1Psalmi, sapattilaulu. (H92:2)Hyvä on kiittää Herraa, laulaa ylistystä sinun nimellesi, Korkein.
1Lugu ja laul hingamispäeval.
2(H92:3)Hyvä on aamulla kertoa armostasi ja illalla uskollisuudestasi
2Hea on tänada Issandat ja mängida sinu nimele, Kõigekõrgem,
3(H92:4)harpun ja lyyran sävelin, kymmenen kielen helkkyessä.
3hommikul kuulutada sinu heldust ja öösel su ustavust,
4(H92:5)Herra, sinä ilahdutat minua teoillasi, minä riemuitsen sinun kättesi töistä.
4kümnekeelsel pillil ja naablil, kandlel mängides.
5(H92:6)Kuinka suuret ovatkaan sinun tekosi, Herra, kuinka syvät sinun ajatuksesi!
5Sest sina, Issand, oled mind rõõmsaks teinud oma tegudega, ma hõiskan sinu kätetööde pärast.
6(H92:7)Tyhmä ei sitä käsitä, mieletön ei sitä ymmärrä.
6Kui suured on sinu teod, Issand! Väga sügavad on su mõtted!
7(H92:8)Vaikka jumalattomat rehottavat kuin ruoho, vaikka väärintekijät nyt kukoistavat, he tuhoutuvat, katoavat ikiajoiksi.
7Sõge inimene ei tunne seda ja alp ei saa sellest aru.
8(H92:9)Sinä, Herra, olet iäti Korkein.
8Kui õelad lokkavad nagu rohi ja kõik ülekohtutegijad õitsevad, siis on see neile hävituseks igavesti.
9(H92:10)Sinun vihollisesi sortuvat, sinun vihollisesi sortuvat, Herra, kaikki väärintekijät joutuvat hajalle.
9Aga sina, Issand, oled kõrge igavesti!
10(H92:11)Mutta minun voimani kohoaa kuin villihärän sarvi, sinä voitelet minut tuoreella öljyllä.
10Sest vaata, su vaenlased, Issand, sest vaata, su vaenlased saavad hukka, kõik ülekohtutegijad pillutakse laiali.
11(H92:12)Minä saan nähdä vihollisteni kärsivän tappion, saan kuulla vastustajieni aikeiden luhistuvan.
11Aga minu sarve sa oled ülendanud nagu metshärjal, ma olen võitud värske õliga.
12(H92:13)Hurskaat kukoistavat kuin palmupuu, kasvavat korkealle kuin Libanonin setrit.
12Mu silm vaatab alla mu vihameeste peale, mu kõrvad kuulevad rõõmuga kurjade käekäigust, kes mu vastu tõusevad.
13(H92:14)Heidät on istutettu Herran temppeliin, he kukoistavat Jumalamme esipihoilla.
13Õige lokkab nagu palmipuu, ta kasvab kõrgeks nagu seedripuu Liibanonil.
14(H92:15)Vielä vanhoinakin he ovat voimissaan, versovat ja vihannoivat,
14Kes Issanda kotta on istutatud, need lokkavad meie Jumala õuedes.
15(H92:16)kertovat Herran oikeamielisyydestä. Herra on minun turvakallioni, hän ei vääryyttä tee.
15Veel vanas eas nad kannavad vilja, on tüsedad ja haljad
16kuulutama, et Issand on siiras, et minu kaljus ei ole ülekohut.