¹Kun Joab, Serujan poika, ymmärsi kuninkaan kaipaavan Absalomia,

¹Joab, fils de Tseruja, s'aperçut que le coeur du roi était porté pour Absalom.

²hän haetti Tekoasta erään viisaan naisen ja sanoi tälle: "Tekeydy surevaksi, pukeudu suruvaatteisiin äläkä voitele itseäsi öljyllä, vaan ole kuin olisit jo kauan pitänyt suruaikaa.

²Il envoya chercher à Tekoa une femme habile, et il lui dit: Montre-toi désolée, et revêts des habits de deuil; ne t'oins pas d'huile, et sois comme une femme qui depuis longtemps pleure un mort.

³Mene sitten kuninkaan luo ja puhu hänelle näin." Ja Joab pani sanat hänen suuhunsa.

³Tu iras ainsi vers le roi, et tu lui parleras de cette manière. Et Joab lui mit dans la bouche ce qu'elle devait dire.

⁴Tekoalainen nainen meni kuninkaan puheille, heittäytyi kasvoilleen maahan ja sanoi: "Auta minua, kuningas!"

⁴La femme de Tekoa alla parler au roi. Elle tomba la face contre terre et se prosterna, et elle dit: O roi, sauve-moi!

⁵Kuningas kysyi: "Mikä sinun on?" Nainen sanoi: "Voi, palvelijasi on leski, mieheni on kuollut.

⁵Le roi lui dit: Qu'as-tu? Elle répondit: Oui, je suis veuve, mon mari est mort!

⁶Minulla oli kaksi poikaa. Ollessaan kerran kaupungin ulkopuolella he riitaantuivat, ja kun ei ollut ketään heitä erottamassa, toinen löi toisen hengiltä.

⁶Ta servante avait deux fils; ils se sont tous deux querellés dans les champs, et il n'y avait personne pour les séparer; l'un a frappé l'autre, et l'a tué.

⁷Nyt koko suku on noussut minua vastaan ja sanoo: 'Luovuta meille poikasi, joka tappoi veljensä, niin me surmaamme hänet ja kostamme hänen murhatun veljensä puolesta. Näin saamme samalla perillisen raivatuksi tieltämme.' He haluavat näin sammuttaa viimeisenkin kipinän, joka on jäljellä perheestämme, jottei miehestäni jäisi nimeä eikä jälkeläistä maan päälle."

⁷Et voici, toute la famille s'est levée contre ta servante, en disant: Livre le meurtrier de son frère! Nous voulons le faire mourir, pour la vie de son frère qu'il a tué; nous voulons détruire même l'héritier! Ils éteindraient ainsi le tison qui me reste, pour ne laisser à mon mari ni nom ni survivant sur la face de la terre.

⁸Kuningas sanoi naiselle: "Mene kotiisi, minä käsken hoitaa asiasi."

⁸Le roi dit à la femme: Va dans ta maison. Je donnerai des ordres à ton sujet.

⁹Tekoalainen nainen sanoi hänelle: "Herrani ja kuninkaani, vain minä ja isäni suku olemme syylliset. Kuningas ja hänen valtaistuimensa olkoot syyllisyydestä vapaat."

⁹La femme de Tekoa dit au roi: C'est sur moi, ô roi mon seigneur, et sur la maison de mon père, que le châtiment va tomber; le roi et son trône n'auront pas à en souffrir.

¹⁰Kuningas sanoi: "Jos joku vielä puhuu sinulle tuosta asiasta, tuo hänet minun eteeni, niin hän kyllä jättää sinut rauhaan."

¹⁰Le roi dit: Si quelqu'un parle contre toi, amène-le-moi, et il ne lui arrivera plus de te toucher.

¹¹Nainen sanoi: "Jospa kuningas vakuuttaisi Herransa ja Jumalansa kautta, ettei verikosto saa aiheuttaa lisää tuhoa ja ettei poikaani raivata pois tieltä!" Daavid vastasi: "Niin totta kuin Herra elää, ei yksikään hius ole putoava poikasi päästä."

¹¹Elle dit: Que le roi se souvienne de l'Eternel, ton Dieu, afin que le vengeur du sang n'augmente pas la ruine, et qu'on ne détruise pas mon fils! Et il dit: L'Eternel est vivant! il ne tombera pas à terre un cheveu de ton fils.

¹²Silloin nainen sanoi: "Saako palvelijasi vielä sanoa jotakin herralleen ja kuninkaalleen?" Daavid sanoi: "Puhu."

¹²La femme dit: Permets que ta servante dise un mot à mon seigneur le roi. Et il dit: Parle!

