¹Daavidin pojalla Absalomilla oli kaunis sisar nimeltä Tamar, ja Daavidin poika Amnon rakastui häneen.

¹Après cela, voici ce qui arriva. Absalom, fils de David, avait une soeur qui était belle et qui s'appelait Tamar; et Amnon, fils de David, l'aima.

²Amnon tuli aivan sairaaksi intohimosta sisarpuoltaan Tamaria kohtaan. Mutta tämä oli neitsyt, ja Amnonista näytti mahdottomalta päästä lähestymään häntä.

²Amnon était tourmenté jusqu'à se rendre malade à cause de Tamar, sa soeur; car elle était vierge, et il paraissait difficile à Amnon de faire sur elle la moindre tentative.

³Amnonilla oli Jonadab-niminen ystävä, Daavidin veljen Simean poika, hyvin neuvokas mies.

³Amnon avait un ami, nommé Jonadab, fils de Schimea, frère de David, et Jonadab était un homme très habile.

⁴Jonadab sanoi Amnonille: "Miksi sinä, kuninkaan poika, näytät aamu aamulta yhä surkeammalta? Etkö kertoisi minulle?" Amnon vastasi: "Olen rakastunut Tamariin, veljeni Absalomin sisareen."

⁴Il lui dit: Pourquoi deviens-tu, ainsi chaque matin plus maigre, toi, fils de roi? Ne veux-tu pas me le dire? Amnon lui répondit: J'aime Tamar, soeur d'Absalom, mon frère.

⁵Jonadab sanoi: "Mene vuoteeseen ja tekeydy sairaaksi. Kun isäsi tulee sinua katsomaan, sano hänelle: 'Tulisipa sisareni Tamar tänne ja antaisi minulle parantavaa ruokaa. Hän saisi valmistaa ruoan minun nähteni, tässä silmieni edessä, ja minä söisin sen hänen kädestään.'"

⁵Jonadab lui dit: Mets-toi au lit, et fais le malade. Quand ton père viendra te voir, tu lui diras: Permets à Tamar, ma soeur, de venir pour me donner à manger; qu'elle prépare un mets sous mes yeux, afin que je le voie et que je le prenne de sa main.

⁶Amnon meni makuulle ja tekeytyi sairaaksi. Kun kuningas tuli katsomaan häntä, hän sanoi: "Tulisipa sisareni Tamar tänne ja leipoisi minun silmieni edessä kaksi kakkua, niin että saisin syödä ne hänen kädestään."

⁶Amnon se coucha, et fit le malade. Le roi vint le voir, et Amnon dit au roi: Je te prie, que Tamar, ma soeur, vienne faire deux gâteaux sous mes yeux, et que je les mange de sa main.

⁷Daavid lähetti silloin Tamarille palatsiin sanan: "Mene veljesi Amnonin taloon ja valmista hänelle syötävää."

⁷David envoya dire à Tamar dans l'intérieur des appartements: Va dans la maison d'Amnon, ton frère, et prépare-lui un mets.

⁸Tamar meni veljensä Amnonin taloon, jossa tämä makasi. Hän vaivasi taikinan, leipoi veljensä silmien edessä kakkuja ja paistoi ne.

⁸Tamar alla dans la maison d'Amnon, son frère, qui était couché. Elle prit de la pâte, la pétrit, prépara devant lui des gâteaux, et les fit cuire;

⁹Sitten hän otti pannun ja kaatoi kakut Amnonin syötäväksi. Mutta Amnon ei suostunut syömään vaan sanoi: "Toimittakaa kaikki ulos täältä." Kun kaikki olivat menneet pois,

⁹prenant ensuite la poêle, elle les versa devant lui. Mais Amnon refusa de manger. Il dit: Faites sortir tout le monde. Et tout le monde sortit de chez lui.

¹⁰hän sanoi Tamarille: "Tuo ruoka tänne sisähuoneeseen, niin minä syön sinun kädestäsi." Tamar otti leipomansa kakut ja vei ne veljelleen sisähuoneeseen.

¹⁰Alors Amnon dit à Tamar: Apporte le mets dans la chambre, et que je le mange de ta main. Tamar prit les gâteaux qu'elle avait faits, et les porta à Amnon, son frère, dans la chambre.

¹¹Mutta kun hän tarjosi niitä Amnonille syötäväksi, tämä tarttui häneen ja sanoi: "Tule ja makaa kanssani, sisareni!"

¹¹Comme elle les lui présentait à manger, il la saisit et lui dit: Viens, couche avec moi, ma soeur.

¹²Tamar sanoi: "Veljeni, älä häpäise minua! Sellaista ei tehdä Israelissa! Älä tee niin mieletöntä tekoa!

¹²Elle lui répondit: Non, mon frère, ne me déshonore pas, car on n'agit point ainsi en Israël; ne commets pas cette infamie.

¹³Kuinka minä voisin koskaan päästä eroon häpeästäni? Ja kaikki Israelissa pitäisivät sinua mielettömänä. Puhu sen sijaan kuninkaan kanssa, hän varmasti suostuu antamaan minut sinulle."

