¹Asafin psalmi. Kuinka hyvä onkaan Jumala Israelille, kuinka hyvä niille, joilla on vilpitön sydän!

¹Aasafi laul. Jumal on tõesti hea Iisraelile, nendele, kes on puhtad südamelt.

²Minä olin vähällä horjahtaa, jalkani melkein pettivät.

²Aga mina - minu jalad oleksid peaaegu komistanud, mu sammud oleksid kohe libisenud.

³Minä kadehdin jumalattomia, kun näin heidän menestyvän.

³Sest ma kadestasin hooplejaid, kui ma nägin õelate head käekäiku.

⁴Heillä ei ole ikinä vaivoja, he ovat terveitä ja lihavia.

⁴Sest neil ei ole piinu surmani ja nende keha on lihav.

⁵He eivät joudu raatamaan niin kuin muut ihmiset, eikä heitä toisten tavoin kuriteta.

⁵Nemad ei ole vaevas nagu muud surelikud ja neid ei lööda nagu muid inimesi.

⁶Sen tähden ylpeys koristaa heidän kaulaansa ja väkivalta on viittana heidän yllään.

⁶Sellepärast on uhkus nende kaelaehteks, vägivald katab neid nagu ülikond.

⁷Pahuus pursuaa heidän sisimmästään, heidän sydämensä on tulvillaan juonia.

⁷Nende silmad on pungis lihavusest ja süda keeb üle kurjadest mõtetest.

⁸He puhuvat ilkeästi ja pilkallisesti, häikäilemättä he sortavat avutonta.

⁸Oma kurjuses nad irvitavad ja kõnelevad valet, nad räägivad kõrgilt.

⁹Heidän puheensa uhmaavat taivasta, heidän sanansa eivät säästä mitään maan päällä.

⁹Nad tõstavad oma suu taevani ja nende keel käib üle maa.

¹⁰Ja minun kansani kääntyy heidän puoleensa, särpii suun täydeltä heidän sanojaan!

¹⁰Sellepärast pöördub ta rahvas nende poole ja nad rüüpavad nende sõnavalingut.

¹¹He sanovat: "Miten Jumala tämän saisi selville? Ei Korkein mitään tiedä."

¹¹Ja nad ütlevad: 'Kuidas Jumal võib seda tunda ja kas Kõigekõrgemal on sellest teadmist?'

¹²Sellaisia ovat jumalattomat, kaikessa rauhassa he kasvattavat mahtiaan.

¹²Vaata, niisugused on õelad: nad elavad alati rahulikult ja koguvad jõukust.

¹³Olenko turhaan pitänyt sydämeni puhtaana ja käteni viattomina?

¹³Päris asjata olen ma hoidnud oma südame puhta ja olen süütuses pesnud oma käsi;

¹⁴Minua kuritetaan kaiken päivää, minä saan kärsiä joka aamu.

¹⁴ma olen olnud löödud kogu päeva ja mind on nuheldud igal hommikul.

¹⁵Jos sanoisin: "Noin minäkin tahdon puhua", pettäisin ne, jotka ovat sinun lapsiasi, Jumala.

¹⁵Kui ma oleksin mõtelnud: Ma tahan kõnelda nõnda nagu nemad; vaata, siis ma oleksin petnud sinu laste sugu.

¹⁶Minä mietin ja mietin ymmärtääkseni kaiken tämän, mutta se oli minulle liian vaikeaa.

¹⁶Ma hakkasin mõtisklema, et sellest aru saada, kuid see oli mu meelest vaev,

¹⁷Viimein tulin Jumalan pyhäkköön ja tajusin, miten jumalattomien käy.

¹⁷kuni ma sisenesin Jumala pühadesse paikadesse ja mõistsin nende otsa.

¹⁸Sinä johdatat heidät liukkaalle polulle, he putoavat pettävään kuoppaan.

¹⁸Tõesti, sina asetad nad libedale ja sa langetad nad rusuks.

¹⁹Äkkiä he ovat joutuneet tuhoon, heidän loppunsa on kauhea.

¹⁹Kuidas nad said jubeduseks silmapilguga! Nad saavad otsa, lõpevad ära ehmatusega.

²⁰Herra, kun sinä nouset, he ovat pelkkää tyhjää, kuin unikuva, joka herätessä katoaa.

²⁰Nõnda nagu unenägu kaob pärast ärkamist, nõnda sina, Issand, ei hooli tõustes nende varjukujudest.

²¹Sydämeni oli katkera, sieluuni pisti.

²¹Kui mu süda oli täis kibedust ja mu neerudes olid pisted,

²²Minä olin mieletön, ymmärrystä vailla, olin kuin järjetön eläin sinun edessäsi.

²²siis ma olin sõge ega teadnud midagi; ma olin nagu loom su ees.

²³Kuitenkin minä saan aina olla luonasi, sinä pidät kädestäni kiinni.

²³Ometi jään ma ikka sinu juurde; sa oled haaranud kinni mu paremast käest.

²⁴Sinä johdatat minua tahtosi mukaan, ja viimein sinä nostat minut kunniaan.

²⁴Oma nõuga juhatad sa mind ja võtad mind viimaks vastu ausse.

²⁵Taivaassa minulla on sinut, sinä olet ainoa turvani maan päällä.

²⁵Kes on mul muu taevas kui sina? Sest sinuga koos olles ei meelita mind miski maa peal.

²⁶Vaikka ruumiini ja sieluni nääntyy, Jumala on kallioni, minun osani iankaikkisesti.

²⁶Kuigi mu liha lõpeb ja mu süda ka, siiski oled sina, Jumal, mu südame kalju ja mu osa igavesti.

²⁷Ne, jotka luopuvat sinusta, menehtyvät. Sinä tuhoat kaikki, jotka pettävät sinut.

²⁷Sest vaata, kes sinust eemalduvad, need hukkuvad; sa hävitad kõik, kes reetlikult sinust loobuvad.

²⁸Mutta minun onneni on olla lähellä Jumalaa, minä turvaan Herraan, Jumalaani, ja kerron kaikista hänen teoistaan.

²⁸Aga minu õnn on, et ma olen Jumalale ligi; Issanda Jumala peale panen ma oma lootuse, et jutustada kõiki sinu tegusid.