¹Profeetanoppilaat sanoivat Elisalle: "Huone, jossa me kuuntelemme opetustasi, on meille liian ahdas.

¹Les fils des prophètes dirent à Elisée: Voici, le lieu où nous sommes assis devant toi est trop étroit pour nous.

²Tahtoisimme siksi mennä Jordanille ja tuoda kukin sieltä yhden hirren. Niistä saisimme tehdyksi huoneen, johon mahdumme istumaan." "Menkää vain", Elisa sanoi.

²Allons jusqu'au Jourdain; nous prendrons là chacun une poutre, et nous nous y ferons un lieu d'habitation. Elisée répondit: Allez.

³Eräs oppilas kysyi: "Etkö sinäkin lähtisi palvelijoittesi mukaan?" "Minä tulen", hän vastasi.

³Et l'un d'eux dit: Consens à venir avec tes serviteurs. Il répondit: J'irai.

⁴Hän lähti heidän mukaansa, ja he menivät Jordanille ja alkoivat kaataa puita.

⁴Il partit donc avec eux. Arrivés au Jourdain, ils coupèrent du bois.

⁵Puunkaadossa eräältä oppilaalta lensi kirves varrestaan veteen. "Voi, herrani", hän huusi, "se oli vielä lainattu!"

⁵Et comme l'un d'eux abattait une poutre, le fer tomba dans l'eau. Il s'écria: Ah! mon seigneur, il était emprunté!

⁶Silloin Jumalan mies kysyi: "Mihin se putosi?" Oppilas näytti hänelle paikan. Elisa katkaisi oksan ja heitti sen siihen kohtaan, ja kirves nousi pinnalle kellumaan.

⁶L'homme de Dieu dit: Où est-il tombé? Et il lui montra la place. Alors Elisée coupa un morceau de bois, le jeta à la même place, et fit surnager le fer.

⁷"Ota se ylös", Elisa sanoi. Oppilas ojensi kätensä ja otti sen vedestä.

⁷Puis il dit: Enlève-le! Et il avança la main, et le prit.

⁸Kun Syyrian kuningas sitten oli sodassa Israelia vastaan, hän neuvotteli miestensä kanssa ja päätti, minne hyökkäys oli suunnattava.

⁸Le roi de Syrie était en guerre avec Israël, et, dans un conseil qu'il tint avec ses serviteurs, il dit: Mon camp sera dans un tel lieu.

⁹Jumalan mies lähetti silloin Israelin kuninkaalle viestin ja varoitti häntä kulkemasta sen paikan kautta, jonne syyrialaiset olivat tulossa.

⁹Mais l'homme de Dieu fit dire au roi d'Israël: Garde-toi de passer dans ce lieu, car les Syriens y descendent.

¹⁰Israelin kuningas lähetti miehiään paikkaan, josta Jumalan mies oli häntä varoittanut, ja sitä pidettiin silmällä. Tämä ei jäänyt yhteen eikä kahteen kertaan.

¹⁰Et le roi d'Israël envoya des gens, pour s'y tenir en observation, vers le lieu que lui avait mentionné et signalé l'homme de Dieu. Cela arriva non pas une fois ni deux fois.

¹¹Syyrian kuningas alkoi näiden tapausten vuoksi epäillä pahaa. Hän kutsui lähimmät miehensä koolle ja sanoi heille: "Sanokaa, kuka joukostanne on Israelin kuninkaan kätyri!"

¹¹Le roi de Syrie en eut le coeur agité; il appela ses serviteurs, et leur dit: Ne voulez-vous pas me déclarer lequel de nous est pour le roi d'Israël?

¹²Silloin yksi hänen miehistään sanoi: "Ei kukaan, herrani ja kuninkaani. Israelissa on profeetta Elisa, joka kertoo Israelin kuninkaalle kaiken senkin, mitä sinä puhut makuuhuoneessasi."

¹²L'un de ses serviteurs répondit: Personne! ô roi mon seigneur; mais Elisée, le prophète, qui est en Israël, rapporte au roi d'Israël les paroles que tu prononces dans ta chambre à coucher.

¹³Kuningas sanoi: "Menkää ottamaan selvää, missä hän on, että voin lähettää miehiäni vangitsemaan hänet." Kun hän sai tiedon, että Elisa oli Dotanissa,

¹³Et le roi dit: Allez et voyez où il est, et je le ferai prendre. On vint lui dire: Voici, il est à Dothan.

