¹Herra, koston Jumala, koston Jumala, saavu jo!

¹Sa kättemaksu Jumal, Issand! Sa kättemaksu Jumal, hakka kiirgama!

²Nouse, maailman tuomari, maksa ylvästelijöille heidän tekojensa mukaan.

²Tõuse, sa ilmamaa kohtumõistja, tasu kätte uhketele!

³Kuinka kauan, Herra, annat jumalattomien pitää iloaan?

³Kui kaua õelad, kui kaua, Issand, õelad tohivad ilutseda?

⁴Kuinka kauan he saavat rehennellä, syytää suustaan julkeita sanoja?

⁴Nad ajavad suust välja, räägivad jultunud sõnu, nad suurustavad, kõik need ülekohtutegijad.

⁵Herra, he sortavat sinun kansaasi, polkevat alleen sinun omiasi.

⁵Nad rõhuvad su rahvast, Issand, ja vaevavad su pärisosa.

⁶He murhaavat leskiä ja orpolapsia, surmaavat maassaan asuvia muukalaisia

⁶Lesknaisi ja võõraid nad tapavad ja löövad maha vaeslapsi,

⁷ja sanovat: "Ei Herra tätä näe, ei Jaakobin Jumala tätä huomaa."

⁷ja mõtlevad: 'Issand ei näe, Jaakobi Jumal ei saa aru.'

⁸Milloin te mielettömät tulette järkiinne? Te tyhmistä tyhmimmät! Miettikää vähän.

⁸Saage aru, te sõgedad rahva seast ja te albid! Millal te saate targaks?

⁹Hän, joka on luonut korvan -- hänkö ei kuule? Hän, joka on tehnyt silmän -- hänkö ei näe?

⁹Kes kõrva on istutanud, kas tema ei peaks kuulma? Kes silma on valmistanud, kas tema ei peaks nägema?

¹⁰Hän, joka opettaa kaikkia ihmisiä, hän, joka ohjaa maailman kansoja -- hänkö ei rankaise?

¹⁰Kas rahvaste karistaja ei peaks nuhtlema, tema, kes õpetab inimesele teadmist?

¹¹Herra tuntee ihmisten suunnitelmat: ne raukeavat tyhjiin.

¹¹Issand teab inimese mõtteid, et need on tühised.

¹²Hyvä on sen osa, jota sinä, Herra, kasvatat ja jolle sinä opetat lakiasi.

¹²Õnnis on mees, keda sina, Issand, karistad ja kellele sina õpetad oma Seadust,

¹³Pahana päivänä sinä varjelet häntä, kun hauta jo aukeaa sille, joka rikkoo lakiasi.

¹³et temale anda vaikset elu kurjal ajal, kuni õelale kaevatakse auku.

¹⁴Herra ei hylkää omiaan, ei hän jätä kansaansa.

¹⁴Sest Issand ei tõuka ära oma rahvast ega jäta maha oma pärisosa,

¹⁵Oikeus tulee jälleen voimaan, rehellisyys palaa ihmisten sydämiin.

¹⁵vaid kohus taotleb jälle õigust ja selle järgi käivad kõik, kes on õiglased südamelt.

¹⁶Kuka asettuu rinnalleni lainrikkojia vastaan? Kuka puolustaa minua pahantekijöitä vastaan?

¹⁶Kes seisab minu eest tigedate vastu? Kes astub välja minu eest ülekohtutegijate vastu?

¹⁷Ellei Herra olisi tullut avukseni, asuisin jo hiljaisuuden maassa.

¹⁷Kui Issand ei oleks olnud mulle abiks, siis oleks mu hing peagi leidnud aseme surmavaikuses.

¹⁸Aina kun olin vähällä kaatua, sinun armosi, Herra, oli minun tukenani.

¹⁸Kui ma ütlesin: 'Mu jalg vääratab', siis sinu heldus, Issand, toetas mind.

¹⁹Kun huolet painavat mieltäni, saan sinulta lohdun ja ilon.

¹⁹Kui mu südames oli palju muremõtteid, siis sinu lohutused trööstisid mu hinge.

²⁰Sinäkö tukisit turmeltuneita tuomareita, jotka lain varjolla tekevät konnantöitään!

²⁰Kas peaks sinul olema ühist õnnetuse kohtujärjega, kus tehakse kurja seaduse varju all,

²¹He vehkeilevät viatonta vastaan ja tuomitsevat syyttömän kuolemaan.

²¹kus tungitakse hulgana õige inimese hinge kallale ja mõistetakse hukka vaga veri?

²²Mutta Herra on minun linnani, Jumala on turvakallioni.

²²Aga Issand on saanud mulle kindlaks varjupaigaks ja mu Jumal mu kaitsekaljuks, kus ma pelgupaika otsin.

²³Hän kostaa heille heidän rikoksensa, lyö heitä heidän pahuutensa tähden. Herra, meidän Jumalamme, tuhoaa heidät.

²³Tema tasub neile kätte nende nurjatuse ja ta hukkab nad nende kurjuse pärast. Issand, meie Jumal, hukkab nad.