1Kuulkaa! Viisaus kutsuu, ymmärrys korottaa äänensä.
1Eks hüüa tarkus, eks tõsta arukus häält?
2Kukkulan laella, tien vierellä se seisoo, siellä missä polut haarautuvat eri suuntiin.
2Küngastel tee ääres, teelahkmetel, on ta võtnud aset.
3Markkinapaikoilla, tungoksen keskellä, kaupunkiin vievillä porteilla se huutaa:
3Väravate kõrval, linna sissekäigus, seal, kus ustest sisse minnakse, kisendab ta:
4"Teitä minä kutsun, ihmiset, teille kaikille osoitan sanani.
4'Teile, mehed, ma hüüan, ja mu hääl kõlab inimlastele!
5Hankkikaa viisautta, te ymmärtämättömät, hankkikaa tietoa, te houkat!
5Õppige, rumalad, mõistlikkust, ja albid, hakake aru saama!
6Kuulkaa! Minä puhun totuuden sanoja, puhun ilman vilppiä, kun suuni avaan.
6Kuulge, sest ma räägin tõtt ja mu huuled on avatud õigeks asjaks!
7Minkä kieleni tuo julki, se on kaikki totta, huuleni kauhistuvat jumalattomuutta.
7Jah, mu suulagi toob kuuldavale tõe, aga õelus on mu huultele jäle.
8Minkä puhun, se pitää paikkansa, puheeni ei ole kieroa eikä väärää.
8Kõik mu suu sõnad on siirad, neis pole midagi kavalat ega väära.
9Se on selkeää sille, joka ymmärtää, helppoa sille, joka on tavoittanut tiedon.
9Need kõik on selged arukale ja õiged neile, kes on leidnud tunnetuse.
10Arvostakaa ohjeitani enemmän kuin hopeaa, tietoa enemmän kuin kalleinta kultaa,
10Võtke vastu mu õpetus, aga mitte hõbedat, pigem teadlikkus kui valitud kuld!
11sillä viisaus on koralleja arvokkaampaa, mitkään aarteet eivät vedä sille vertaa.
11Sest tarkus on parem kui pärlid ja ükski ihaldatav asi ei ole sellega võrdne.
12"Minä, viisaus, viihdyn älyn seurassa, harkinta ja tieto ovat kumppanini.
12Mina, tarkus, olen mõistlikkuse naaber, ja ma leian tunnetuse ning targa nõu.
13Joka Herraa pelkää, vihaa kaikkea pahaa. Ylpeyttä minä vihaan, kopeaa mieltä, pahoja tekoja ja vilpillistä puhetta.
13Issanda kartus on kurja vihkamine. Ma vihkan kõrkust ja ülbust, halbu eluviise ja pöörast suud.
14Minulta tulee ajatus, minulta sen toteutus, minä olen ymmärrys, minun on voima.
14Mul on nõu ja kordaminek, ma olen mõistus, mul on võimus.
15Minun avullani kuninkaat hallitsevat, maan mahtavat säätävät oikeat lait.
15Minu abiga valitsevad kuningad ja võimukandjad korraldavad õiglust.
16Minun avullani valtiaat pitävät valtaa, kansan johtajat antavat oikeat tuomiot.
16Minu abiga valitsevad vürstid ja suursugused, kõik õiged kohtumõistjad.
17Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, ne, jotka etsivät, löytävät minut.
17Mina armastan neid, kes armastavad mind, ja kes otsivad mind, need leiavad minu.
18Minun kanssani tulevat rikkaus ja kunnia, ehtymätön vauraus ja suuri siunaus.
18Minu juures on rikkus ja au, jääv varandus ja hüvang.
19Minun antini on parempaa kuin puhtain kulta, minun lahjani paremmat kuin paras hopea.
19Minu vili on kullast parem, parem koguni kui puhas kuld, ja mu saak on parem kui valitud hõbe.
20Minä vaellan totuuden tietä, horjumatta minä kuljen oikeuden polkua.
20Ma jäin õigluse rajale, keset õiguse jalgteid,
21Jotka minua rakastavat, ne minä palkitsen, minä täytän heidän aittansa ja varastonsa.
21et anda jõukust neile, kes mind armastavad, ja et täita nende varakambreid.
22"Minut Herra loi ennen kaikkea muuta, luomisensa esikoisena, ennen taivasta ja maata.
22Issand lõi mind oma töö alguses, esimesena oma töödest muistsel ajal.
23Iankaikkisuudesta minä sain alkuni, kaiken alussa, ennen kuin maata oli.
23Igavikust alates on mind eraldatud, ürgajast peale, enne maailma algust.
24Kun synnyin, ei syvyyksiä vielä ollut, ei lähteitä tuomaan niiden vettä.
24Ma olen sündinud enne sügavusi, enne kui puhkesid allikad.
25Ennen kuin vuoret pantiin sijalleen, ennen kuin oli kukkuloita, minä synnyin,
25Veel enne kui mäed paigale pandi, enne künkaid sündisin mina,
26ennen kuin hän teki maat ja mannut, ennen kuin oli hiekan jyvääkään.
26kui ta veel ei olnud teinud maad ega maastikku, ei maailma esimest tolmukübetki.
27Olin läsnä, kun hän pani taivaat paikoilleen ja asetti maanpiirin syvyyksien ylle,
27Kui tema valmistas taevad, olin mina seal, siis kui ta joonistas sõõri sügavuse pinnale,
28kun hän korkeuksissa teki taivaan pilvet ja sai syvyyden lähteet kumpuamaan,
28kui ta kinnitas pilved ülal, kui said jõuliseks sügavuse allikad,
29kun hän pani merelle rajat, loi rannat patoamaan sen vedet, ja kun hän lujitti maan perustukset.
29kui ta merele pani piiri, et veed ei astuks üle tema käsust, kui ta kinnitas maa alused,
30Jo silloin minä, esikoinen, olin hänen vierellään, hänen ilonaan päivät pitkät, kaiken aikaa leikkimässä hänen edessään.
30siis olin mina tema kõrval kui lemmiklaps, olin päevast päeva temale rõõmuks, mängisin igal ajal tema ees,
31Maan kiekko oli leikkikalunani, ilonani olivat ihmislapset.
31mängisin tema maailma maa peal ja tundsin rõõmu inimlastest.
32"Nyt, lapset, kuulkaa minua! Hyvin käy sen, joka minun tietäni kulkee.
32Ja nüüd, pojad, kuulge mind! Õndsad on need, kes hoiavad minu teed.
33Kuulkaa neuvojani, niin viisastutte, älkää lyökö niitä laimin.
33Kuulge õpetust ja saage targaks, ärge jätke seda tähele panemata!
34Hyvin käy sen, joka minua kuulee, päivästä päivään valvoo ovellani, valppaana odottaa sen kynnyksellä.
34Õnnis on inimene, kes kuulab mind, kes päevast päeva valvab mu ustel, on vahiks mu uksepiitade juures.
35Joka minut löytää, löytää elämän, hänet Herra ottaa suosioonsa.
35Sest kes leiab minu, leiab elu ja saab Issanda hea meele osaliseks.
36Pahoin käy sen, joka minua uhmaa, joka minua vihaa, rakastaa kuolemaa."
36Aga kes ei taba mind, teeb kahju oma hingele; kõik, kes vihkavad mind, armastavad surma.'