1Laulunjohtajalle. Herran palvelijan Daavidin psalmi. Tämän Daavid lauloi Herralle sen jälkeen, kun Herra oli pelastanut hänet Saulin ja kaikkien vihollisten käsistä. (H18:2)Minä rakastan sinua, Herra, sinä olet minun voimani.
1Laulujuhatajale: Issanda sulase Taaveti laul. Taavet rääkis selle laulu sõnad Issandale sel ajal, kui Issand oli ta päästnud kõigi ta vaenlaste käest ja Sauli käest.
2(H18:3)Sinä päästit minut turvaan, sinä olet vuorilinnani. Jumalani, sinuun minä turvaudun, sinä olet kallio, olet kilpeni, sinulta saan avun ja suojan.
2Siis ta ütles: 'Sind ma armastan südamest, Issand, mu vägi!
3(H18:4)Kun kutsun Herraa, ylistettyä, saan avun vihollisiani vastaan.
3Issand on mu kalju, mu mäelinnus ja mu päästja; mu Jumal on mu kalju, kus ma pelgupaika otsin, mu kilp ja abisarv, mu kõrge varjupaik!
4(H18:5)Kuoleman paulat kiertyivät ympärilleni, tuhon pyörteet minua kauhistivat.
4'Kiidetud olgu Issand!' nõnda ma hüüan, ja ma pääsen oma vaenlaste käest.
5(H18:6)Tuonelan paulat kietoivat minut, näin edessäni kuoleman ansat.
5Surma köidikud piirasid mind ja nurjatuse jõed tegid mulle hirmu.
6(H18:7)Silloin minä huusin hädässäni Herraa, kutsuin avuksi Jumalaani. Ääneni kantautui hänen temppeliinsä, ja hän kuuli minun huutoni.
6Surmavalla köied ümbritsesid mind, surma võrgud sattusid mu ette.
7(H18:8)Maa järisi ja järkkyi, vuorten perustukset vavahtelivat. Hänen vihansa sai ne horjumaan.
7Oma kitsikuses ma hüüdsin Issandat ja kisendasin oma Jumala poole. Ta kuulis mu häält oma templist ja mu appihüüd jõudis ta palge ette, ta kõrvu.
8(H18:9)Hänen sieraimistaan nousi savu ja kaiken nielevä liekki hänen suustaan, se suitsusi hiilten hehkua.
8Siis värises ja vabises maa, mägede alused kõikusid ja põrusid üksteise vastu, sest ta viha süttis.
9(H18:10)Hän kallisti taivaan ja laskeutui alas pimeä pilvi jalkojensa alla.
9Suits tõusis ta sõõrmeist ja tuli ta suust oli neelamas, tulised söed lõõmasid tema seest.
10(H18:11)Hän lensi kerubi ratsunaan ja kiiti tuulen siivin.
10Ta vajutas taeva ja tuli maha, ja ta jalge all oli tume pilv.
11(H18:12)Hän otti verhokseen pimeyden, majakseen synkät vedet, raskaat pilvet.
11Ta sõitis keerubi peal ja lendas ning ta hõljus tuule tiibadel.
12(H18:13)Hänen edellään kulki häikäisevä valo, siitä sinkosi rakeita ja tulisia hiiliä.
12Ta pani enesele katteks pimeduse, majaks enda ümber mustavad veed, paksud pilved.
13(H18:14)Herra jylisi taivaassa, Korkein antoi äänensä kaikua, hän viskoi rakeita ja tulisia hiiliä.
13Kumast lõhkesid pilved ta ees, sadas rahet ja tuliseid süsi.
14(H18:15)Hän ampui nuoliaan ja hajotti viholliset, hän kauhistutti heidät salamoillaan.
14Issand müristas taevast ja Kõigekõrgem andis kuulda oma häält rahe ja tuliste sütega.
15(H18:16)Meren lähteet paljastuivat, maanpiirin perustukset tulivat näkyviin, kun sinä, Herra, käskit merta, kun sinun raivosi myrsky puhalsi sen yli.
15Ta heitis oma nooli ja pillutas neid, lõi kangesti välku, ja pani need sähvima.
