¹"Juudan asukkaiden synti on kirjoitettu rautapiirtimellä, kaiverrettu timanttikärjellä heidän sydämensä tauluun ja heidän alttariensa sarviin.

¹Le péché de Juda est écrit avec un burin de fer, Avec une pointe de diamant; Il est gravé sur la table de leur coeur, Et sur les cornes de vos autels.

²Niin heidän lapsensakin muistavat nämä alttarit ja asera-paalut, joita on vihreiden puiden katveessa, korkeilla kukkuloilla

²Comme ils pensent à leurs enfants, ainsi pensent-ils à leurs autels Et à leurs idoles d'Astarté près des arbres verts, Sur les collines élevées.

³ja asumattomilla vuorilla. Minä annan ryöstäjien käsiin kaikki sinun tavarasi ja aarteesi, myös uhrikukkulasi. Tämä on rangaistus synneistä, joita olet tehnyt kaikkialla tässä maassa.

³Je livre au pillage ma montagne et ses champs, tes biens, tous tes trésors, Et tes hauts lieux, à cause de tes péchés, sur tout ton territoire.

⁴Sinun täytyy luopua perinnöstäsi, jonka annoin sinulle, ja minä vien sinut vihollistesi orjaksi maahan, jota et tunne. Sinä olet sytyttänyt vihani tulen, sen liekki palaa sammumatta."

⁴Tu perdras par ta faute l'héritage que je t'avais donné; Je t'asservirai à ton ennemi dans un pays que tu ne connais pas; Car vous avez allumé le feu de ma colère, Et il brûlera toujours.

⁵Näin sanoo Herra: -- Kirottu on se mies, joka turvaa ihmisiin, katoavaisten ihmisten voimaan, mies, jonka sydän luopuu Herrasta!

⁵Ainsi parle l'Eternel: Maudit soit l'homme qui se confie dans l'homme, Qui prend la chair pour son appui, Et qui détourne son coeur de l'Eternel!

⁶Hän on kuin piikkipensas, joka yksin kituu aavikolla, kasvaa kivierämaassa, suolaisella kamaralla, missä kukaan ei asu.

⁶Il est comme un misérable dans le désert, Et il ne voit point arriver le bonheur; Il habite les lieux brûlés du désert, Une terre salée et sans habitants.

⁷Siunattu on se mies, joka luottaa Herraan ja panee turvansa häneen!

⁷Béni soit l'homme qui se confie dans l'Eternel, Et dont l'Eternel est l'espérance!

⁸Hän on kuin puron partaalle istutettu puu, joka kurottaa juurensa veteen. Ei se pelkää helteen tuloa, sen lehvät pysyvät aina vihreinä. Vaikka tulee kuiva vuosi, ei sillä ole mitään hätää, silloinkin se kantaa hedelmää.

⁸Il est comme un arbre planté près des eaux, Et qui étend ses racines vers le courant; Il n'aperçoit point la chaleur quand elle vient, Et son feuillage reste vert; Dans l'année de la sécheresse, il n'a point de crainte, Et il ne cesse de porter du fruit.

⁹Petollinen on ihmissydän, paha ja parantumaton vailla vertaa! Kuka sen tuntee?

⁹Le coeur est tortueux par-dessus tout, et il est méchant: Qui peut le connaître?

¹⁰Minä, Herra, tutkin sydämet, tiedän salaisimmatkin ajatukset. Minä annan kullekin sen mukaan, miten hän elää ja millaisia ovat hänen tekojensa hedelmät.

¹⁰Moi, l'Eternel, j'éprouve le coeur, je sonde les reins, Pour rendre à chacun selon ses voies, Selon le fruit de ses oeuvres.

¹¹Joka vääryydellä hankkii omaisuutta, on kuin peltopyy, joka hautoo vieraan linnun munia. Jo voimiensa päivinä hän menettää kaiken, ja lopulta hän on pelkkä narri.

¹¹Comme une perdrix qui couve des oeufs qu'elle n'a point pondus, Tel est celui qui acquiert des richesses injustement; Au milieu de ses jours il doit les quitter, Et à la fin il n'est qu'un insensé.

