¹Se, joka asuu Korkeimman suojassa ja yöpyy Kaikkivaltiaan varjossa,

¹Kes Kõigekõrgema kaitse all elab ja alati Kõigeväelise varju all viibib,

²sanoo näin: "Sinä, Herra, olet linnani ja turvapaikkani. Jumalani, sinuun minä turvaan."

²see ütleb Issandale: 'Sina oled mu varjupaik ja mu kindel mäelinnus, mu Jumal, kelle peale ma loodan!'

³Herra pelastaa sinut linnustajan ansasta ja pahan sanan vallasta.

³Sest tema kisub su välja linnupüüdja paelust, hukkava katku käest.

⁴Hän levittää siipensä yllesi, ja sinä olet turvassa niiden alla. Hänen uskollisuutensa on sinulle muuri ja kilpi.

⁴Oma tiivasulgedega kaitseb ta sind ja tema tiibade all sa leiad varju; tema tõde on kilp ja kaitsevall.

⁵Et pelkää yön kauhuja etkä päivällä lentävää nuolta,

⁵Ei sa siis karda öö hirmu ega noolt, mis päeval lendab,

⁶et ruttoa, joka liikkuu pimeässä, et tautia, joka riehuu keskellä päivää.

⁶ei katku, mis rändab pilkases pimedas, ega tõbe, mis laastab lõunaajal.

⁷Vaikka viereltäsi kaatuisi tuhat miestä ja ympäriltäsi kymmenentuhatta, sinä säästyt.

⁷Langegu tuhat su kõrvalt ja kümme tuhat su paremalt poolt, sinu külge see ei puutu.

⁸Saat omin silmin nähdä, miten kosto kohtaa jumalattomia.

⁸Aga sa vaatad oma silmaga ja näed, kuidas kätte makstakse õelatele.

⁹Sinun turvanasi on Herra, sinun kotisi on Korkeimman suojassa.

⁹Sest sina, Issand, oled mu varjupaik! Kõigekõrgema oled sina, mu hing, võtnud oma eluasemeks.

¹⁰Onnettomuus ei sinuun iske, mikään vitsaus ei uhkaa sinun majaasi.

¹⁰Ei taba õnnetus sind ega lähene häda su telgile.

¹¹Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua, missä ikinä kuljet,

¹¹Sest tema annab oma inglitele sinu pärast käsu sind hoida kõigil su teedel.

¹²ja he kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen.

¹²Kätel nad kannavad sind, et sa oma jalga ei lööks vastu kivi.

¹³Sinä poljet jalkoihisi leijonan ja kyyn, tallaat maahan jalopeuran ja lohikäärmeen.

¹³Sa astud üle lõvide ja rästikute, noored lõvid ja lohed sa lömastad.

¹⁴Herra sanoo: "Minä pelastan hänet, koska hän turvaa minuun. Hän tunnustaa minun nimeäni, siksi suojelen häntä.

¹⁴'Et ta minusse on kiindunud, siis ma päästan tema; ma ülendan tema, sest ta tunneb minu nime.

¹⁵Kun hän huutaa minua, minä vastaan. Minä olen hänen tukenaan ahdingossa, pelastan hänet ja nostan taas kunniaan.

¹⁵Ta hüüab mind appi ja ma vastan temale; mina olen ta juures, kui ta on kitsikuses, ma vabastan tema ning teen ta auliseks.

¹⁶Minä annan hänelle kyllälti elinpäiviä, hän saa nähdä, että minä autan häntä."

¹⁶Pika eaga ma täidan tema ja annan temale näha oma päästet.'