16(H18:17)Korkeudestaan hän ojensi kätensä ja tarttui minuun, hän veti minut ylös syvistä vesistä.
16Siis said nähtavaks vete sügavused ja maailma alused paljastusid sinu sõitluse läbi, Issand, sinu sõõrmete tuule puhangust.
17(H18:18)Hän vapautti minut vihollisteni väkevistä käsistä, vihamiehistäni, jotka olivat minua vahvemmat.
17Ta ulatas kõrgusest käe, ta võttis minu, ta tõmbas mu välja suurest veest.
18(H18:19)He kävivät kimppuuni onnettomuuteni hetkellä, mutta tuekseni tuli Herra.
18Ta päästis minu mu tugeva vaenlase käest, mu vihkajate käest, sest nad olid vägevamad minust.
19(H18:20)Hän avasi minulle tien ja päästi minut vapauteen, sillä hän oli mieltynyt minuun.
19Nad tulid mu kallale mu õnnetuse päeval, aga Issand oli mulle toeks.
20(H18:21)Herra palkitsi minut, koska rakastan oikeutta, sain häneltä palkan, koska tekoni ovat puhtaat.
20Ta tõi mu välja lagedale, ta päästis minu, sest tal oli minust hea meel.
21(H18:22)Minä olen kulkenut Herran teitä enkä ole luopunut Jumalasta.
21Issand teeb mulle head mu õigust mööda, ta tasub mulle mu käte puhtust mööda.
22(H18:23)Hänen käskynsä ovat alati mielessäni, hänen lakejaan minä en koskaan hylkää.
22Sest ma hoidsin Issanda teid ega taganenud õelasti Jumalast.
23(H18:24)Olen ollut vilpitön hänen edessään, olen varonut lankeamasta syntiin.
23Sest kõik ta määrused on mu ees, ma ei ole hüljanud tema seadlusi.
24(H18:25)Herra palkitsi minut, koska rakastan oikeutta, koska tekoni ovat puhtaat hänen edessään.
24Ma olin laitmatu tema ees ja hoidusin pahateost.
25(H18:26)Herra, sinä olet uskollinen uskolliselle, vilpitöntä kohtaan sinä olet vilpitön.
25Seepärast Issand tasus mulle mu õigust mööda, mu käte puhtust mööda tema silma ees.
26(H18:27)Puhtaat ovat tekosi puhdasta kohtaan, mutta kieron sinä johdat harhaan.
26Heldele sa osutad heldust, laitmatu mehe vastu sa oled laitmatu;
27(H18:28)Nöyrät sinä pelastat, mutta ylpeiden katseen painat alas.
27puhta vastu sa oled puhas ja kõvera vastu sa osutud keeruliseks.
28(H18:29)Sinä, Herra, sytytät minun lamppuni, sinä, Jumala, tuot pimeyteeni valon.
28Sest sina päästad viletsa rahva, aga alandad suurelised silmad.
29(H18:30)Sinun avullasi minä ryntään yli vallien, Jumalani avulla minä hyppään muurien yli.
29Sest sina süütad mu lambi; Issand, mu Jumal, valgustab mu pimedust.
30(H18:31)Jumalan ohjeet ovat täydelliset, Herran sana on kirkas ja puhdas. Kuin kilpi hän suojaa niitä, jotka hakevat hänestä turvaa.
30Sest sinuga ma jooksen väehulga kallale, oma Jumalaga ma hüppan üle müüri.
31(H18:32)Kuka on Jumala, jollei Herra, kuka on turvamme, jollei Jumalamme?
31Jumala tee on laitmatu, Issanda kõne on sulatatud puhtaks; tema on kilbiks kõigile, kes tema juures pelgupaika otsivad.
32(H18:33)Jumala vyöttää minut voimalla, hän osoittaa minulle oikean tien.
32Sest kes on Jumal peale Issanda? Ja kes muu on kalju, kui mitte meie Jumal?
33(H18:34)Hän tekee jalkani nopeiksi kuin kauriin jalat ja ohjaa kulkuni kukkuloille.
33See on Jumal, kes paneb rammu mu vööle ja teeb laitmatuks mu tee.
34(H18:35)Hän opettaa käteni taistelemaan, käsivarteni jännittämään sotajousta.