¹³Où irais-je, moi, avec ma honte? Et toi, tu serais comme l'un des infâmes en Israël. Maintenant, je te prie, parle au roi, et il ne s'opposera pas à ce que je sois à toi.

¹⁴Mutta Amnon ei välittänyt hänen puheestaan, vaan nujersi hänet ja makasi hänet väkisin.

¹⁴Mais il ne voulut pas l'écouter; il lui fit violence, la déshonora et coucha avec elle.

¹⁵Mutta sen jälkeen Amnonin valtasi voimakas vastenmielisyys Tamaria kohtaan, voimakkaampi kuin rakkaus, jota hän oli sitä ennen tuntenut. Hän sanoi Tamarille: "Nouse ja mene tiehesi!"

¹⁵Puis Amnon eut pour elle une forte aversion, plus forte que n'avait été son amour. Et il lui dit: Lève-toi, va-t'en!

¹⁶Tamar vastasi: "Ei, veljeni! Jos ajat minut pois, teet vielä suuremman rikoksen kuin äsken." Mutta Amnon ei tahtonut kuunnella häntä,

¹⁶Elle lui répondit: N'augmente pas, en me chassant, le mal que tu m'as déjà fait. Il ne voulut pas l'écouter,

¹⁷vaan kutsui palvelijansa ja sanoi: "Aja tuo tyttö ulos täältä! Ja lukitse ovi hänen jälkeensä!"

¹⁷et appelant le garçon qui le servait, il dit: Qu'on éloigne de moi cette femme et qu'on la mette dehors. Et ferme la porte après elle!

¹⁸Tamarilla oli yllään pitkähihainen viitta, jollaista kuninkaan tyttäret käyttivät neitona ollessaan. Amnonin palvelija vei hänet ulos ja lukitsi oven hänen jälkeensä.

¹⁸Elle avait une tunique de plusieurs couleurs; car c'était le vêtement que portaient les filles du roi, aussi longtemps qu'elles étaient vierges. Le serviteur d'Amnon la mit dehors, et ferma la porte après elle.

¹⁹Tamar sirotti multaa hiuksiinsa, repäisi pitkähihaisen viittansa, kohotti käden päänsä päälle ja meni huutaen pois.

¹⁹Tamar répandit de la cendre sur sa tête, et déchira sa tunique bigarrée; elle mit la main sur sa tête, et s'en alla en poussant des cris.

²⁰Hänen veljensä Absalom sanoi hänelle: "Veljesi Amnon on siis ollut sinun kanssasi, sisareni? Lakkaa huutamasta ja pysy vaiti tästä, hänhän on veljesi. Koeta pysyä rauhallisena." Ja Tamar jäi yksinäisenä asumaan veljensä Absalomin taloon.

²⁰Absalom, son frère, lui dit: Amnon, ton frère, a-t-il été avec toi? Maintenant, ma soeur, tais-toi, c'est ton frère; ne prends pas cette affaire trop à coeur. Et Tamar, désolée, demeura dans la maison d'Absalom, son frère.

²¹Kun kuningas Daavid kuuli, mitä oli tapahtunut, hän vihastui. Hän ei kuitenkaan tahtonut pahoittaa poikansa Amnonin mieltä, sillä tämä oli hänen esikoisensa ja hänelle rakas.

²¹Le roi David apprit toutes ces choses, et il fut très irrité.

²²Absalom taas ei puhunut Amnonille mitään, ei hyvää eikä pahaa, mutta vihasi häntä, koska Amnon oli häpäissyt hänen sisarensa Tamarin.

²²Absalom ne parla ni en bien ni en mal avec Amnon; mais il le prit en haine, parce qu'il avait déshonoré Tamar, sa soeur.

²³Kaksi vuotta myöhemmin, kun Absalomilla oli Baal-Hasorissa lähellä Efraimia lampaiden keritsiäiset, hän kutsui sinne kaikki kuninkaan pojat.

²³Deux ans après, comme Absalom avait les tondeurs à Baal-Hatsor, près d'Ephraïm, il invita tous les fils du roi.

²⁴Absalom meni kuninkaan luo ja sanoi: "Palvelijallasi on nyt keritsiäiset. Pyydän, että kuningas miehineen lähtee sinne kanssani."

²⁴Absalom alla vers le roi, et dit: Voici, ton serviteur a les tondeurs; que le roi et ses serviteurs viennent chez ton serviteur.

²⁵Mutta kuningas vastasi: "Ei, poikani, emme me kaikki voi lähteä sinne sinun vaivoiksesi." Absalom koetti suostutella häntä, mutta hän ei taipunut, toivotti vain menestystä hänen juhlalleen.

²⁵Et le roi dit à Absalom: Non, mon fils, nous n'irons pas tous, de peur que nous ne te soyons à charge. Absalom le pressa; mais le roi ne voulut point aller, et il le bénit.

²⁶Silloin Absalom sanoi: "Saahan edes veljeni Amnon lähteä meidän kanssamme?" Kuningas kysyi: "Miksi hänen pitäisi lähteä mukaasi?"

