¹Syyrian kuninkaan sotapäällikkö Naaman oli arvossa pidetty mies ja kuninkaansa suosiossa, sillä Herra oli käyttänyt häntä aseenaan pelastaessaan Syyrian sen vihollisilta. Naaman oli mahtava soturi mutta sairasti spitaalia.

¹Naaman, chef de l'armée du roi de Syrie, jouissait de la faveur de son maître et d'une grande considération; car c'était par lui que l'Eternel avait délivré les Syriens. Mais cet homme fort et vaillant était lépreux.

²Kun syyrialaiset kerran olivat Israelissa ryöstöretkellä, he toivat sieltä mukanaan pienen tytön, joka sitten joutui Naamanin vaimon palvelijaksi.

²Or les Syriens étaient sortis par troupes, et ils avaient emmené captive une petite fille du pays d'Israël, qui était au service de la femme de Naaman.

³Tyttö sanoi emännälleen: "Kunpa herrani pääsisi käymään sen profeetan luona, joka on Samariassa! Se mies parantaisi hänet spitaalista."

³Et elle dit à sa maîtresse: Oh! si mon seigneur était auprès du prophète qui est à Samarie, le prophète le guérirait de sa lèpre!

⁴Naaman meni kuninkaansa puheille ja kertoi, mitä israelilaistyttö oli sanonut.

⁴Naaman alla dire à son maître: La jeune fille du pays d'Israël a parlé de telle et telle manière.

⁵Syyrian kuningas sanoi: "Mene vain sinne, minä lähetän kirjeen Israelin kuninkaalle." Niin Naaman lähti ja otti mukaansa kymmenen talenttia hopeaa ja kuusituhatta sekeliä kultaa sekä kymmenen juhlapukua.

⁵Et le roi de Syrie dit: Va, rends-toi à Samarie, et j'enverrai une lettre au roi d'Israël. Il partit, prenant avec lui dix talents d'argent, six mille sicles d'or, et dix vêtements de rechange.

⁶Naaman vei Israelin kuninkaalle kirjeen, jossa sanottiin: "Tämän kirjeen tuo sinulle palvelijani Naaman. Olen lähettänyt hänet luoksesi, jotta parantaisit hänet spitaalista."

⁶Il porta au roi d'Israël la lettre, où il était dit: Maintenant, quand cette lettre te sera parvenue, tu sauras que je t'envoie Naaman, mon serviteur, afin que tu le guérisses de sa lèpre.

⁷Luettuaan kirjeen Israelin kuningas repäisi vaatteensa ja sanoi: "Olenko minä muka Jumala, jolla on elämä ja kuolema vallassaan, kun hän lähettää spitaalisen minun parannettavakseni! Hän selvästikin vain hankkii riitaa kanssani!"

⁷Après avoir lu la lettre, le roi d'Israël déchira ses vêtements, et dit: Suis-je un dieu, pour faire mourir et pour faire vivre, qu'il s'adresse à moi afin que je guérisse un homme de sa lèpre? Sachez donc et comprenez qu'il cherche une occasion de dispute avec moi.

⁸Kun Jumalan mies Elisa kuuli, että Israelin kuningas oli repäissyt vaatteensa, hän lähetti sanomaan kuninkaalle: "Miksi repäisit vaatteesi? Lähetä tuo mies minun luokseni, niin hän tulee tietämään, että Israelissa on profeetta."

⁸Lorsqu'Elisée, homme de Dieu, apprit que le roi d'Israël avait déchiré ses vêtements, il envoya dire au roi: Pourquoi as-tu déchiré tes vêtements? Laisse-le venir à moi, et il saura qu'il y a un prophète en Israël.

⁹Naaman tuli hevosineen ja vaunuineen ja pysähtyi Elisan talon oven eteen.

⁹Naaman vint avec ses chevaux et son char, et il s'arrêta à la porte de la maison d'Elisée.

¹⁰Elisa lähetti hänen luokseen sananviejän ja käski sanoa: "Mene Jordanille ja peseydy siellä seitsemästi. Silloin ihosi palaa entiselleen, ja olet taas puhdas ja terve."

¹⁰Elisée lui fit dire par un messager: Va, et lave-toi sept fois dans le Jourdain; ta chair redeviendra saine, et tu seras pur.

