1Minä onneton mies! Paljon olen kärsinyt, Herra on lyönyt minua vihansa sauvalla.
1Mina olen mees, kes nägi viletsust tema nuhtluse nuudi all.
2Hän kuljetti minua, hän vei minut pimeään, pilkkopimeään.
2Ta ajas mind ja pani mind käima pimeduses, mitte valguses.
3Hän on nostanut kätensä minua vastaan päivä päivältä yhä uudelleen.
3Tõesti, ta pööras oma käe minu vastu ja tõstab seda minu vastu iga päev.
4Hän repi rikki ihoni, raateli lihani, murskasi kaikki luuni.
4Ta kulutas mu liha ja naha, ta murdis mu luud.
5Hän rakensi varustuksia minua vastaan, ympäröi minut tuskan muurilla.
5Ta ehitas mu vastu kindluse ja ümbritses mind kibeduse ning vaevaga.
6Keskelle pimeyttä hän pani minut asumaan, kuin kauan sitten kuolleitten joukkoon.
6Ta pani mu istuma pimedusse nagu need, kes on ammu surnud.
7Hän sulki minun tieni, en pääse pakoon, hän pani minulle painavat kahleet.
7Ta tegi mu ümber müüri ja ma ei pääse välja, ta pani mind raskeisse ahelaisse.
8Vaikka kuinka huudan ja valitan, hän ei kuule rukoustani.
8Kuigi ma hüüan ja karjun appi, summutab tema mu palved.
9Hän tukki tieni kivenjärkäleillä, antoi minun kulkea harhaan.
9Ta tegi mu teele tahutud kividest müüri, rikkus mu teerajad.
10Hän väijyi minua kuin karhu, kuin leijona piilopaikassaan.
10Ta on mulle varitsevaks karuks, peidus olevaks lõviks.
11Hän eksytti minut tieltä, raateli minut, jätti hylättynä makaamaan.
11Ta paiskas segi mu teed, kiskus mind lõhki, tegi mu lagedaks.
12Hän jännitti jousensa ja suuntasi nuolensa minua kohti.
12Ta tõmbas oma ammu vinna ja pani mind oma nooltele märgiks.
13Hän ampui minuun viinensä nuolet, lävisti rintani.
13Ta laskis oma nooled mu neerudesse.
14Minusta tuli kaiken kansan pilkka, ainainen ivan aihe.
14Ma olen kogu oma rahva naeruks, nende igapäevaseks pilkelauluks.
15Hän syötti minulle katkeria yrttejä, juotti karvasta juomaa.
15Ta toitis mind kibedate taimedega, jootis mind koirohuga.
16Hän polki minut maan tomuun, pani hampaani jauhamaan soraa.
16Ta vajutas mu põrmu, laskis mu hambad kuluda sõmeras.
17Minä kadotin onneni päivät, unohdin, millaista on elää rauhassa.
17Jah, sina tõukasid mu hinge rahupõlvest välja, ma olen unustanud, mis on õnn.
18Minä sanoin: "Kaiken olen menettänyt, Herra on vienyt minulta toivon."
18Ma ütlen: Kadunud on mu jõud ja mu lootus Issanda peale.
19Kurjuuteni ja kodittomuuteni täyttää mieleni, kaikki maistuu myrkyltä ja koiruoholta.
19Mõtle mu viletsusele ja kodutusele, koirohule ja mürgile!
20Minä en voi unohtaa onnettomuuttani, en saa sitä mielestäni.
20Sina küll mõtled sellele, et mu hing on rõhutud.
21Kuitenkin minä toivon ja odotan, sillä minä ajattelen tätä:
21Seda võtan ma südamesse, sellepärast loodan ma veel:
22Herran armoa on se, että vielä elämme, hänen laupeutensa ei lopu koskaan.
22see on Issanda suur heldus, et me pole otsa saanud, sest tema halastused pole lõppenud:
23Joka aamu Herran armo on uusi, suuri on hänen uskollisuutensa.
23need on igal hommikul uued - sinu ustavus on suur!
24Sieluni sanoo: "Herra on kaikkeni, häneen minä turvaan."
24Issand on mu osa, ütleb mu hing, seepärast loodan ma tema peale.
25Herra on hyvä sille, joka panee toivonsa häneen, sille, joka häntä etsii.
25Issand on hea neile, kes teda ootavad, hingele, kes teda otsib.
26Hyvä on hiljaisuudessa toivoa apua Herralta.
26Hea on oodata kannatlikult Issanda päästet.
27Hyvä on miehelle, että hän kantaa iestä nuoruudessaan.
27Hea on mehele, kui ta kannab iket oma nooruses.
28Istukoon hän yksin ja vaietkoon, kun Herra on pannut taakan hänen päälleen,
28Ta istugu üksi ja vakka, kui see on pandud ta peale!
29painakoon suunsa tomuun -- ehkä on toivoa vielä.
29Ta pistku oma suu põrmu - võib-olla on veel lootust!
30Kääntäköön hän poskensa lyöjäänsä kohti ja ottakoon vastaan pilkan.
30Ta andku oma põsk sellele, kes teda lööb, et ta oleks küllalt teotatud!
31Mutta Herra ei hylkää, ei hylkää iäksi.
31Sest Issand ei tõuka ära igaveseks.
32Vaikka hän kurittaa, hän myös armahtaa, suuri on hänen laupeutensa.
32Kui ta on kurvastanud, siis ta ka halastab oma suure helduse pärast.
33Ei Herra iloitse siitä, että hän kurittaa ihmistä.
33Sest ta ei alanda ega kurvasta inimlapsi mitte südamest.