²⁶Absalom dit: Permets du moins à Amnon, mon frère, de venir avec nous. Le roi lui répondit: Pourquoi irait-il chez toi?

²⁷Mutta Absalom pyysi ja pyysi, kunnes kuningas antoi Amnonin ja muidenkin poikiensa lähteä. Absalom järjesti ruhtinaalliset juomingit

²⁷Sur les instances d'Absalom, le roi laissa aller avec lui Amnon et tous ses fils.

²⁸ja antoi palvelijoilleen määräyksen: "Pitäkää silmällä, milloin Amnon humaltuu ja tulee huolettomaksi, ja kun sanon teille: 'Tappakaa Amnon', lyökää hänet kuoliaaksi. Älkää pelätkö, minähän olen teitä käskenyt. Toimikaa rohkeasti ja näyttäkää, että olette miehiä."

²⁸Absalom donna cet ordre à ses serviteurs: Faites attention quand le coeur d'Amnon sera égayé par le vin et que je vous dirai: Frappez Amnon! Alors tuez-le; ne craignez point, n'est-ce pas moi qui vous l'ordonne? Soyez fermes, et montrez du courage!

²⁹Palvelijat tekivät niin kuin Absalom oli käskenyt. Silloin kaikki kuninkaan pojat nousivat, hyppäsivät muuliensa selkään ja pakenivat.

²⁹Les serviteurs d'Absalom traitèrent Amnon comme Absalom l'avait ordonné. Et tous les fils du roi se levèrent, montèrent chacun sur son mulet, et s'enfuirent.

³⁰Kun he olivat vielä matkalla, Daavidin korviin kantautui huhu, että Absalom oli tappanut kaikki kuninkaan pojat eikä ketään ollut jäänyt henkiin.

³⁰Comme ils étaient en chemin, le bruit parvint à David qu'Absalom avait tué tous les fils du roi, et qu'il n'en était pas resté un seul.

³¹Kuningas nousi, repäisi vaatteensa ja heittäytyi maahan, ja kaikki palvelijat, jotka olivat hänen ympärillään, repäisivät hekin vaatteensa.

³¹Le roi se leva, déchira ses vêtements, et se coucha par terre; et tous ses serviteurs étaient là, les vêtements déchirés.

³²Jonadab, Daavidin veljen Simean poika, sanoi silloin: "Herrani ei pidä luulla, että kaikki kuninkaan pojat ovat kuolleet. Ainoastaan Amnon on surmattu. Tätä Absalom on hautonut siitä päivästä lähtien, jolloin Amnon häpäisi hänen sisarensa Tamarin.

³²Jonadab, fils de Schimea, frère de David, prit la parole et dit: Que mon seigneur ne pense point que tous les jeunes gens, fils du roi, ont été tués, car Amnon seul est mort; et c'est l'effet d'une résolution d'Absalom, depuis le jour où Amnon a déshonoré Tamar, sa soeur.

³³Herrani ja kuninkaani ei pidä uskoa, että kaikki kuninkaan pojat olisivat menettäneet henkensä. Ainoastaan Amnon on kuollut."

³³Que le roi mon seigneur ne se tourmente donc point dans l'idée que tous les fils du roi sont morts, car Amnon seul est mort.

³⁴Mutta Absalom lähti pakoon. Kohta tämän jälkeen tähystäjä huomasi suuren väkijoukon, joka oli tulossa vuoren rinnettä pitkin.

³⁴Absalom prit la fuite. Or le jeune homme placé en sentinelle leva les yeux et regarda. Et voici, une grande troupe venait par le chemin qui était derrière lui, du côté de la montagne.

³⁵Jonadab sanoi kuninkaalle: "Katso nyt, kuninkaan pojat ovat tulossa. Asia on niin kuin palvelijasi sanoi."

³⁵Jonadab dit au roi: Voici les fils du roi qui arrivent! Ainsi se confirme ce que disait ton serviteur.

³⁶Tuskin hän oli sanonut tämän, kun kuninkaan pojat saapuivat perille. Pojat puhkesivat itkuun, ja myös kuningas ja kaikki hänen miehensä itkivät suureen ääneen.

³⁶Comme il achevait de parler, voici, les fils du roi arrivèrent. Ils élevèrent la voix, et pleurèrent; le roi aussi et tous ses serviteurs versèrent d'abondantes larmes.

³⁷Absalom pakeni Gesurin kuninkaan Talmain, Ammihudin pojan luo. Daavid suri kauan poikaansa Amnonia.

³⁷Absalom s'était enfui, et il alla chez Talmaï, fils d'Ammihur, roi de Gueschur. Et David pleurait tous les jours son fils.

³⁸Absalom viipyi Gesurissa kolme vuotta,

³⁸Absalom resta trois ans à Gueschur, où il était allé, après avoir pris la fuite.

³⁹ja aikaa myöten Daavidin suru Amnonin kuoleman vuoksi tasaantui ja hän alkoi leppyä Absalomille.

³⁹Le roi David cessa de poursuivre Absalom, car il était consolé de la mort d'Amnon.