¹¹Mutta Naaman vihastui ja lähti pois. Hän sanoi: "Minä luulin hänen sentään tulevan ulos luokseni ja rukoilevan Herraa, omaa jumalaansa. Minä luulin, että hän liikuttaa kättään sairaan paikan päällä ja sillä tavoin ottaa pois spitaalini.

¹¹Naaman fut irrité, et il s'en alla, en disant: Voici, je me disais: Il sortira vers moi, il se présentera lui-même, il invoquera le nom de l'Eternel, son Dieu, il agitera sa main sur la place et guérira le lépreux.

¹²Eivätkö Damaskoksen joet Abana ja Parpar ole kaikkia Israelin vesiä paremmat! Yhtä hyvin minä voin peseytyä ja puhdistua niissä!" Hän kääntyi vihoissaan takaisin ja lähti pois.

¹²Les fleuves de Damas, l'Abana et le Parpar, ne valent-ils pas mieux que toutes les eaux d'Israël? Ne pourrais-je pas m'y laver et devenir pur? Et il s'en retournait et partait avec fureur.

¹³Mutta hänen palvelijansa alkoivat taivutella häntä ja sanoivat: "Herramme! Jos profeetta olisi määrännyt sinulle jonkin vaikean tehtävän, etkö olisi täyttänyt sitä? Saati sitten, kun hän sanoo, että sinun on puhdistuaksesi vain peseydyttävä!"

¹³Mais ses serviteurs s'approchèrent pour lui parler, et ils dirent: Mon père, si le prophète t'eût demandé quelque chose de difficile, ne l'aurais-tu pas fait? Combien plus dois-tu faire ce qu'il t'a dit: Lave-toi, et tu seras pur!

¹⁴Niin hän meni Jordanille ja kastautui joessa seitsemän kertaa, niin kuin Jumalan mies oli määrännyt. Silloin hänen ihonsa tuli lapsen ihon kaltaiseksi, ja hän oli taas puhdas.

¹⁴Il descendit alors et se plongea sept fois dans le Jourdain, selon la parole de l'homme de Dieu; et sa chair redevint comme la chair d'un jeune enfant, et il fut pur.

¹⁵Naaman palasi saattueineen Jumalan miehen luo. Hän astui Elisan eteen ja sanoi: "Nyt minä tiedän, ettei Jumalaa ole missään muualla kuin Israelissa. Otathan siis kiitoslahjan palvelijaltasi."

¹⁵Naaman retourna vers l'homme de Dieu, avec toute sa suite. Lorsqu'il fut arrivé, il se présenta devant lui, et dit: Voici, je reconnais qu'il n'y a point de Dieu sur toute la terre, si ce n'est en Israël. Et maintenant, accepte, je te prie, un présent de la part de ton serviteur.

¹⁶Mutta Elisa sanoi: "Niin totta kuin Herra elää, hän, jota palvelen, minä en lahjaasi ota." Naaman koetti taivuttaa hänet ottamaan lahjan vastaan, mutta hän kieltäytyi.

¹⁶Elisée répondit: L'Eternel, dont je suis le serviteur, est vivant! je n'accepterai pas. Naaman le pressa d'accepter, mais il refusa.

¹⁷Naaman sanoi silloin: "Vaikket lahjaan suostukaan, niin sallithan, että otan mukaani Israelin multaa sen verran kuin muulipari kantaa. Enää en uhraa alttarilla polttouhria enkä teurasuhria muille jumalille kuin Herralle.

¹⁷Alors Naaman dit: Puisque tu refuses, permets que l'on donne de la terre à ton serviteur, une charge de deux mulets; car ton serviteur ne veut plus offrir à d'autres dieux ni holocauste ni sacrifice, il n'en offrira qu'à l'Eternel.

¹⁸Antakoon Herra minulle kuitenkin sen anteeksi, että kumarran Rimmonia, kun seuraan kuningastani hänen mennessään Rimmonin temppeliin. Kun hänen seurassaan joudun temppelissä kumartamaan Rimmonia, antakoon Herra sen minulle anteeksi."

¹⁸Voici toutefois ce que je prie l'Eternel de pardonner à ton serviteur. Quand mon maître entre dans la maison de Rimmon pour s'y prosterner et qu'il s'appuie sur ma main, je me prosterne aussi dans la maison de Rimmon: veuille l'Eternel pardonner à ton serviteur, lorsque je me prosternerai dans la maison de Rimmon!

