¹Kokoontukaa vain, pitäkää yhtä, kaikki te häikäilemättömät,

¹Kogunege ja olge koos, häbitu rahvas,

²ennen kuin Herran päätös toteutuu ja te lennätte pois kuin akanat tuulessa, ennen kuin teidän päällenne tulee Herran vihan hehku, ennen kuin teille koittaa Herran vihan päivä.

²enne kui tuleb määratud päev, mil lendate ära kui aganad, enne kui teie peale tuleb Issanda tuline viha, enne kui teie peale tuleb Issanda vihapäev!

³Mutta te maan nöyrät, jotka noudatatte Herran oikeutta, etsikää Herraa. Etsikää vanhurskautta, etsikää nöyryyttä, niin te ehkä löydätte suojan Herran vihan päivänä.

³Otsige Issandat, kõik alandlikud maal, kes te teostate tema õigust! Otsige õiglust, otsige alandlikkust, vahest leiate varju Issanda vihapäeval!

⁴Gaza jää tyhjäksi, Askelon autioksi, Asdodin asukkaat ajetaan pois keskellä päivää ja Ekron tuhotaan.

⁴Sest Assa jäetakse maha ja Askelon jääb tühjaks, Asdod aetakse ära keskpäeval ja Ekron juuritakse välja.

⁵Voi rannikon asukkaita, kreettien kansaa! Teistä Herra sanoo: -- Minä nöyryytän sinut, Filistean maa, ja teen lopun asukkaistasi.

⁵Häda teile, ranniku elanikud, kreedi rahvas! Issanda sõna on teie vastu, Kaanan, vilistite maa; ma hävitan sind asustamatuks.

⁶Rantamaa jää laitumeksi ja lammasten tarhoiksi.

⁶Sest kreetide mererand jääb karjastele karjamaaks ning lammastele ja kitsedele taradeks.

⁷Ja ne, jotka ovat jäljellä Juudan heimosta, saavat rannikon haltuunsa. He paimentavat siellä laumojaan ja majoittuvat iltaisin Askelonin taloihin. Herra, heidän Jumalansa, pitää heistä huolen, hän kääntää heidän kohtalonsa.

⁷See rannik saab Juuda soo jäägile - seal nad hoiavad karja, lebavad õhtuti Askeloni kodades; sest Issand, nende Jumal, tunneb muret nende pärast ja pöörab nende vangipõlve.

⁸Minä olen kuullut, miten Moab on häväissyt kansaani, miten Ammon on sitä herjannut, miten röyhkeästi ne ovat uhonneet ja ylvästelleet.

⁸Ma olen kuulnud Moabi teotust ja ammonlaste sõimu, millega nad on teotanud mu rahvast ja on suurustanud ta maa ees.

⁹Sen tähden sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: -- Niin totta kuin minä elän, Moabin käy kuin Sodoman ja ammonilaisten kuin Gomorran asukkaiden. Rikkaruohot peittävät heidän maansa, siitä tulee suolakenttä, ikuisesti autio. Ne, jotka ovat jääneet jäljelle kansastani, ryöstävät sitä ja ottavat sen haltuunsa.

⁹Seepärast, nii tõesti kui ma elan, ütleb vägede Issand, Iisraeli Jumal, saab Moab Soodoma ja ammonlased Gomorra sarnaseks, kureherne kasvukohaks, soolalaukaks, ja igavesti laastatuks; mu rahva jääk riisub neid, mu rahva riismed vallutavad need.

¹⁰Näin käy noiden kansojen ylpeyden tähden, sillä ne ovat herjanneet Herran Sebaotin kansaa ja ylvästelleet röyhkeästi.

¹⁰See saab neile osaks nende kõrkuse eest, sest nad on teotanud vägede Issanda rahvast ja on suurustanud selle ees.

¹¹Pelottava on Herran voima, hän on hävittävä kaikki jumalat maan päältä. Koko maanpiiri kumartaa häntä, kaukaiset rannat ja saaretkin.

¹¹Issand saab neile kardetavaks, sest ta laseb kaduda kõik maa jumalad; ja nad peavad kummardama teda, igaüks oma paigas, kõik paganate saared.

¹²Myös teidät, nubialaiset, Herran miekka on kaatava.

¹²Ka teid, etiooplased, lüüakse maha mu mõõgaga.

¹³Herra ojentaa kätensä pohjoista kohti ja hävittää Assyrian, hän tekee Niniven autioksi, kuivaksi kuin aavikko.

¹³Ta sirutab oma käe põhja poole ja hävitab Assuri; ta teeb Niineve lagedaks, kuivaks nagu kõrbe.

¹⁴Eläimet asettuvat sinne suurin joukoin, villieläimet laumoittain. Siilit ja huuhkajat yöpyvät sortuneitten pylväitten seassa. Oudot äänet kuuluvat ikkuna-aukoista, kynnyksillä vallitsee hävitys, setrilaudoitus on revitty irti.

¹⁴Keset linna lebavad karjad, kõiksugu metsloomade hulgad. Niihästi puguhaned kui öökullid ööbivad selle sambanuppudel. Kuule, kuidas nad huikavad aknaaukudes! Häving on lävede peal, jah, seedrivooderdis on ära kistud.

¹⁵Tämä oli iloinen kaupunki, joka eli turvassa ja sanoi itsekseen: "Minä, vain minä." Kuinka autioksi se onkaan tullut, eläinten lymypaikaksi! Ohikulkijat nostavat torjuen kätensä ja viheltävät kauhistuneina.

¹⁵See on see ülemeelik linn, kes elas muretult, kes mõtles südames: 'Mina, ja ei keegi muu!' Kuidas see küll on muutunud lagedaks, metsloomadele lebamispaigaks! Igaüks, kes läheb sellest mööda, vilistab ja laiutab käsi.