1Daavidin valituspsalmi, jonka hän lauloi Herralle benjaminilaisen Kusin puheiden tähden. (H7:2)Herra, minun Jumalani, sinuun minä turvaan. Pelasta minut vainoojiltani, auta minua.
1Taaveti palvelaul, mida ta laulis Issandale benjaminlase Kuusi sõnade puhul.
2(H7:3)Muuten vihamies käy kurkkuuni kuin leijona: se sieppaa saaliinsa ja vie pois, eikä kukaan voi auttaa.
2Issand, mu Jumal! Sinu juures ma otsin pelgupaika, päästa mind kõigist mu tagakiusajaist ja kisu mind ära nende käest,
3(H7:4)Herra, minun Jumalani, jos olen syyllinen, jos pahat teot tahraavat käsiäni,
3et vaenlane ei rebiks mu hinge nagu lõvi ega murraks, ilma et oleks päästjat!
4(H7:5)jos olen pettänyt lähimmäiseni luottamuksen, jos olen riistänyt jotakin siltä, joka nyt suotta minua syyttää,
4Issand, mu Jumal! Kui ma olen seda teinud, kui mu käte küljes on ülekohus,
5(H7:6)niin ajakoon vihollinen minua takaa, ottakoon minut kiinni, tallatkoon minut maahan ja polkekoon kunniani lokaan! (sela)
5kui ma olen tasunud kurjaga sellele, kes minuga pidas rahu - ma olen ju tahtnud vabastada sedagi, kes põhjuseta mind taga kiusas -,
6(H7:7)Herra, tule vihasi voimassa minun vihollisteni raivoa vastaan. Riennä avukseni, Herra, sinä, jonka käsissä on oikeus!
6siis ajagu vaenlane taga mu hinge ja saagu see kätte, tallaku maha mu elu ja vajutagu mu au põrmu! Sela.
7(H7:8)Kutsu eteesi kaikki kansat, asetu istuimellesi korkeuteen!
7Tõuse, Issand, oma vihas, astu üles mu rõhujate raevu vastu ja ärka mulle abiks, kes oled kohtu seadnud!
8(H7:9)Herra, sinä kansojen tuomari, anna oikeuden tapahtua minulle, minä olen syytön.
8Rahvahõimude hulk ümbritsegu sind, pöördu nende üle tagasi kõrgele!
9(H7:10)Tee loppu jumalattomien pahuudesta, mutta viatonta vahvista, sinä vanhurskas Jumala, sinä joka tutkit sydämen ja ajatukset.
9Issand mõistab kohut rahvastele. Mõista minule kohut, Issand, mu õigluse järgi ja mu veatust mööda!
10(H7:11) Minun kilpeni on Jumala, hän on vilpittömien auttaja.
10Lõppegu ometi õelate kurjus ja kinnita õiget; sest sina oled südamete ja neerude läbikatsuja, sina, õiglane Jumal!
11(H7:12)Jumala on vanhurskas tuomari, hän langettaa tuomioita joka päivä.
11Mu kilp on Jumala käes; ta päästab need, kes on õiglased südamelt.
12(H7:13)Vihollinen teroittaa taas miekkansa, jännittää jousensa ja tähtää.
12Jumal on õiglane kohtumõistja ja Jumal, kes iga päev ähvardab.
13(H7:14)Hän tekee aseensa tappaviksi, nuolensa polttaviksi.
13Kui keegi ei pöördu, siis ta ihub oma mõõga, tõmbab vinna oma ammu ja sihib sellega.
14(H7:15)Hän hautoo pahoja aikeita, kantaa sisimmässään tuhoa, synnyttää valhetta.
14Siis ta seab enesele valmis oma surmarelva ja oma nooled teeb ta leekivaiks.
15(H7:16)Hän kaivaa kuopan, kaivaa sen syväksi, mutta putoaa itse omaan kuoppaansa.
15Vaata, see on lapsevaevas nurjatusega ja rase vaevaga ning toob vale ilmale.
16(H7:17)Hänen pahuutensa kääntyy häntä itseään vastaan, hänen väärät tekonsa kasautuvat hänen oman päänsä päälle.
16Ta on kaevanud augu, on selle õõnestanud, ja ta kukub iseenese tehtud kaevandisse.
17(H7:18)Minä kiitän Herraa hänen oikeista tuomioistaan, ylistän Herran, Korkeimman, nimeä!
17Tema sünnitatud vaev tuleb tagasi ta oma pea peale, ja ta vägivald langeb ta pealaele.
18Ma tänan Issandat ta õigluse eest ja laulan kiitust Issanda, Kõigekõrgema nimele.