1(H40:25)Voitko sinä koukullasi pyydystää krokotiilin? Pitääkö siimasi sen kielen aloillaan,
1Vaata, niisugune lootuski on petlik: kas teda nähes juba ei olda pikali?
2(H40:26)sitooko ruokoköytesi sen kidan, lävistääkö atraimesi sen leuan?
2Ükski ei ole nõnda julge, et teda ärritada. Ja kes suudaks siis püsida minu ees?
3(H40:27)Rukoileeko se sinulta armoa, yrittääkö se lepytellä sinua?
3Kes on esmalt andnud mulle, et peaksin tasuma? Kõik, mis on taeva all, on minu oma.
4(H40:28)Suostuuko se sinun ehtoihisi, antautuuko se orjaksesi ikiajoiksi?
4Ma ei taha vaikida tema liikmeist, ta vägitegude asjast ning ta oleku ilust.
5(H40:29)Leikitkö sen kanssa niin kuin linnun kanssa leikitään, annatko sen tyttärillesi narusta talutettavaksi?
5Kes paljastaks tema ta pealmisest kattest? Kes tungiks tema kahekordse soomuse vahele?
6(H40:30)Käytkö siitä kauppaa toisten pyyntimiesten kanssa, meneekö se paloiteltuna myyntiin kauppiaille?
6Kes avaks tema silmnäo väravad? Ta hambad ajavad hirmu peale.
7(H40:31)Isketkö sen kyljen täyteen väkärautoja, lävistätkö harppuunalla sen pään?
7Ta selg on kilpide rida, tihedalt pitseriga suletud:
8(H40:32)Jos mielesi tekee käydä siihen käsiksi, ajattele, millainen kamppailu siitä nousee, ja jätä se rauhaan!
8üks on teisele nõnda ligi, et tuul ei pääse läbi nende vahelt.
9(H41:1)Älä kuvittele turhia: sen pelkkä näkeminen paiskaa maahan kenet tahansa.
9Need on liibunud üksteise külge, seisavad koos ja neid ei saa lahutada.
10(H41:2)Ei pahinkaan hurjapää ryhdy sitä ärsyttämään. Kuka voisi mitellä sen kanssa voimiaan!
10Tema aevastustest välgub valgust ja ta silmad on nagu koidupuna kiired.
11(H41:3)Kuka siis voisi astua minun eteeni vaatimaan palvelusta palveluksesta? Eikö kaikki taivaan alla ole minun?
11Tema suust käivad otsekui põlevad tõrvikud, kargavad välja tulesädemed.
12(H41:4)Puhun vielä sen jäsenistä, sen voimasta, sen ihmeellisestä rakenteesta.
12Tema sõõrmeist tuleb välja suits nagu potist, mille all põlevad kõrkjad.
13(H41:5)Kuka on murtanut sen kaksoispanssarin, kuka on viiltänyt siltä puvun auki?
13Tema hingeõhk süütab söed ja tema suust tuleb välja leek.
14(H41:6)Kuka on avannut ammolleen sen kidan? Sen hampaat herättävät kaikissa kauhua.
14Tema turjal asub tugevus ja tema ees kargab kartus.
15(H41:7)Sen selkää kattavat panssarikilvet kuin piinkovat sinettirivit.
15Tema lihav vats on otsekui valatud ta külge, liikumatult paigal.
16(H41:8)Ne ovat tiiviisti kiinni toinen toisessaan, edes tuuli ei pääse niiden väliin.
16Tema süda on kõva nagu kivi, otse alumise veskikivi kõvadune.
17(H41:9)Ne niveltyvät toisiinsa kuin liimattuina, koskaan irtoamatta.
17Kui ta tõuseb, siis kohkuvad vägevadki, tema murdmise tõttu on nad nagu arust ära.
18(H41:10)Kun se aivastaa, näkyy leimahdus. Sen silmät hehkuvat kuin aamuruskon säteet.
18Kui teda tabab mõõk, siis see ei pea vastu, samuti mitte piik, viskoda ega nool.
19(H41:11)Sen kidasta lyövät lieskat, tulikipunat sinkoilevat ilmaan.
19Ta peab rauda õleks ja vaske pehkinud puuks.
20(H41:12)Savu suitsuaa sen sieraimista niin kuin tulella kiehuvan padan alta, kun tulta lietsotaan.
20Nool ei aja teda põgenema, lingukivid muutuvad tema vastu kõrteks.
21(H41:13)Sen henkäys sytyttää hiilloksen liekkeihin, tulenlieska iskee sen suusta.
21Vemblad on temale nagu kõrred ja ta naerab oda vihinat.
22(H41:14)Sen kaula uhkuu voimaa, sen edellä leviää kauhu.
22Tal on kõhu all otsekui teravad kivikillud, ta hüpleb nagu pahmavanker mööda muda.
23(H41:15)Jäntevät ovat sen vatsan lihakset, kovat kuin metalli, eivät ne anna myöten.
23Ta paneb sügavuse keema nagu paja, teeb mere salvipoti sarnaseks.
24(H41:16)Kiveä on sen sydän, kuin myllyn pohjakivi, liikkumaton ja kova.
24Enese järel ta jätab läikiva raja, sügavus näib olevat otsekui raugajuuksed.
25(H41:17)Kun se nousee esiin, rohkeimmatkin kauhistuvat ja pakenevat kuohuvasta vedestä.
25Ei ole maa peal tema sarnast, ta on kartmatuks loodud.
26(H41:18)Jos siihen osuu miekka, terä murtuu. Ei siihen pysty keihäs, ei nuolenkärki eikä kivi.
26Kõik, mis kõrge on, kardab teda, tema on kõigi uhkete loomade kuningas.'
27(H41:19)Pelkkää olkea on sille rauta, kuin lahoa puuta on sille pronssi.
28(H41:20)Nuoli ei aja sitä pakosalle, olkipalloja ovat sille lingon kivet,
29(H41:21)kuin heinänkorsi on sille nuija, miekan kalskeelle se vain nauraa.
30(H41:22)Sen vatsapuoli on täynnä teräviä nystyjä, jäljet rannan liejussa ovat kuin äkeen jäljet.
31(H41:23)Se panee syvyydet kiehumaan niin kuin pata kiehuu, virta pärskyy sen ympärillä kuin tulikuuma rasva.
32(H41:24)Sen perässä kimaltaa vaahto hopeisena kuin vanhuksen hiukset.
33(H41:25)Ei ole sille vertaa maan päällä! Luoja jätti sen pelkoa vaille.
34(H41:26)Vahvimpiakin se ylväänä katsoo. Se on kaikkien petojen kuningas.