¹³Nainen sanoi: "Miksi sinä aiot nyt tehdä aivan samoin Jumalan kansaa kohtaan? Puhuessasi noin, kuningas, teet itsesi syylliseksi, kun et anna sen miehen palata takaisin, joka on joutunut pakenemaan luotasi.

¹³La femme dit: Pourquoi penses-tu de la sorte à l'égard du peuple de Dieu, puisqu'il résulte des paroles mêmes du roi que le roi est comme coupable en ne rappelant pas celui qu'il a proscrit?

¹⁴Meidät korjaa kuolema, me olemme kuin maahan valunut vesi, jota ei voi koota takaisin. Jumala ei kuitenkaan vaadi ihmisen henkeä, eikä hän soisi, että karkotettu jää pysyvästi hänen kansastaan eroon.

¹⁴Il nous faut certainement mourir, et nous serons comme des eaux répandues à terre et qui ne se rassemblent plus; Dieu n'ôte pas la vie, mais il désire que le fugitif ne reste pas banni de sa présence.

¹⁵Juuri tästä asiasta olen tullut puhumaan kuninkaalle. Ihmiset ovat saaneet minut pelkäämään, ja siksi ajattelin: 'Minun on puhuttava kuninkaalle. Ehkäpä kuningas täyttää palvelijansa pyynnön,

¹⁵Maintenant, si je suis venue dire ces choses au roi mon seigneur, c'est que le peuple m'a effrayée. Et ta servante a dit: Je veux parler au roi; peut-être le roi fera-t-il ce que dira sa servante.

¹⁶ehkä hän kuulee minua ja pelastaa minut sen miehen käsistä, joka tahtoo hävittää sekä minut että poikani meidän Jumalamme maasta.'

¹⁶Oui, le roi écoutera sa servante, pour la délivrer de la main de ceux qui cherchent à nous exterminer, moi et mon fils, de l'héritage de Dieu.

¹⁷Palvelijasi ajatteli: 'Kunpa herrani ja kuninkaani sana toisi sovinnon. Pystyyhän hän niin kuin Jumalan enkeli erottamaan, mikä on hyvää ja mikä pahaa.' Olkoon Herra, sinun Jumalasi, sinun kanssasi."

¹⁷Ta servante a dit: Que la parole de mon seigneur le roi me donne le repos. Car mon seigneur le roi est comme un ange de Dieu, prêt à entendre le bien et le mal. Et que l'Eternel, ton Dieu, soit avec toi!

¹⁸Kuningas vastasi naiselle: "Älä salaa minulta mitään siitä, mitä nyt kysyn." Nainen sanoi: "Herrani ja kuninkaani puhukoon."

¹⁸Le roi répondit, et dit à la femme: Ne me cache pas ce que je vais te demander. Et la femme dit: Que mon seigneur le roi parle!

¹⁹Kuningas kysyi: "Onko Joab tämän kaiken takana?" Nainen vastasi: "Herrani ja kuninkaani, niin totta kuin elät, kysymystäsi ei voi väistää oikeaan eikä vasempaan. Palvelijasi Joab käski minua ja pani kaikki nämä sanat suuhuni.

¹⁹Le roi dit alors: La main de Joab n'est-elle pas avec toi dans tout ceci? Et la femme répondit: Aussi vrai que ton âme est vivante, ô roi mon seigneur, il n'y a rien à droite ni à gauche de tout ce que dit mon seigneur le roi. C'est, en effet, ton serviteur Joab qui m'a donné des ordres, et qui a mis dans la bouche de ta servante toutes ces paroles.

²⁰Hän teki tällä tavoin tuodakseen esiin toisen puolen asiasta. Mutta herrani on viisas kuin Jumalan enkeli ja ymmärtää kaiken mitä maan päällä tapahtuu."

²⁰C'est pour donner à la chose une autre tournure que ton serviteur Joab a fait cela. Mais mon seigneur est aussi sage qu'un ange de Dieu, pour connaître tout ce qui se passe sur la terre.

²¹Kuningas sanoi Joabille: "Hyvä on, minä teen niin kuin sanoit. Mene ja hae Absalom takaisin."

²¹Le roi dit à Joab: Voici, je veux bien faire cela; va donc, ramène le jeune homme Absalom.

²²Joab heittäytyi maahan kasvoilleen, kiitti kuningasta ja sanoi: "Herrani ja kuninkaani, nyt näen, että olen päässyt suosioosi, kun olet täyttänyt palvelijasi toiveen."