¹⁴hän lähetti sinne suuren joukon sotilaita hevosineen ja vaunuineen. He tulivat yöllä ja saartoivat kaupungin.

¹⁴Il y envoya des chevaux, des chars et une forte troupe, qui arrivèrent de nuit et qui enveloppèrent la ville.

¹⁵Kun Jumalan miehen palvelija aamulla nousi ja meni ulos, kaupungin ympärillä oli kaikkialla sotilaita, hevosia ja vaunuja. Palvelija sanoi Elisalle: "Voi, herrani! Mitä me nyt teemme?"

¹⁵Le serviteur de l'homme de Dieu se leva de bon matin et sortit; et voici, une troupe entourait la ville, avec des chevaux et des chars. Et le serviteur dit à l'homme de Dieu: Ah! mon seigneur, comment ferons-nous?

¹⁶"Älä pelkää", Elisa vastasi, "meillä on puolellamme enemmän väkeä kuin heillä."

¹⁶Il répondit: Ne crains point, car ceux qui sont avec nous sont en plus grand nombre que ceux qui sont avec eux.

¹⁷Hän rukoili Herraa ja sanoi: "Herra, avaa hänen silmänsä, jotta hän näkisi." Herra avasi palvelijan silmät, ja hän näki, että vuori Elisan ympärillä oli tulisia hevosia ja vaunuja täynnään.

¹⁷Elisée pria, et dit: Eternel, ouvre ses yeux, pour qu'il voie. Et l'Eternel ouvrit les yeux du serviteur, qui vit la montagne pleine de chevaux et de chars de feu autour d'Elisée.

¹⁸Kun syyrialaiset tulivat Elisaa kohti, hän rukoili Herraa sanoen: "Sumenna heidän silmänsä." Herra teki Elisan pyynnön mukaisesti ja sumensi heidän silmänsä.

¹⁸Les Syriens descendirent vers Elisée. Il adressa alors cette prière à l'Eternel: Daigne frapper d'aveuglement cette nation! Et l'Eternel les frappa d'aveuglement, selon la parole d'Elisée.

¹⁹Elisa sanoi heille: "Ei tämä ole oikea tie eikä oikea kaupunki. Tulkaa minun perässäni, minä vien teidät sen miehen luo, jota te etsitte." Hän johdatti sotilaat Samarian kaupunkiin.

¹⁹Elisée leur dit: Ce n'est pas ici le chemin, et ce n'est pas ici la ville; suivez-moi, et je vous conduirai vers l'homme que vous cherchez. Et il les conduisit à Samarie.

²⁰Kun he tulivat sinne, Elisa sanoi: "Herra, avaa heidän silmänsä, niin että he näkevät." Herra avasi heidän silmänsä, ja kun he taas näkivät, he huomasivat olevansa keskellä Samarian kaupunkia.

²⁰Lorsqu'ils furent entrés dans Samarie, Elisée dit: Eternel, ouvre les yeux de ces gens, pour qu'ils voient! Et l'Eternel ouvrit leurs yeux, et ils virent qu'ils étaient au milieu de Samarie.

²¹Kun Israelin kuningas näki heidät, hän kysyi Elisalta: "Tuleeko minun tappaa heidät, isäni?"

²¹Le roi d'Israël, en les voyant, dit à Elisée: Frapperai-je, frapperai-je, mon père?

²²"Sitä älä tee", Elisa vastasi. "Et kai sinä surmaa niitäkään, jotka otat vangiksi taistelussa? Pane heidän eteensä ruokaa ja juomaa ja anna heidän syötyään palata herransa luo."

²²Tu ne frapperas point, répondit Elisée; est-ce que tu frappes ceux que tu fais prisonniers avec ton épée et avec ton arc? Donne-leur du pain et de l'eau, afin qu'ils mangent et boivent; et qu'ils s'en aillent ensuite vers leur maître.

²³Niin kuningas järjesti syyrialaisille suuret pidot, ja he söivät ja joivat. Hän antoi heidän lähteä rauhassa, ja he palasivat herransa luo. Sen jälkeen syyrialaiset eivät enää hyökkäilleet Israeliin.

²³Le roi d'Israël leur fit servir un grand repas, et ils mangèrent et burent; puis il les renvoya, et ils s'en allèrent vers leur maître. Et les troupes des Syriens ne revinrent plus sur le territoire d'Israël.

