¹Massalaisen Agurin, Jaken pojan, sanat. Tämä mies puhui näin. Miten olenkaan uurastanut, Jumala! Miten olenkaan uurastanut, yli voimieni!

¹Massalase Aguri, Jake poja sõnad; nõnda ütleb see mees Iitielile, Iitielile ja Uukalile:

²Minä olen järjetön luontokappale, olen vailla ihmisen ymmärrystä.

²'Kui ma olen ka rumalam meestest ja mul ei ole inimmõistust

³Minä en ole saanut oppia viisautta enkä ole päässyt tuntemaan Pyhää.

³ja ma ei ole õppinud tarkust, aga pühade teadmist ma tean.

⁴Kuka on noussut taivaaseen ja palannut sieltä? Kuka on koonnut käsiinsä tuulen? Kuka viittansa sisään kietonut vedet? Kuka pannut paikoilleen maan ääret? Mikä on hänen nimensä, mikä hänen poikansa nimi? Sinä tiedät kyllä.

⁴Kes on läinud taevasse ja on sealt alla tulnud? Kes on kogunud tuule oma pihkudesse? Kes on mähkinud vee vaibasse? Kes on paigale pannud kõik maaääred? Mis on ta nimi ja mis on ta poja nimi? Küllap sa tead!

⁵Jumalan jokainen sana on tulessa koeteltu, hän on niiden kilpi, jotka häneen turvaavat.

⁵Jumala iga sõna on selge, tema on kilbiks neile, kes otsivad kaitset temalt.

⁶Hänen sanoihinsa älä lisää mitään -- hän vaatii sinut tilille, ja petoksesi tulee julki.

⁶Ära lisa midagi tema sõnadele, et ta ei võtaks sind vastutusele ja sina ei jääks valelikuks!

⁷Kahta minä sinulta pyydän -- niin kauan kuin elän, älä niitä kiellä:

⁷Kaht asja ma palun sinult, ära neid mulle keela, enne kui ma suren:

⁸pidä minusta kaukana vilppi ja valhe, älä anna köyhyyttä, älä rikkauttakaan. Anna ruokaa sen verran kuin tarvitsen.

⁸pettus ja valekõne hoia minust eemal, vaesust ega rikkust ära mulle anna, toida mind aga vajaliku leivaga,

⁹Jos saan kovin paljon, saatan kieltää Jumalan ja kysyä mielessäni: "Mikä on Herra?" Jos ylen määrin köyhdyn, saatan varastaa ja vannoa väärin, rikkoa Jumalani nimeä vastaan.

⁹et ma küllastudes ei hakkaks salgama ega ütleks: 'Kes on Issand?' või et ma vaeseks jäädes ei hakkaks varastama ega patustaks oma Jumala nime vastu.

¹⁰Älä panettele isännälle hänen orjaansa, ellet halua kirousta taakaksesi.

¹⁰Ära laima sulast ta isandale, et ta ei kiruks sind ja sina ei jääks süüdlaseks!

¹¹Voi niitä, jotka isäänsä kiroavat eivätkä äitiänsä siunaa,

¹¹On neid, kes neavad oma isa ega õnnista oma ema.

¹²voi niitä, jotka pitävät itseään puhtaina, vaikka eivät ole likaansa pesseet,

¹²On neid, kes iseenese silmis on puhtad, kuid ei ole oma saastast puhtaks pestud.

¹³voi niitä, jotka katsovat ylpein silmin ja kopeasti kohottavat luomiaan,

¹³On neid - ah, kui ülbed on nende silmad ja kui kõrgele on tõstetud nende silmalaud.

¹⁴voi niitä, jotka teroittavat hampaansa miekoiksi ja täyttävät leukansa purevilla veitsillä hävittääkseen heikot maan päältä, köyhät ihmisten joukosta!

¹⁴On neid, kelle hambad on mõõgad ja lõualuud noad, et süüa viletsaid maalt ja vaeseid inimeste hulgast.

¹⁵Verenimijällä on kaksi tytärtä, kumpikin vaatii: "Lisää! Lisää!" Kolme on alati kyltymätöntä, neljä, jotka eivät sano: "Jo riittää":

¹⁵Verekaanil on kaks tütart: 'Anna! Anna!' Kolm asja on, mis ei saa täis, neli, mis ei ütle: 'Küllalt!':

¹⁶tuonela, hedelmätön kohtu, maa, joka janoaa sateenkin jälkeen, ja tuli, joka ei sano: "Jo riittää."

