¹Voi kaupunkia, veritekojen tahraamaa, täynnä pelkkää petosta, ryöstösaalista, sammumatonta raatelun kiihkoa!

¹Häda veresüüga linnale, kuhjaga täis valet ja röövimist! Ei lakka mahamurdmine.

²Ruoskat läiskyvät, pyörät ryskyvät, hevoset kiitävät, vaunut hyppivät.

²Kuule! Piitsaplaks ja rattamürin, kihutavad hobused ja rappuvad vankrid.

³Ratsut karkaavat pystyyn, miekat välkkyvät, keihäät salamoivat. Kaikkialla kaatuneita, kasoittain kuolleita, ruumiita loputtomiin, niihin kompastellaan.

³Ratsud ajavad end püsti, mõõgad sähvivad ja piigid välguvad. Ja mahalööduid on palju, laipu on määratu hulk, korjustel pole lõppu, korjuste otsa komistatakse.

⁴Kaikki tämä porton hillittömän haureuden tähden. Suloinen ja kaunis hän oli, ovela velho, joka haureudessaan teki kansat orjikseen, velhoudellaan kietoi sukukunnat valtaansa.

⁴Ja seda kõike selle veetlevalt ilusa, nõiduses osava hoora arvutu hooratöö pärast, kes oma hooratöödega võrgutas rahvaid, ja nõidustega suguvõsasid.

⁵-- Katso, minä käyn sinun kimppuusi, sanoo Herra Sebaot. Minä nostan hameesi liepeet kasvojesi yli ja paljastan kansoille alastomuutesi, valtakunnille häpeäsi.

⁵Vaata, ma tulen sulle kallale, ütleb vägede Issand. Ma tõstan su hõlmad üle su näo ja näitan rahvaile su alastiolekut, kuningriikidele su häbistust.

⁶Lokaa minä viskaan päällesi, häpäisen sinut, sinusta tulee varoittava esimerkki.

⁶Ma viskan su peale jäledaid asju, häbistan sind ja panen sind silmaimeks.

⁷Kaikki, jotka sinut näkevät, kääntyvät pois ja sanovat: "Ninive on hävitetty, mutta kukapa sitä surkuttelisi!" Mistä minäkään löydän sinulle lohduttajia?

⁷Siis põgenevad su juurest kõik, kes sind näevad, ja ütlevad: 'Niineve on hävitatud!' Kes peaks teda kahetsema? Kust ma otsin talle trööstijaid?

⁸Oletko sinä muka parempi kuin Theba, joka sijaitsi Niilin rannalla vesien ympäröimänä? Virta oli sen varustuksena, vesi sen muurina.

⁸Kas sa oled parem Noo-Aamonist, kes asus jõgede ääres, ümberringi vesi, kraaviks meri, müüriks meri?

⁹Nubia ja Egypti antoivat kaupungille sen suunnattoman mahdin. Put ja Libya olivat sen tukena.

⁹Etioopia ja Egiptus olid ta otsatu jõud, Puut ja liibüalased olid ta aitajad.

¹⁰Mutta sekin vietiin pois, sekin joutui vankeuteen. Sen lapset lyötiin murskaksi katujen kulmissa. Sen ylhäisistä heitettiin arpaa, sen päämiehet pantiin kahleisiin.

¹⁰Siiski pidi ta minema asumisele, ta läks vangi. Temagi lapsed rebiti tükkideks igal tänavanurgal, tema auliste pärast heideti liisku ja kõik ta suurnikud pandi ahelaisse.

¹¹Myös sinä juot vihan maljan, juovut ja järkesi sumenee. Myös sinä etsit turvapaikkaa, kun vihollisesi uhkaavat.

¹¹Sinagi joobud, jääd oimetuks, sinagi pead otsima pelgupaika vaenlase eest.

¹²Linnoituksesi ovat kuin viikunapuut, joissa varhaisviikunat kypsyvät. Jos puuta ravistetaan, hedelmät putoavat sen suuhun, joka tahtoo syödä.

¹²Kõik su kindlused on nagu varajaste marjadega viigipuud: kui neid raputatakse, langevad marjad sööjale suhu.

¹³Katso: sotaväkesi on kuin lauma naisia. Maasi portit ovat selkoselällään, avoinna vihollisillesi, tuli on tuhonnut salpasi.

¹³Vaata, sinu sõjavägi su sees on nagu naised. Su maa väravad tehakse su vaenlastele pärani lahti. Tuli põletab su riivid.

¹⁴Ammenna itsellesi vettä piirityksen varalta, vahvista linnoituksiasi. Astu alas liejuun, polje savea, tartu tiilimuottiin.

¹⁴Võta enesele piiramisajaks vett, tugevda oma kindlustusi, astu savisse ja sõtku savi, haara telliskivide vorm!

¹⁵Silti tuli ahmii sinut ja miekka hävittää. Vaikka lisääntyisit kuin heinäsirkat, vaikka tulisit lukuisaksi kuin sirkkaparvet, miekka nielee sinut ahnehtien kuin heinäsirkan toukat.

¹⁵Seal neelab sind tuli, hävitab mõõk, see sööb sind otsekui rohutirtsu vastne. Olgugi sind nii palju nagu vastseid, olgugi sind nii palju nagu rohutirtse,

¹⁶Vaikka kauppiaitasi olisi enemmän kuin tähtiä taivaalla, he katoavat hetkessä niin kuin äsken kuoriutuneet heinäsirkat, jotka äkkiä ovat lentäneet tiehensä.

¹⁶olgugi et oled enesele soetanud kaupmehi rohkem kui taevatähti - vastne ajab kesta ja lendab ära.

¹⁷Sinun virkamiehesi ovat kuin heinäsirkat, sinun kirjurisi kuin sirkkaparvi, joka asettuu muurille kylmänä päivänä. Auringon noustessa parvi häviää, eikä kukaan tiedä, missä sirkat ovat.

¹⁷Sul on valvureid nagu rohutirtse ja kirjutajaid rohutirtsude parvena, kes asuvad aedade ääres külmal päeval; kui päike tõuseb, siis nad põgenevad ja ükski ei tea nende asupaika.

¹⁸Sinun paimenesi ovat vaipuneet uneen, sinä Assyrian kuningas, ylhäisesi nukkuvat. Kansasi on hajallaan vuorilla, kukaan ei kokoa sitä.

¹⁸Su karjased tukuvad, Assuri kuningas, su aulised istuvad jõude, su rahvas pillutatakse mägedele ja kogujat ei ole.

¹⁹Tuhosi on peruuttamaton, vammasi parantumaton. Kun kansat kuulevat, kuinka sinun on käynyt, kaikki lyövät ilosta käsiään yhteen. Ketä ei olisi kohdannut sinun ainainen pahuutesi?

¹⁹Ei ole paranemist su vigastusel, su haav teeb haiget. Kõik, kes kuulevad sinust sõnumit, plaksutavad sinu pärast käsi. Sest kellest ei ole sinu kurjus lakkamata üle käinud?