¹⁹Elisa sanoi hänelle: "Mene rauhassa." Kun Naaman Elisan luota lähdettyään oli jo kulkenut kappaleen matkaa,

¹⁹Elisée lui dit: Va en paix. Lorsque Naaman eut quitté Elisée et qu'il fut à une certaine distance,

²⁰Jumalan miehen palvelija Gehasi alkoi ajatella: "Suotta herrani sääli tuota syyrialaista, kun ei huolinut sitä, minkä hän oli tuonut mukanaan. Niin totta kuin Herra elää, minä juoksen hänen peräänsä, että saisin häneltä jotakin."

²⁰Guéhazi, serviteur d'Elisée, homme de Dieu, se dit en lui-même: Voici, mon maître a ménagé Naaman, ce Syrien, en n'acceptant pas de sa main ce qu'il avait apporté; l'Eternel est vivant! je vais courir après lui, et j'en obtiendrai quelque chose.

²¹Gehasi lähti Naamanin perään. Kun Naaman huomasi, että joku juoksi hänen jäljessään, hän hyppäsi vaunuistaan, meni tulijaa vastaan ja kysyi: "Mikä nyt on hätänä?"

²¹Et Guéhazi courut après Naaman. Naaman, le voyant courir après lui, descendit de son char pour aller à sa rencontre, et dit: Tout va-t-il bien?

²²Gehasi vastasi: "Ei mikään, herrani vain lähetti minut sanomaan sinulle, että hänen luokseen tuli äsken Efraimin vuoristosta kaksi nuorta profeetanoppilasta. Voisitko antaa heille talentin hopeaa ja kaksi juhlapukua?"

²²Il répondit: Tout va bien. Mon maître m'envoie te dire: Voici, il vient d'arriver chez moi deux jeunes gens de la montagne d'Ephraïm, d'entre les fils des prophètes; donne pour eux, je te prie, un talent d'argent et deux vêtements de rechange.

²³"Ota toki kaksi talenttia", Naaman sanoi. Hän pyysi pyytämistään toista ottamaan hopeatalentit ja sitoi ne sitten kahteen pussiin. Hän antoi hopeat ja kaksi juhlapukua kahdelle palvelijalleen, ja he kantoivat niitä Gehasin edellä.

²³Naaman dit: Consens à prendre deux talents. Il le pressa, et il serra deux talents d'argent dans deux sacs, donna deux habits de rechange, et les fit porter devant Guéhazi par deux de ses serviteurs.

²⁴Kun Gehasi tuli yläkaupunkiin, hän otti lahjat palvelijoilta ja kätki ne kotiinsa. Sitten hän lähetti palvelijat takaisin.

²⁴Arrivé à la colline, Guéhazi les prit de leurs mains et les déposa dans la maison, et il renvoya ces gens qui partirent.

²⁵Kun Gehasi palasi herransa luo, Elisa kysyi häneltä: "Mistä sinä tulet, Gehasi?" "En minä ole käynyt missään", hän vastasi.

²⁵Puis il alla se présenter à son maître. Elisée lui dit: D'où viens-tu, Guéhazi? Il répondit: Ton serviteur n'est allé ni d'un côté ni d'un autre.

²⁶Mutta Elisa sanoi hänelle: "Etkö usko, että olin hengessäni siellä, kun se mies lähti vaunuistaan takaisin sinua vastaan? Sinusta taisi nyt olla sopiva tilaisuus ottaa vastaan hopeaa ja hankkia vaatteita, oliivitarhoja ja viinitarhoja, lampaita ja nautakarjaa, orjia ja orjattaria?

²⁶Mais Elisée lui dit: Mon esprit n'était pas absent, lorsque cet homme a quitté son char pour venir à ta rencontre. Est-ce le temps de prendre de l'argent et de prendre des vêtements, puis des oliviers, des vignes, des brebis, des boeufs, des serviteurs et des servantes?

²⁷Naamanin spitaali tarttuu nyt sinuun ja jälkeläisiisi, eikä sukusi pääse siitä koskaan." Ja kun Gehasi lähti Elisan luota, hän oli spitaalista lumivalkea.

²⁷La lèpre de Naaman s'attachera à toi et à ta postérité pour toujours. Et Guéhazi sortit de la présence d'Elisée avec une lèpre comme la neige.