1Herra, muista, mitä meille on tapahtunut. Katso, miten meitä on häväisty.
1Mõtle, Issand, sellele, mis on meiega juhtunud, vaata ja näe meie teotust!
2Perintömaamme on joutunut vieraille, omat kotimme muukalaisille.
2Meie pärisosa on läinud võõraste, meie kojad muulaste kätte.
3Meistä on tullut orpoja, isättömiä, äitimme ovat leskiä.
3Me oleme jäänud orbudeks, isatuiks, meie emad on lesed.
4Meidän täytyy maksaa vedestä, jota juomme, meidän täytyy ostaa polttopuut.
4Vett me joome raha eest, puid me saame ostes.
5Vainoojat ovat niskassamme. Me uuvumme, emme saa levätä.
5Jälitajad on meil kaela peal, me väsime, meile ei anta asu.
6Me turvasimme milloin Egyptiin, milloin Assyriaan saadaksemme leipää.
6Egiptusele ja Assurile me andsime käe, et saada kõhutäit leiba.
7Isämme tekivät syntiä. Heitä ei enää ole, me saamme kantaa heidän syntiensä seuraukset.
7Meie vanemad tegid pattu: neid ei ole enam. Meie kanname nende süüd.
8Orjat hallitsevat meitä, kukaan ei vapauta meitä heidän vallastaan.
8Orjad valitsevad meie üle, ei ole nende käest lahtikiskujat.
9Henkemme kaupalla me hankimme leipämme, autiomaasta uhkaa rosvojen miekka.
9Elu ohustades toome enestele leiba, sest kõrbes on mõõk.
10Ihomme halkeilee kuin saviuuni, nälkä polttaa ruumistamme.
10Meie nahk hõõgub nagu ahi näljakõrvetuste pärast.
11Naiset raiskataan Siionissa, nuoret tytöt Juudan kaupungeissa.
11Siionis on naised raisatud ja Juuda linnades neitsid.
12Valloittajat hirttävät ylhäiset miehemme, vanhimpiamme he halveksivat.
12Vürstid on poodud nende käe läbi, vanade vastu ei ole olnud austust.
13Nuoret miehet joutuvat pyörittämään jauhinkiviä, pojat kompastelevat puukuormien alla.
13Noored mehed peavad ajama käsikivi ja poisid komistavad puukoorma all.
14Vanhimmat eivät enää kokoonnu kaupunginportille, nuoret miehet eivät näppäile soittimia.
14Vanemad on kadunud väravast, noorukid pillimängude juurest.
15Sydämestämme on ilo kuollut, tanssimme on vaihtunut suruksi.
15On lõppenud meie südame rõõm, meie tants on muutunud leinaks.
16Seppele on pudonnut päästämme. Voi meitä, paljon olemme tehneet syntiä!
16Kroon on langenud meie peast. Häda meile, et oleme pattu teinud!
17Olemme itkeneet silmämme sokeiksi, sydämemme on sairas.
17Seepärast on meie süda haige, nende asjade pärast on meie silmad jäänud pimedaks,
18Siionin vuori on jäänyt autioksi, sakaalit siellä juoksentelevat.
18Siioni mäe pärast, mis on nii laastatud, et seal luusivad rebased.
19Sinä, Herra, hallitset ikuisesti, sinun valtaistuimesi pysyy polvesta polveen.
19Sina, Issand, valitsed igavesti, sinu aujärg jääb põlvest põlve.
20Miksi sinä tyystin unohdat meidät, miksi hylkäät ainiaaksi?
20Mispärast sa tahad meid unustada alatiseks, meid maha jätta pikaks ajaks?
21Herra, anna meidän palata luoksesi, niin me palaamme. Uudista päivämme entiselleen.
21Too meid, Issand, tagasi enese juurde, siis me pöördume! Uuenda meie päevi nagu muiste!
22Totisesti, sinä olet hylännyt meidät, ankara on sinun vihasi!
22Või oled sa meid tõuganud hoopis ära, vihastunud meie peale üliväga?