¹Kuuntele, poikani, viisauden sanoja, seuraa valppaasti hyviä neuvojani,

¹Mu poeg, pane tähele mu tarkust, pööra oma kõrv minu arusaamise poole,

²jotta säilyttäisit harkintasi ja puhuisit niin kuin puhua tulee.

²et tallele panna head nõu ja et su huuled võiksid säilitada teadlikkuse!

³Hunajaa tiukkuvat vieraan naisen huulet, hänen kielensä on öljyä liukkaampi,

³Sest võõra naise huuled tilguvad mett ja tema suulagi on libedam kui õli.

⁴mutta lopulta hän käy karvaaksi kuin koiruoho, viiltää kuin kaksiteräinen miekka.

⁴Aga viimaks on ta kibe nagu koirohi, terav otsekui kaheterane mõõk.

⁵Hänen jalkansa kulkevat kuolemaan, alas tuonelaan vievät hänen askeleensa.

⁵Ta jalad lähevad alla surma, ta sammud veavad põrguhaua poole.

⁶Ei hän välitä elämän tiestä, ei tiedä, minne päin milloinkin horjahtaa.

⁶Ta ei pea silmas elurada, ta jäljed ekslevad, ilma et ta märkakski.

⁷Siispä, poikani, kuule minua, älä lyö laimin minun opetustani.

⁷Seepärast, mu pojad, kuulake mind, ja ärge lahkuge mu suu sõnadest!

⁸Pysy kaukana vieraasta naisesta, älä mene lähellekään hänen talonsa ovea,

⁸Hoia oma tee temast kaugel ja ära mine tema koja ukse ligi,

⁹ettet haaskaisi voimaasi vieraille etkä parhaita vuosiasi armottomalle,

⁹et sa ei annaks oma au mitte teistele ega oma aastaid armutule,

¹⁰etteivät oudot hyötyisi miehuudestasi, tuntemattomat raadantasi tuloksista

¹⁰et võõrad ei küllastuks sinu varast ja su töövaev ei läheks muulase kotta,

¹¹etkä sinä viimein, loppuun ajettuna päätyisi huokaamaan:

¹¹et sa viimaks ei hakkaks vinguma, kui su liha ja ihu on lõppenud,

¹²"Miksi minä vihasin opetusta, miksi halveksin hyviä neuvoja,

¹²ega ütleks: 'Miks ma küll vihkasin õpetust ja miks mu süda põlgas noomitust?

¹³en kuunnellut opettajiani vaan suljin korvani kasvattajieni ohjeilta!

¹³Miks ma ei kuulanud juhatajate häält ega pööranud kõrva õpetajate poole?

¹⁴Minä olin joutua tuhon omaksi, kaiken kansan pilkattavaksi."

¹⁴Peagi oleksin sattunud lausa õnnetusse keset kogukonda ja kogudust!'

¹⁵Juo vettä omasta ruukustasi, käytä oman kaivosi raikasta juomaa.

¹⁵Joo vett oma kaevust, voolavat vett oma allikast!

¹⁶Miksi antaisit lähteittesi vuotaa kadulle, purojesi kaupungin toreille?

¹⁶Kas peaksid su lätted valguma tänavale, su veeojad turgudele?

¹⁷Ne pulppuavat yksin sinua varten, vain sinun hyväksesi, eivät muiden.

¹⁷Kuulugu need ainult sinule, aga mitte koos sinuga võõraile!

¹⁸Olkoon sinun lähteesi siunattu, iloitse vaimosta, jonka nuorena sait,

¹⁸Olgu õnnistatud su allikas ja tunne rõõmu oma noorpõlve naisest,

¹⁹rakkaasta peurasta, suloisesta kauriistasi. Olkoot hänen rintansa ilosi vuodesta vuoteen, hänen rakkautensa elämäsi riemu ja hurmio.

¹⁹kes on otsekui armas emahirv, kena kaljukits - ta rinnad joovastagu sind igal ajal, eksi alati tema kallistustesse.

²⁰Miksi, poikani, viehättyisit vieraaseen naiseen, miksi hyväilisit vieraan povea?

²⁰Miks peaksid, mu poeg, eksima võõra naise juurde, kaisutama võõramaa naise põue?

²¹Missä ihminen kulkeekin, Herra näkee hänet ja tarkkaa hänen askeleitaan.

²¹Sest mehe teed on Issanda silme ees ja tema paneb tähele kõiki ta jälgi.

²²Pahantekijä jää rikostensa vangiksi, takertuu syntiensä verkkoon.

²²Õelat tabavad tema enese süüteod ja teda peetakse kinni tema enese patuköitega.

²³Hillittömyyteensä hän kuolee, ajautuu perikatoon kaikessa hulluudessaan.

²³Ta sureb õpetuse puudusest ja läheb eksiteele suurest rumalusest.