1Lemuelin, Massan kuninkaan, sanat. Nämä sanat hän oppi äidiltään, joka kasvatti häntä.
1Lemueli, Massa kuninga sõnad, millega ta ema teda õpetas:
2Poikani, sinä, jonka synnytin, jota rukoilin, kuule tämä:
2'Mis oleks mul sulle öelda, mu poeg, mu üsa poeg, mu tõotuste poeg?
3Älä tuhlaa voimaasi naisiin, älä jaa sitä kuninkaiden tuhoajille.
3Ära anna oma rammu naistele, oma teid nende hooleks, kes hävitavad kuningaid!
4Ei sovi kuninkaille, Lemuel, ei sovi kuninkaille viinin juonti eikä ruhtinaille olutmaljan kallistelu.
4Ei sünni kuningail, Lemuel, ei sünni kuningail juua veini ega vürstidel himustada vägijooki,
5Juopuessaan he unohtavat lait ja jättävät köyhät oikeutta vaille.
5et nad juues ei unustaks seadust ega väänaks kõigi vaeste õigust.
6Olut sopii onnettomalle, viini sille, jonka mieli on katkera.
6Andke vägijooki norutajale ja veini sellele, kelle hing on kibestunud,
7Juodessaan hän unohtaa kurjuutensa eikä mieti murheitaan.
7et ta jooks ja unustaks oma vaesuse ega mõtleks enam oma vaevale!
8Avaa sinä suusi hiljaisten puolesta, hanki oikeutta syrjityille.
8Ava oma suu keeletu heaks, õiguse tegemiseks kõigile põlatuile!
9Avaa suusi ja anna oikea tuomio, aja kurjan ja köyhän asiaa.
9Ava oma suu, mõista õiglast kohut, tee õigust viletsale ja vaesele!
10Jos hyvän vaimon löydät, löydät aarteen, kalliimman kuin meren helmet.
10Tubli naine on palju enam väärt kui pärlid. Kes leiab tema?
11Häneen voit aina luottaa, hän pitää puutteen loitolla sinusta.
11Ta mehe süda loodab tema peale ja tulust ei ole tal puudust.
12Hän toimii miehensä parhaaksi, ei vahingoksi, kaikkina elämänsä päivinä.
12Kogu oma eluaja teeb ta mehele head ja mitte kurja.
13Hän huolehtii villasta ja pellavasta, hänen kätensä ahkeroivat iloisesti.
13Ta muretseb villu ja linu ning töötab virkade kätega.
14Hän on kuin laiva, hän hankkii ravintoa etäältäkin.
14Ta on kaupmehe laevade sarnane: ta toob oma leiva kaugelt.
15Kun vielä on yö, hän nousee, valmistaa ruoan talonsa väelle ja jakaa ravinnon palvelustytöilleen.
15Ta tõuseb, kui on alles öö, ja annab oma perele rooga ja määratud osa oma teenijaile.
16Hän löytää hyvän pellon ja ostaa sen, omin varoin hän perustaa viinitarhan.
16Ta soovib põldu ja hangib selle, oma käte viljast ta istutab viinamäe.
17Hän vyöttää itsensä tarmolla ja tarttuu työhönsä riuskoin ottein.
17Ta paneb enesele vöö kõvasti vööle ja teeb oma käsivarred tugevaks.
18Hän näkee työnsä tulokset, hän ei sammuta lamppua yölläkään.
18Ta märkab, et ta tulemused on head: ei kustu öösel ta lamp.
19Hänen sormensa kulkevat kehräpuulla, hän ei päästä kädestään värttinää.
19Ta paneb oma käed koonlapuu külge ja ta pihud hoiavad kedervart.
20Hän avaa kätensä onnettomalle ja antaa apuaan köyhälle.
20Ta avab oma pihu viletsale ja sirutab vaestele mõlemad käed.
21Pakkanen ja lumi eivät häntä säikytä, sillä hän on varannut perheelleen talvivaatteet.
21Ei ta karda lund oma pere pärast, sest kogu ta perel on kahekordsed riided.
22Omin käsin hän valmistaa peitteet, hänen pukunsa ovat pellavaa ja purppuraa.
22Ta valmistab enesele vaipu, ta riietus on linane ja purpurpunane.
23Hänen miehensä saa osakseen kunnioitusta istuessaan vanhinten kokouksessa.
23Ta mees on tuntud väravais, kui ta istub maa vanemate hulgas.
24Hän tekee pellavapaitoja myytäväksi ja toimittaa vöitä kauppiaille.
24Ta valmistab ja müüb särke ning annab kaupmeestele vöösid.
25Häntä seuraa menestys ja kunnia, hän katsoo hymyillen tuleviin päiviin.
25Ta riided on tugevad ja ilusad ja ta vaatab rõõmsalt tulevikku.
26Kun hän puhuu, hän puhuu viisaasti, antaa neuvoja ystävällisin sanoin.
26Ta avab oma suu targasti ja tema keelel on sõbralik õpetus.
27Hän valvoo kaikkea, mitä talossa tehdään, eikä laiskana leipäänsä syö.
27Ta valvab tegevust kojas ega söö laiskuse leiba.
28Hänen poikansa kiittävät häntä, hänen miehensä puhkeaa ylistämään:
28Ta pojad tõusevad ja nimetavad teda õnnelikuks, ja ta mees ülistab teda:
29"Monet naiset ovat uutteria ja taitavia, mutta sinä olet ylitse kaikkien muiden."
29'Palju on tütarlapsi, kes töös on tublid, aga sina ületad nad kõik!'
30Kauneus katoaa, viehätys haihtuu, ylivertainen se vaimo, joka pelkää Herraa!
30Võluvus on petlik ja ilu on tühine, aga naine, kes Issandat kardab, on kiiduväärt.
31Kiittäkää häntä hänen hyvistä töistään, ylistäkää häntä kaikkien kuullen!
31Andke temale ta käte vilja ja tema teod ülistagu teda väravais!'