34Ta teeb mu jalad emahirve jalgade sarnaseks ja paneb mind seisma mu kõrgustikele.
35(H18:36)Herra, sinä asetut kilveksi eteeni, sinun oikea kätesi tukee minua, sinun apusi tekee minut vahvaksi.
35Ta õpetab mu käsi sõdima ja mu käsivart vaskambu vinnastama.
36(H18:37)Sinä teet varmoiksi askeleeni, polveni eivät horju.
36Sa annad mulle oma päästekilbi, su parem käsi toetab mind, su abi teeb mind suureks.
37(H18:38)Minä ajan takaa vihollisiani ja saan heidät kiinni, palaan vasta, kun heitä ei enää ole.
37Sa teed maa avaraks mu sammule, et mu luupeksed ei libiseks.
38(H18:39)Minä lyön heidät, eivätkä he enää nosta päätään. He sortuvat jalkojeni alle.
38Ma tahan jälitada oma vaenlasi ja nad kätte saada ega taha tulla tagasi enne, kui olen teinud neile lõpu.
39(H18:40)Sinulta minä saan voiman taisteluun, vastustajani sinä kaadat jalkojeni alle.
39Ma tahan nad purustada, nõnda et nad ei saa tõusta, vaid langevad mu jalge alla.
40(H18:41)Sinä ajat viholliseni pakoon, ja minä teen heistä lopun.
40Sa vöötad mind rammuga sõja jaoks, sa surud maha mu alla need, kes tõusevad mu vastu.
41(H18:42)He huutavat, mutta kukaan ei auta. He kutsuvat Herraa, mutta hän ei vastaa heille.
41Sa pöörad minu poole mu vaenlaste selja, ma hävitan oma vihamehed.
42(H18:43)Minä murskaan heidät tomuksi tuuleen, poljen heitä kuin katujen lokaa.
42Nad hüüavad appi, aga päästjat ei ole; nad hüüavad Issanda poole, aga tema ei vasta neile.
43(H18:44)Sinä pelastit minut, kun kansa kapinoi, asetit minut hallitsemaan myös vieraita maita. Kansat, joita en tuntenut, ovat nyt valtani alla.
43Nüüd ma hõõrun nad pihuks nagu tolmu tuule ees; ma põrmustan nad nagu tänavate pori.
44(H18:45)Ne tottelevat jo ennen kuin käsken, muukalaiset liehittelevät minua.
44Sina päästad mind rahva riidlemistest; sa sead mind rahvaste peaks. Hõimud, keda ma ei tunne, hakkavad mind orjama.
45(H18:46)Heidän voimansa on hervonnut, vavisten he tulevat ulos linnoituksistaan.
45Kuuldes minust nad kuulevad mu sõna, võõra rahva lapsed meelitavad mind.
46(H18:47)Herra elää! Kiitetty olkoon puolustajani, ylistetty Jumala, minun turvani!
46Võõra rahva lapsed nõrkevad ja väljuvad värisedes oma linnustest.
47(H18:48)Jumala kostaa puolestani ja saattaa kansat minun valtani alle.
47Issand elab, kiidetud olgu mu kalju! Ülistatud olgu mu päästmise Jumal,
48(H18:49)Hän vapauttaa minut vihollisteni käsistä, antaa voiton vihamiehistäni, vainoojista hän minut päästää.
48Jumal, kes mulle annab kättemaksu ja alistab mulle rahvad!
49(H18:50)Siksi kiitän kansojen keskellä sinua, Herra, laulan kiitosta sinun nimellesi.
49Sina, kes mind päästad mu vaenlaste käest, sa ülendad mu mulle vastuhakkajate üle ja vabastad mu vägivallameeste käest.
50(H18:51)Sinä teet voittoisaksi kansasi kuninkaan, sinä olet uskollinen sille, jonka olet voidellut, Daavidille ja hänen suvulleen, nyt ja aina.
50Sellepärast ma tahan, Issand, sind tänada rahvaste seas ja laulda kiitust su nimele.
51Sina teed suureks oma kuninga võidud ning osutad heldust oma võitule, Taavetile ja tema soole igavesti!'