²⁴Myöhemmin Syyrian kuningas Ben-Hadad keräsi koolle koko sotajoukkonsa, lähti liikkeelle ja saartoi Samarian kaupungin.

²⁴Après cela, Ben-Hadad, roi de Syrie, ayant rassemblé toute son armée, monta et assiégea Samarie.

²⁵Kun piiritys pitkittyi, kaupungissa syntyi kova nälänhätä. Aasinpää maksoi silloin kahdeksankymmentä sekeliä hopeaa ja neljännes kab-mittaa kyyhkysenlantaa viisi hopeasekeliä.

²⁵Il y eut une grande famine dans Samarie; et ils la serrèrent tellement qu'une tête d'âne valait quatre-vingts sicles d'argent, et le quart d'un kab de fiente de pigeon cinq sicles d'argent.

²⁶Kun Israelin kuningas noina aikoina kerran kulki muurin harjalla, muuan nainen huusi hänelle: "Auta minua, herrani ja kuninkaani!"

²⁶Et comme le roi passait sur la muraille, une femme lui cria: Sauve-moi, ô roi, mon seigneur!

²⁷Mutta kuningas vastasi: "Jollei Herra sinua auta, miten sitten minä? Puimatantereeltako minä haen apua vai viinisammiosta?"

²⁷Il répondit: Si l'Eternel ne te sauve pas, avec quoi te sauverais-je? avec le produit de l'aire ou du pressoir?

²⁸Hän kysyi kuitenkin: "Mikä sinulla on hätänä?" Nainen sanoi: "Tämä nainen sanoi minulle: 'Anna tänne poikasi, syödään tänään hänet ja huomenna minun poikani.'

²⁸Et le roi lui dit: Qu'as-tu? Elle répondit: Cette femme-là m'a dit: Donne ton fils! nous le mangerons aujourd'hui, et demain nous mangerons mon fils.

²⁹Niin me keitimme ja söimme minun poikani, ja seuraavana päivänä minä sitten sanoin: 'Anna tänne poikasi, syödään nyt hänet.' Mutta hänpä olikin piilottanut poikansa."

²⁹Nous avons fait cuire mon fils, et nous l'avons mangé. Et le jour suivant, je lui ai dit: Donne ton fils, et nous le mangerons. Mais elle a caché son fils.

³⁰Kun kuningas kuuli naisen sanat, hän repäisi vaatteensa. Hän oli muurin harjalla, ja niin kansa näki, että hänellä oli vaatteiden alla katumuspuku ihoaan vasten.

³⁰Lorsque le roi entendit les paroles de cette femme, il déchira ses vêtements, en passant sur la muraille; et le peuple vit qu'il avait en dedans un sac sur son corps.

³¹Kuningas sanoi: "Kohdatkoon minua Jumalan viha nyt ja aina, jos Elisalla, Safatin pojalla, on tämän päivän jälkeen vielä pää hartioissa kiinni!"

³¹Le roi dit: Que Dieu me punisse dans toute sa rigueur, si la tête d'Elisée, fils de Schaphath, reste aujourd'hui sur lui!

³²Elisa oli kotosalla ja vanhimmat olivat hänen puheillaan, kun kuningas käski lähettinsä mennä edellään hänen luokseen. Jo ennen kuin mies tuli sinne, Elisa sanoi vanhimmille: "Nyt se murhamiehen poika on lähettänyt pääni menoksi miehen matkaan. Kun kuninkaan lähetti tulee, pitäkää huoli siitä, että suljette oven ja pidättelette häntä. Hänen herransa askelten ääni kuuluu heti hänen kannoillaan."

³²Or Elisée était assis dans sa maison, et les anciens étaient assis auprès de lui. Le roi envoya quelqu'un devant lui. Mais avant que le messager soit arrivé, Elisée dit aux anciens: Voyez-vous que ce fils d'assassin envoie quelqu'un pour m'ôter la tête? Ecoutez! quand le messager viendra, fermez la porte, et repoussez-le avec la porte: le bruit des pas de son maître ne se fait-il pas entendre derrière lui?

³³Kun hän vielä puhui vanhinten kanssa, kuningas saapui hänen luokseen ja sanoi: "Tämä onnettomuus on Herran työtä. Miksi minä enää turvaisin häneen!"

³³Il leur parlait encore, et déjà le messager était descendu vers lui, et disait: Voici, ce mal vient de l'Eternel; qu'ai-je à espérer encore de l'Eternel?