1Nääntyneen ja onnettoman rukous, kun hän avaa sydämensä Herralle. (H102:2)Kuule rukoukseni, Herra, nouskoon huutoni sinun luoksesi!
1Hädalise palve, kui ta on minestamas ja valab oma kaebuse Issanda ette.
2(H102:3)Älä kätke minulta kasvojasi, kun olen ahdingossa. Kallista korvasi minun puoleeni! Kun huudan sinua avuksi, älä viivytä vastaustasi.
2Issand, kuule mu palvet, ja mu appihüüd tulgu su ette!
3(H102:4)Päiväni haihtuvat kuin savu, tuska polttaa luitani kuin tuli.
3Ära pane oma palet varjule minu eest, kui mul on kitsas käes! Pööra oma kõrv mu poole! Päeval, mil ma hüüan, tõtta mulle vastama!
4(H102:5)Sisimpäni on kuin kulottunut ruoho. Enää en muista syödäkään,
4Sest mu päevad on lõppenud suitsus ja mu kondid õhkuvad nagu lee.
5(H102:6)huokailen vain, olen pelkkää luuta ja nahkaa.
5Mu süda on kõrbenud ja kuivanud nagu rohi, ma olen unustanud oma leivagi söömata.
6(H102:7)Minä olen kuin huuhkaja autiomaassa, kuin pöllö, joka asustaa raunioissa.
6Mu valjust oigamisest on mu luud liha küljes kinni.
7(H102:8)Minä valvon yöni, olen yksin kuin katolla kyyhöttävä lintu.
7Ma olen nagu kaaren kõrbes, nagu öökull varemetes.
8(H102:9)Viholliseni pilkkaavat minua päivät pitkät, kirotessaan vihamiehiään he käyttävät minun nimeäni.
8Ma olen uneta ja nagu üksik lind katusel.
9(H102:10)Minä syön leipänäni tuhkaa, kyyneleet maustavat juomani.
9Iga päev teotavad mind mu vaenlased, mu hooplejad vastased vannuvad mu nime juures.
10(H102:11)Vihasi vimmassa sinä paiskasit minut maahan.
10Sest ma söön tuhka nagu leiba ja tembin oma jooki nutuga
11(H102:12)Päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ruohon lailla minä lakastun.
11sinu suure meelepaha ja su viha pärast; sest sina oled mind tõstnud üles ja visanud maha.
12(H102:13)Mutta sinä, Herra, hallitset ikuisesti, sinun nimesi kaikuu polvesta polveen.
12Mu päevad on veninud pikaks nagu vari ja ma kuivan ära nagu rohi.
13(H102:14)Sinä nouset ja armahdat Siionia. Sen aika on tullut, armon aika.
13Aga sina, Issand, istud aujärjel igavesti ja sinu mälestus kestab põlvest põlve.
14(H102:15)Sinun palvelijasi rakastavat sen kiviä, he surevat kaupunkinsa tuhkaa.
14Küll sa tõused ja halastad Siioni peale, sest aeg on käes temale armu anda, paras aeg on juba kätte jõudnud.
15(H102:16)Kansat pelkäävät Herran nimeä, maan kuninkaat kumartavat häntä,
15Sest sinu sulastele meeldivad tema kivid ja nad haletsevad tema põrmu.
16(H102:17)kun Herra jälleen rakentaa Siionin ja ilmestyy kunniassaan.
16Siis paganad hakkavad kartma Issanda nime ja kõik ilmamaa kuningad sinu au.
17(H102:18)Hän katsoo sorrettujen puoleen, ei torju heidän rukoustaan.
17Sest kui Issand on üles ehitanud Siioni, siis ilmub ta oma auhiilguses.
18(H102:19)Tämä on kirjoitettu tulevalle polvelle, jotta uudeksi luotu kansa ylistäisi Herraa.
18Ta on kaldunud nende palve poole, kes on tehtud puupaljaks, ega ole põlanud nende palvet.
19(H102:20)Herra katsoo pyhästä korkeudestaan, tähyää taivaasta maan päälle.
19Pandagu see kirja tulevase põlve rahva jaoks; siis rahvas, kes luuakse, kiidab Issandat,
20(H102:21)Hän kuulee vankien vaikerruksen, hän vapauttaa kuoleman omat.
20et ta on vaadanud oma pühast kõrgusest, Issand on taevast vaadanud ilmamaad,
21(H102:22)Siionissa kuulutetaan Herran nimeä, Jerusalem kaikuu hänen kiitostaan,
21et kuulda vangide ägamist ja vabastada surmalapsed,
22(H102:23)kun kansat kokoontuvat yhteen, kun valtakunnat tulevat palvelemaan Herraa.
22et Siionis kuulutataks Issanda nime ja Jeruusalemmas tema kiitust,
23(H102:24)Hän on murtanut minun voimani kesken matkan, lyhentänyt elinpäivieni määrän.
23kui kõik rahvad ja riigid kogutakse kokku teenima Issandat.
24(H102:25)Minä sanon hänelle: Jumalani, älä ota minua pois puolitiessä! Sinä elät iäti, ajasta aikaan.
24Tema on teel nõrgestanud mu rammu, lühendanud mu päevi.
25(H102:26)Jo ammoin sinä laskit maan perustukset, sinun kättesi työtä ovat taivaat.
25Ma ütlen: 'Mu Jumal, ära võta mind ära keset mu eluiga; sinu aastad kestavad põlvest põlve!
26(H102:27)Ne katoavat, mutta sinä pysyt. Ne kuluvat loppuun kuin vaate, sinä vaihdat niitä kuin vaatekertaa, ja ne vaihtuvat uusiin.
26Muiste sa panid maale aluse ja taevas on su kätetöö.
27(H102:28)Mutta sinä olet iäti sama, sinun vuotesi eivät lopu.
27Need hävivad, aga sina püsid; nad kõik kuluvad nagu kuub; sa vahetad neid nagu riideid ja nad muutuvad.
28(H102:29)Palvelijoittesi lapset saavat asua turvassa, heidän lastensa lapset ovat huomassasi.
28Aga sina oled seesama ja sinu aastad ei lõpe.
29Su sulaste lapsed leiavad eluaseme ja nende sugu on kinnitatud sinu ees.'