
32mida ma ei mõista, seda õpeta sina mulle, ja kui olen ülekohut teinud, siis ma seda enam ei tee!',
33Sinunko mielesi mukaan hänen pitäisi palkita ja rangaista? Sinähän tässä olet kapinoinut. Sinun on nyt ratkaistava asia, ei minun. Jos jotakin tiedät, sano se!
33kas ta siis sinu arust peaks kätte maksma, sellepärast et sina ei ole sellega rahul? Kuid sina pead otsustama, mitte mina, seepärast räägi, mida sa tead!
34Minulle sanovat viisaat miehet, nuo, jotka minua kuuntelevat:
34Mõistlikud inimesed ütlevad mulle, samuti tark mees, kes mind kuuleb:
35"Job puhuu ajattelemattomasti, hänen sanoistaan puuttuu ymmärrys."
35'Iiob räägib mõistmatult ja tema sõnad pole targad.'
36Jatkukoot siis hänen koettelemuksensa, kun hän yhä vain puhuu pilkkaajan tavoin.
36Ah, peaks ometi Iiob pandama lõpuni proovile, kuna ta on vastanud nurjatul viisil!
37Hän on tehnyt syntiä, hän kapinoi. Hän ojentaa meille kätensä mutta jatkaa puhettaan Jumalaa vastaan.
37Sest ta lisab oma patule üleastumise, peksab meie keskel keelt ja räägib palju Jumala vastu.'