¹Poikani, jos olet toisen puolesta mennyt takuuseen, lyönyt kättä vieraan kanssa,

¹Mu poeg, kui oled hakanud käendajaks oma ligimesele, kui oled löönud kätt võõra heaks,

²jos omat puheesi ovat kietoneet sinut verkkoonsa, lupauksesi vanginneet sinut ansaan,

²kui oled oma suu sõnade pärast võrku mässitud, oma suu sõnade pärast kinni püütud,

³vieneet sinut vieraan ihmisen käsiin, tee silloin näin, poikani, jotta pelastuisit: Mene ja vetoa häneen, ahdista häntä pyynnöilläsi,

³siis tee ometi, mu poeg, enese päästmiseks nõnda, sest sa oled ju sattunud oma ligimese võimusesse: mine, alanda ennast ja anu oma ligimest!

⁴älä suo silmillesi unta äläkä luomillesi lepoa.

⁴Ära anna und oma silmadele ega suikumist laugudele!

⁵Pelasta itsesi niin kuin pakeneva gaselli, kuin lintu, joka väistää pyyntimiehen paulan.

⁵Päästa end gasellina lõksu eest või otsekui lind püüdja käest!

⁶Mene, laiskuri, muurahaisen luo, katso sen aherrusta ja ota opiksesi.

⁶Mine sipelga juurde, sina laisk, vaatle tema viise ja saa targaks!

⁷Ei sillä ole ketään käskijää, ei herraa eikä hallitsijaa,

⁷Kuigi tal ei ole pealikut, ülevaatajat ega valitsejat,

⁸ja silti se kerää kesällä ruokansa ja täyttää varastonsa korjuun aikaan.

⁸valmistab ta siiski suvel oma leiva ja kogub lõikusajal oma toiduse.

⁹Kuinka kauan sinä, laiskuri, makaat, milloin havahdut unestasi?

⁹Kui kaua sa, laisk, magad, millal sa ärkad unest?

¹⁰Nuku vielä hiukan, torku hiukan, makaa kädet ristissä vielä hetki,

¹⁰Veel pisut und, pisut tukkumist, pisut pikutamist ristis kätega,

¹¹niin köyhyys käy päällesi kuin rosvo, puute niin kuin röyhkeä kulkuri.

¹¹siis tuleb vaesus sulle kallale otsekui röövel ja puudus nagu relvastatud mees.

¹²Kelvoton se ihminen, läpeensä paha, joka kaikkialla kieroilee,

¹²Kõlvatu inimene, nurjatu mees, käib, vale suus,

¹³joka iskee silmää, tönäisee jalkaa, antaa sormillaan salaisen merkin.

¹³pilgutab silmi, annab jalaga märku, viitab sõrmedega,

¹⁴Kavalasti hän punoo juoniaan, ehtimiseen hän on riitoja rakentamassa.

¹⁴tal on kavalus südames, ta kavatseb kurja, ta külvab alati riidu.

¹⁵Siksi hän saa äkillisen lopun: hetkessä hän musertuu, eikä apua tule.

¹⁵Seepärast tuleb tema õnnetus äkitselt, ta murtakse silmapilkselt ja abi ei ole.

¹⁶Kuutta asiaa Herra vihaa, seitsemää hän ei edessään siedä:

¹⁶Neid kuut asja vihkab Issand, jah, seitse on tema hingele jäledad:

¹⁷ylpeitä silmiä, petollista kieltä, viattoman veren tahraamia käsiä,

¹⁷ülbed silmad, valelik keel, käed, mis valavad süütut verd,

¹⁸sydäntä, joka punoo ilkeitä juonia, jalkoja, jotka rientävät rikoksen teille,

¹⁸süda, mis sepitseb nurjatuid kavatsusi, jalad, mis kiiresti jooksevad kurja poole,

¹⁹väärää todistajaa ja vilpin puhujaa ja ihmistä, joka yllyttää veljen veljeä vastaan.

¹⁹valetunnistaja, kes väidab valet, ja see, kes külvab riidu vendade vahel.

²⁰Poikani, pidä mielessäsi isäsi käskyt, älä väheksy äitisi opetusta.

²⁰Pea, mu poeg, oma isa käsku ja ära hülga oma ema juhatust!

²¹Ripusta ne kaulaasi, pidä aina niitä sydäntäsi vasten.

²¹Seo need alatiseks oma südame külge, mähi need enesele ümber kaela!

²²Kun kuljet, ne ovat oppaanasi, kun nukut, ne pitävät vartiota, ja kun heräät, ne puhuvat sinulle.

²²Need juhtigu sind, kui sa kõnnid, valvaku sind, kui sa magad, ja kõnelgu sinuga, kui sa ärkad!

²³Käsky on lamppu, opetus on valo, kuri ja kasvatus on elämän tie.

²³Sest käsk on lamp ja õpetus on valgus, ja korralekutsuvad manitsused on elutee,

²⁴Ne varjelevat sinut pahalta naiselta, vieraan naisen liukkaalta kieleltä.

²⁴et sind hoida halva naise eest, võõramaa naise libeda keele eest.

²⁵Älä eksy hänen kauneutensa lumoihin, älä mene ansaan, kun hän katsoo.

²⁵Ära himusta oma südames tema ilu ja ära lase ennast kütkestada tema silmalaugudest!

²⁶Portto pyytää vain leivän hinnan, mutta toisen miehen vaimo vie sinulta hengen.

²⁶Sest hooranaise jaoks jätkub pätsist leivast, aga teise mehe naine püüab kallist hinge.

²⁷Voiko kukaan pitää sylissään hehkuvia kekäleitä ilman että vaatteet syttyvät tuleen?

²⁷Kas keegi võib kanda põues tuld, ilma et ta riided põleksid?

²⁸Voiko kukaan kävellä tulisilla hiilillä ilman että jalat kärventyvät?

²⁸Kas keegi võib käia tuliste süte peal, ilma et ta jalad kõrbeksid?

²⁹Samoin käy sen, joka lähestyy toisen vaimoa: joka toisen vaimoon kajoaa, on saava rangaistuksensa.

²⁹Nõnda on sellega, kes läheb oma ligimese naise juurde: ei jää karistamata ükski, kes puutub temasse!

³⁰Halveksitaanhan sitäkin, joka nälissään varastaa vain saadakseen syödä vatsansa täyteen --

³⁰Eks põlata varast, isegi kui ta varastab, et oma kõhtu täita, kui tal on nälg?

³¹kiinni jäätyään hän joutuu maksamaan seitsenkertaisesti, antamaan kaiken mitä omistaa.

³¹Ja tabamise korral peab ta tasuma seitsmekordselt, ära andma kogu oma koja varanduse.

³²Mieletön siis se mies, joka viettelee toisen vaimon -- niin tekee vain se, joka ei hengestään piittaa.

³²Kes abielunaisega abielu rikub, on meeletu; seda teeb ainult see, kes oma hinge tahab hävitada.

³³Häntä odottaa raippa ja pilkka, lähtemätön on hänen häpeänsä.

³³Teda tabab nuhtlus ning häbi ja tema teotust ei saa ära pühkida.

³⁴Sillä mustasukkaisen miehen raivo ei laannu, ei hän tunne sääliä, kun koston aika tulee,

³⁴Sest armukadedusest tekib mehe viha ja ta ei halasta kättemaksupäeval.

³⁵ei lepy, vaikka häntä kuinka lepyttäisi, ei lauhdu, vaikka häntä kuinka lahjoisi.

³⁵Ta ei hooli mingist lepitushinnast ega rahuldu, kuigi sa lisaksid kingitusi.