¹Muista, poikani, mitä sinulle sanon, pidä mielessäsi minun neuvoni.

¹Mu poeg, hoia mu sõnu ja pane mu käsud enesele tallele!

²Muista ohjeeni, niin menestyt, saamiasi neuvoja varjele kuin silmäterää.

²Pea mu käske, et sa jääksid elama, hoia mu õpetust kui oma silmatera!

³Pujota ne sormiisi, kirjoita sydämesi tauluun.

³Seo need enesele sõrmede ümber, kirjuta need oma südamelauale!

⁴Sano viisaudelle: "Sinä olet sisareni", kutsu ymmärrystä ystäväksesi.

⁴Ütle tarkusele: 'Sa oled mu õde!' ja hüüa arukust sugulaseks,

⁵Silloin varjellut toisen vaimolta, vieraalta naiselta, joka viekoittelee.

⁵et see hoiaks sind võõra naise eest, võõramaa naise eest, kes räägib libedaid sõnu.

⁶Kun seisoin ikkunan ääressä ja katsoin ulos kadulle,

⁶Sest oma koja aknast, aknaavast ma vaatasin

⁷näin nuoria miehiä, kokemattomia nuorukaisia, ja heidän joukossaan yhden, joka oli mieltä vailla.

⁷ja nägin kogenematute seas, märkasin poiste hulgas arutut noormeest:

⁸Hän meni kadun yli, kääntyi kulmauksesta ja asteli kohti naisen taloa.

⁸ta käis mööda tänavat kuni selle nurgani ja sammus siis naise koja poole,

⁹Oli jo ilta, alkoi hämärtää, päivä oli pimentymässä yöksi,

⁹videvikus, kui päev jõudis õhtule, südaööl ja pimedas.

¹⁰ja nainen tuli vastaan porton asussa ja viekkain aikein.

¹⁰Ja vaata, naine tuli temale vastu, hooraehtes ja kavala südamega.

¹¹Kotona hän ei himoltaan rauhaa saa, hänen levottomat jalkansa tahtovat ulos.

¹¹Ta oli rahutu ja isemeelne, ta jalad ei püsinud kodus:

¹²Milloin hän on kadulla, milloin torilla, milloin missäkin vaanimassa.

¹²mõnikord oli ta tänaval, mõnikord turgudel, ja ta varitses iga nurga juures.

¹³Hän tarttuu poikaan, suutelee häntä ja julkeasti katsoen sanoo:

¹³Ta haaras temast kinni, suudles teda ja ütles temale häbitu näoga:

¹⁴"Olen luvannut uhrata yhteysuhrin, ja tänään täytän lupaukseni.

¹⁴'Ma pidin viima tänuohvreid ja ma tasusin täna oma tõotused.

¹⁵Siksi lähdin kadulle sinua vastaan -- juuri sinua etsin, ja nyt olet tässä!

¹⁵Seepärast ma tulin välja sulle vastu, sind otsima, ja ma leidsin su.

¹⁶Olen valmistanut vuoteen, levittänyt peitteet, monenväriset Egyptin pellavakankaat,

¹⁶Ma katsin oma voodi vaipadega, kirju Egiptuse lõuendiga.

¹⁷ja pirskottanut niille mirhaa, aaloeta ja kanelia.

¹⁷Ma riputasin voodisse mürri, aaloed ja kaneeli.

¹⁸Tule, iloitaan yhdessä, nautitaan lemmestä aamuun asti!

¹⁸Tule, joobume kallistustest hommikuni, tundkem rõõmu armastusest!

¹⁹Mieheni ei ole kotona, hän lähti pitkälle matkalle.

¹⁹Sest mu mees ei ole kodus, ta läks pikale teekonnale.

²⁰Rahansakin hän otti mukaan, hän palaa kotiin vasta täydenkuun päivänä."

²⁰Ta võttis rahakukru kaasa, ta tuleb koju alles täiskuu ajaks.'

²¹Niin nuorukainen taipuu naisen viekoituksiin, hullaantuu tämän houkuttelevista sanoista.

²¹Ta võrgutas teda paljude meelitussõnadega, ahvatles oma libedate huultega.

²²Auliisti hän lähtee naisen perään, niin kuin härkä teurastajan luo, kuin köytetty hullu kuritusta kohti.

²²Äkitselt läks mees temale järele, nagu härg, keda viiakse tappa, otsekui jalarauad meeletu karistuseks,

²³Niin hän lentää satimeen kuin lintu, päätä pahkaa, eikä huomaa leikkivänsä hengellään, ennen kuin nuoli hänet lävistää.

²³nagu lind, kes tõttab võrku ega tea, et see maksab tema hinge, kuni nool lõhestab ta maksa.

²⁴Siispä, poikani, kuule minua, seuraa tarkoin mitä sanon.

²⁴Ja nüüd, pojad, kuulge mind, ja pange tähele mu suu sõnu!

²⁵Älä päästä sydäntäsi viettelijän teille, hänen poluilleen älä harhaudu,

²⁵Ärgu pöördugu su süda tema teedele, ära eksi tema radadele!

²⁶sillä hän on syössyt monet tuhoon, lukemattomat ovat hänen uhrinsa.

²⁶Sest palju on mahalööduid, keda tema on viinud langusele, rohkesti on neid, keda tema on tapnud.

²⁷Hänen talonsa kautta kulkee tuonelan tie, joka viettää kuoleman kammioihin.

²⁷Tema koda on põrgutee - see viib alla surma kambritesse.