²²Joab tomba la face contre terre et se prosterna, et il bénit le roi. Puis il dit: Ton serviteur connaît aujourd'hui que j'ai trouvé grâce à tes yeux, ô roi mon seigneur, puisque le roi agit selon la parole de son serviteur.

²³Sitten Joab lähti Gesuriin ja toi Absalomin Jerusalemiin.

²³Et Joab se leva et partit pour Gueschur, et il ramena Absalom à Jérusalem.

²⁴Mutta kuningas sanoi: "Absalom pysyköön omassa talossaan, minun kasvojeni eteen hän ei saa tulla." Niinpä Absalomin täytyi pysyä omassa talossaan, eikä hän päässyt tapaamaan kuningasta.

²⁴Mais le roi dit: Qu'il se retire dans sa maison, et qu'il ne voie point ma face. Et Absalom se retira dans sa maison, et il ne vit point la face du roi.

²⁵Koko Israelissa ei ollut miestä, jota olisi ylistetty niin kauniiksi kuin Absalomia. Hän oli virheetön kiireestä kantapäähän.

²⁵Il n'y avait pas un homme dans tout Israël aussi renommé qu'Absalom pour sa beauté; depuis la plante du pied jusqu'au sommet de la tête, il n'y avait point en lui de défaut.

²⁶Kun hänen hiuksensa leikattiin -- hän leikkautti ne kerran vuodessa, kun ne kävivät liian raskaiksi -- ne painoivat kuninkaan painomittojen mukaan kaksisataa sekeliä.

²⁶Lorsqu'il se rasait la tête, -c'était chaque année qu'il se la rasait, parce que sa chevelure lui pesait, - le poids des cheveux de sa tête était de deux cents sicles, poids du roi.

²⁷Absalomille syntyi kolme poikaa ja tytär, joka sai nimekseen Tamar. Hänestä tuli hyvin kaunis nainen.

²⁷Il naquit à Absalom trois fils, et une fille nommée Tamar, qui était une femme belle de figure.

²⁸Absalom asui Jerusalemissa kaksi vuotta näkemättä kuningasta.

²⁸Absalom demeura deux ans à Jérusalem, sans voir la face du roi.

²⁹Sitten hän kutsui Joabia luokseen lähettääkseen tämän mukana sanan kuninkaalle, mutta Joab ei halunnut tulla. Hän kutsui Joabia uudelleen, mutta Joab ei nytkään suostunut tulemaan.

²⁹Il fit demander Joab, pour l'envoyer vers le roi; mais Joab ne voulut point venir auprès de lui. Il le fit demander une seconde fois; et Joab ne voulut point venir.

³⁰Silloin hän sanoi palvelijoilleen: "Te tiedätte, että Joabilla on minun maani vieressä pelto, joka kasvaa ohraa. Menkää ja sytyttäkää se tuleen." Absalomin palvelijat sytyttivät pellon palamaan.

³⁰Absalom dit alors à ses serviteurs: Voyez, le champ de Joab est à côté du mien; il y a de l'orge; allez et mettez-y le feu. Et les serviteurs d'Absalom mirent le feu au champ.

³¹Silloin Joab tuli Absalomin taloon ja kysyi: "Miksi palvelijasi ovat sytyttäneet minun peltoni tuleen?"

³¹Joab se leva et se rendit auprès d'Absalom, dans sa maison. Il lui dit: Pourquoi tes serviteurs ont-ils mis le feu au champ qui m'appartient?

³²Absalom vastasi: "Minähän kutsuin sinua luokseni, jotta voisin lähettää sinut sanomaan kuninkaalle: 'Miksi minun piti tulla pois Gesurista? Siellä minun oli hyvä olla. Nyt tahdon päästä kuninkaan eteen. Jos olen syyllinen, kuningas surmatkoon minut.'"

³²Absalom répondit à Joab: Voici, je t'ai fait dire: Viens ici, et je t'enverrai vers le roi, afin que tu lui dises: Pourquoi suis-je revenu de Gueschur? Il vaudrait mieux pour moi que j'y fusse encore. Je désire maintenant voir la face du roi; et s'il y a quelque crime en moi, qu'il me fasse mourir.

³³Joab meni kuninkaan puheille ja kertoi tämän hänelle, ja kuningas kutsui Absalomin luokseen. Hän tuli kuninkaan luo ja heittäytyi kasvoilleen maahan hänen eteensä, ja kuningas suuteli häntä.

³³Joab alla vers le roi, et lui rapporta cela. Et le roi appela Absalom, qui vint auprès de lui et se prosterna la face contre terre en sa présence. Le roi baisa Absalom.