¹⁶surmavald, viljatu üsk, maa, mis ei saa küllaldaselt vett, ja tuli, mis iialgi ei ütle: 'Aitab!'

¹⁷Joka katsoo isäänsä karsain silmin ja kyräillen kuuntelee äitinsä neuvoja, siltä korpit repivät silmät, ja kotkan poikaset syövät ne.

¹⁷Silma, mis irvitab isa ja põlgab ema sõna kuulamist, peavad kaarnad jõe ääres välja nokkima ja kotka pojad sööma.

¹⁸Kolme on, joita en käsitä, neljä, jotka ylittävät ymmärrykseni:

¹⁸Kolm asja on mulle väga imelised, jah, neli on, mida ma ei mõista:

¹⁹kotkan tie taivaalla, käärmeen tie kalliolla, laivan tie ulapalla, miehen tie nuoren neidon luo.

¹⁹kotka tee taeva all, mao tee kalju peal, laeva tee keset merd ja mehe tee neitsi juurde.

²⁰Entä uskoton vaimo: hän syö, pyyhkii suunsa ja sanoo: "En minä mitään tehnyt."

²⁰Niisugune on abielurikkuja naise tee: ta sööb ja pühib suu puhtaks ning ütleb: 'Ma pole kurja teinud!'

²¹Kolme on, joista maa järkkyy, neljä, joiden alla se ei kestä:

²¹Kolme asja all väriseb maa, jah, nelja all, mida see ei suuda taluda:

²²orja, joka kohoaa hallitsijaksi, houkka, joka pääsee rikkauden makuun,

²²sulase all, kui ta saab kuningaks, ja jõleda all, kui tal on külluses leiba,

²³hyljitty nainen, joka pääsee naimisiin, ja orjatar, joka syrjäyttää emäntänsä.

²³vihatud naise all, kui ta saab mehele, ja teenija all, kui ta kõrvale tõrjub oma emanda.

²⁴Neljä on maan päällä vähäistä mutta silti viisasta viisaampaa.

²⁴Need neli on küll kõige pisemad maa peal, aga ometi on nad targemad kui targad:

²⁵Muurahaisilla ei ole paljon voimaa, mutta kesällä ne keräävät ruokansa.

²⁵sipelgad on väeti hulk, ometi valmistavad nad suvel oma leiva;

²⁶Tamaanit ovat pieniä ja mitättömiä, mutta pesänsä ne tekevät kallioon.

²⁶kaljumägrad on jõuetu hulk, ometi teevad nad oma kodud kaljusse;

²⁷Heinäsirkoilla ei ole kuningasta, mutta ne liikkuvat kuin armeija.

²⁷rohutirtsudel ei ole kuningat, ometi lähevad nad kõik rühmadena välja;

²⁸Sisiliskoa voit pitää käsissäsi, mutta se asustaa kuninkaanlinnoissa.

²⁸sisalikku võib püüda kätega, ometi leidub teda kuninga paleedes.

²⁹Kolme on, jotka liikkuvat ylväästi, neljä, joilla on uljas käynti:

²⁹Neid on kolm, kelle astumine on rühikas, jah, neljal on rühikas käik:

³⁰leijona, urhein eläimistä, joka ei väisty kenenkään tieltä,

³⁰lõvi, kangelane loomade seas, kes ei tagane kellegi eest;

³¹kauris ja pää pystyssä kulkeva kukko ja kuningas, joka astuu kansansa eteen.

³¹uhkeldav kukk või sikk, ja kuningas, kes sammub oma rahva ees.

³²Jos mielit kerskua -- syystä tai syyttä -- pane käsi suullesi ja ole vaiti.

³²Kui sa oled hoobeldes rumal olnud, siis mõtle järele, käsi suu peal!

³³Jos kirnuat kermaa, tulee voita, jos väännät nenää, tulee verta, jos lietsot vihaa, tulee sota.

³³Sest piima kirnumisest saab võid, nina nuuskamisest tuleb verd ja viha õhutamisest puhkeb riid.'