¹Mooseksen, Jumalan miehen, rukous. Herra, sinä olet meidän turvamme polvesta polveen.

¹Moosese, jumalamehe palve. Issand, sina oled meile olnud eluasemeks põlvest põlve.

²Jo ennen kuin vuoret syntyivät, ennen kuin maa ja maanpiiri saivat alkunsa, sinä olit. Jumala, ajasta aikaan sinä olet.

²Enne kui mäed sündisid ja kui maa ja maailm loodi, oled sina, Jumal, igavesest igavesti.

³Sinä annat ihmisten tulla maaksi jälleen ja sanot: "Palatkaa tomuun, Aadamin lapset."

³Sina viid inimese jälle põrmu ja ütled: 'Tulge tagasi, inimlapsed!'

⁴Tuhat vuotta on sinulle kuin yksi päivä, kuin eilinen päivä, mailleen mennyt, kuin öinen vartiohetki.

⁴Sest tuhat aastat on sinu silmis nagu eilne päev, kui see on möödunud, ja nagu vahikord öösel.

⁵Me katoamme kuin uni aamun tullen, kuin ruoho, joka hetken kukoistaa,

⁵Sa uhud nad ära, nad on nagu uni, nagu rohi, mis hommikul haljendab.

⁶joka vielä aamulla viheriöi mutta illaksi kuivuu ja kuihtuu pois.

⁶See õitseb hommikul ja haljendab, õhtul see närtsib ja kuivab ära.

⁷Sinun vihasi musertaa meidät, kiivautesi saa meidät järkkymään.

⁷Sest sinu viha tõttu me lõpeme ja su vihaleegist me ehmume.

⁸Sinä otat syntimme silmiesi eteen, salaisetkin synnit sinä paljastat katseellasi.

⁸Sa paned meie pahateod enese ette, meie salapatud oma palge valguse ette.

⁹Vihasi alla meidän päivämme vaipuvat, vuotemme haihtuvat kuin henkäys.

⁹Sest kõik meie päevad mööduvad su raevu all, meie aastad lõpevad nagu ohe.

¹⁰Seitsemänkymmentä on vuosiemme määrä, tai kahdeksankymmentä, jos voimamme kestää. Ja kaikki niiden meno on vain turhuutta ja vaivaa, ne kiitävät ohitse, ja me lennämme pois.

¹⁰Meie päevade mõõt on seitsekümmend aastat ja kui keegi on tugev, kaheksakümmend aastat, ja parimal puhul on need ometi vaev ja häda. Jah, see möödub kähku ja me lendame ära.

¹¹Kuka tuntee vihasi koko ankaruuden? Kuka kylliksi pelkää sinun kiivauttasi?

¹¹Kes tunneb su viha tugevust ja su raevu, nõnda nagu sind tuleb karta?

¹²Opeta meille, miten lyhyt on aikamme, että saisimme viisaan sydämen.

¹²Õpeta meid meie päevi arvestama, et me saaksime targa südame!

¹³Herra, käänny jo puoleemme. Kuinka kauan vielä viivyt? Armahda meitä, palvelijoitasi!

¹³Pöördu tagasi, Issand! Oh kui kaua? Halasta oma sulaste peale!

¹⁴Ravitse meitä armollasi joka aamu, niin voimme iloita elämämme päivistä.

¹⁴Täida meid hommikul oma heldusega, siis me hõiskame ja oleme rõõmsad kogu oma eluaja!

¹⁵Niin kuin annoit murheen, anna meille ilo yhtä monena vuotena kuin vaivamme kesti.

¹⁵Rõõmusta meid nii palju päevi, kui sa meid vaevasid, nii palju aastaid, kui me nägime õnnetust!

¹⁶Anna palvelijoittesi nähdä suuret tekosi, anna lastemme nähdä kunniasi loisto.

¹⁶Saagu nähtavaks su töö su sulastele ja nende lastele su auhiilgus!

¹⁷Herra, meidän Jumalamme, ole lempeä meille, anna töillemme menestys, siunaa kättemme työt.

¹⁷Issandal, meie Jumalal, olgu lahke meel meie vastu! Meie kätetööd ta kinnitagu meile! Kinnita meie kätetööd!