34Kun kaikki vangiksi otetut murskataan jalkojen alle,
34Kui jalge alla tallatakse kõik vangid maal,
35kun ihmisen oikeus vääristetään Korkeimman silmien edessä,
35kui väänatakse mehe õigust Kõigekõrgema palge ees,
36kun langetetaan väärä tuomio -- eikö Herra sitä näe?
36kui inimesele tehakse ülekohut tema riiuasjas - kas Issand seda ei näe?
37Kenen sana toteutuu? Eikö kaikki tapahdu niin kuin Herra sanoo?
37Kes ütleb, et midagi sünnib, ilma et Issand oleks seda käskinud?
38Eikö Korkeimman käskystä tule paha ja hyvä?
38Eks tule Kõigekõrgema suust niihästi kuri kui hea?
39Mitä syytä eloon jääneellä on valittaa? Hän kärsii syntiensä tähden.
39Miks inimesed elus nurisevad? Igaüks nurisegu omaenese patu pärast!
40Tutkikaamme tietämme, tarkastelkaamme tekojamme ja palatkaamme Herran luo.
40Uurigem ja proovigem oma teid ja pöördugem tagasi Issanda juurde!
41Kohottakaamme nyt kätemme, kohottakaamme sydämemme taivasta kohti, Jumalan luo.
41Tõstkem oma südamed ja käed Jumala poole taevas!
42Me olemme tehneet syntiä, kapinoineet sinua vastaan. Sinä et ole antanut anteeksi.
42Me oleme üleastujad ja vastuhakkajad, sina ei andnudki meile andeks.
43Sinä verhouduit vihaan ja vainosit meitä, surmasit säälimättä.
43Sa oled peitunud vihasse, oled meid jälitanud, armuta surmanud.
44Sinä kätkeydyit pilveen, sen läpi ei rukous pääse.
44Sa oled peitunud pilvesse, et palved ei pääseks läbi.
45Roskatunkioksi sinä teit meidät kaikkien kansojen keskelle.
45Sa oled teinud meid pühkmeiks ja jätisteks rahvaste seas.
46Nyt kaikki vihollisemme irvistelevät meille.
46Kõik meie vaenlased ajavad oma suu ammuli meie vastu.
47Edessämme oli kauhu ja hauta, tuho kohtasi meidät.
47Meile on tulnud hirm ja haud, hävitus ja hukkumine.
48Kyyneleet tulvivat silmistäni rakkaan kansani tuhon tähden.
48Veeojad voolavad mu silmist mu rahva tütre hävingu pärast.
49Silmäni vuotavat lakkaamatta. Itkuni ei taukoa,
49Mu silmad voolavad lakkamatult, pisaratel ei ole pidamist,
50ennen kuin Herra katsoo taivaastaan ja näkee murheeni.
50kuni Issand vaatab taevast alla ja näeb.
51Kun katselen kaupunkini tytärten tuskaa, sieluuni koskee.
51Mu silm teeb mu hingele valu kõigi mu linna tütarde pärast.
52Viholliseni pyydystivät minua kuin lintua, kiihkeästi, ilman syytä.
52Tõesti, nagu lindu küttisid mind need, kes põhjuseta on mu vaenlased.
53He syöksivät minut elävänä kuoppaan, he kivittivät minua.
53Nad tahtsid mu elu kustutada kaevus ja pildusid mu peale kive.
54Kauhu tulvi pääni yli, minä ajattelin: loppuni on tullut.
54Vesi tõusis mul üle pea, ma ütlesin: 'Nüüd olen kadunud!'
55Herra, kuopan syvyydestä minä huudan sinun nimeäsi.
55Ma hüüdsin su nime, Issand, sügavaimast kaevust.
56Kuule ääneni! Älä sulje korviasi, kun anon apua ja pelastusta.
56Sina kuulsid mu hüüdu: 'Ära peida oma kõrva mu appihüüde eest, et saaksin kergendust!'
57Sinä tulet luokseni, kun huudan sinua, ja sanot: "Älä pelkää."
57Sa olid ligi, kui ma sind hüüdsin, sa ütlesid: 'Ära karda!'
58Herra, sinä ajat minun asiaani, sinä lunastat minut.
58Sina, Issand, seletad mu hinge riiuasja, sina lunastad mu elu.
59Kärsimäni vääryyden sinä näet, Herra. Hanki minulle oikeus.
59Sina, Issand, näed mu rõhumist, mõista mulle õigust!
60Sinä näet vihollisteni kostonhimon, kaikki heidän juonensa.
60Sina näed kogu nende kättemaksu, kõiki nende kavatsusi mu vastu.
61Herra, sinä kuulet, kun he herjaavat minua, näet heidän juonensa.
61Sina kuuled nende laimamist, Issand, kõiki nende kavatsusi minu vastu.
62Vastustajani ivaavat minua, puhuvat pahaa kaiket päivät.
62Mu vastaste huuled ja nende pomin on mu vastu iga päev.
63Katso heitä: missä ikinä he istuvat tai seisovat, he laulavat pilkkalauluja minusta.
63Vaata, kas nad istuvad või tõusevad - mina olen nende pilkelaul.
64Herra, rankaise heitä heidän tekojensa mukaan.
64Maksa neile kätte, Issand, nende kätetööd mööda!
65Sokaise heidän järkensä, kiroa heidät.
65Anna neile paadunud süda, tulgu su sajatus nende peale!
66Aja heitä takaa vihassasi, Herra, hävitä heidät taivaasi alta.
66Aja neid taga raevus ja hävita nad Issanda taeva alt!