¹²-- Kunnian valtaistuin, korkealle korotettu alusta asti, on meidän pyhäkkömme paikka.

¹²Il est un trône de gloire, élevé dès le commencement, C'est le lieu de notre sanctuaire.

¹³Herra, sinä olet Israelin toivo! Kaikki, jotka hylkäävät sinut, saavat onnettoman lopun, jotka luopuvat sinusta, häviävät kuin tomuun kirjoitetut nimet. Sillä he ovat hylänneet Herran, elävän veden lähteen.

¹³Toi qui es l'espérance d'Israël, ô Eternel! Tous ceux qui t'abandonnent seront confondus. -Ceux qui se détournent de moi seront inscrits sur la terre, Car ils abandonnent la source d'eau vive, l'Eternel.

¹⁴Paranna sinä minut, Herra, niin minä paranen. Auta minua, niin minä saan avun. Sinua yksin minä ylistän!

¹⁴Guéris-moi, Eternel, et je serai guéri; Sauve-moi, et je serai sauvé; Car tu es ma gloire.

¹⁵Ihmiset kysyvät minulta ilkkuen: "Miksei Herran sana käy toteen? Missä se tuho viipyy?"

¹⁵Voici, ils me disent: Où est la parole de l'Eternel? Qu'elle s'accomplisse donc!

¹⁶Sinä, Herra, tiedät, etten ole pakoillut paimenen tehtävää, jonka minulle annoit. En minä ole toivonut tuhon päivää. Sinä tiedät kyllä kaiken, mitä olen julistanut.

¹⁶Et moi, pour t'obéir, je n'ai pas refusé d'être pasteur; Je n'ai pas non plus désiré le jour du malheur, tu le sais; Ce qui est sorti de mes lèvres a été découvert devant toi.

¹⁷Älä täytä minua kauhulla! Sinä olet ainoa turvani, kun onnettomuuden päivä tulee.

¹⁷Ne sois pas pour moi un sujet d'effroi, Toi, mon refuge au jour du malheur!

¹⁸Saakoot onnettoman lopun ne, jotka minua vainoavat, mutta säästä minut! Anna heidän joutua kauhun valtaan, älä minun! Tuo heille onnettomuuden päivä, tuhoa heidät, tuhoa perin pohjin!

¹⁸Que mes persécuteurs soient confus, et que je ne sois pas confus; Qu'ils tremblent, et que je ne tremble pas, moi! Fais venir sur eux le jour du malheur, Frappe-les d'une double plaie!

¹⁹Herra sanoi minulle: "Mene seisomaan Kansanportille, jonka kautta Juudan kuninkaat kulkevat, ja käy kaikilla muillakin Jerusalemin porteilla.

¹⁹Ainsi m'a parlé l'Eternel: Va, et tiens-toi à la porte des enfants du peuple, par laquelle entrent et sortent les rois de Juda, et à toutes les portes de Jérusalem.

²⁰Sano näin: Kuulkaa, mitä Herra sanoo teille, te Juudan kuninkaat ja Juudan ja Jerusalemin asukkaat, jotka kuljette näistä porteista!

²⁰Tu leur diras: Ecoutez la parole de l'Eternel, rois de Juda, et tout Juda, et vous tous, habitants de Jérusalem, qui entrez par ces portes!

²¹Herra puhuu näin: Jos tahdotte elää, pitäkää huoli siitä, ettette kanna sapattina mitään kantamusta ettekä tuo mitään sisään Jerusalemin porteista!

²¹Ainsi parle l'Eternel: Prenez garde à vos âmes; Ne portez point de fardeau le jour du sabbat, Et n'en introduisez point par les portes de Jérusalem.

²²Älkää viekö sapatinpäivänä mitään ulos taloistanne älkääkä tehkö mitään työtä. Pyhittäkää sapatti, niin kuin minä käskin teidän isienne tehdä.

²²Ne sortez de vos maisons aucun fardeau le jour du sabbat, Et ne faites aucun ouvrage; Mais sanctifiez le jour du sabbat, Comme je l'ai ordonné à vos pères.

²³Mutta isänne eivät kuunnelleet minua, eivät ottaneet kuuleviin korviinsa, mitä minä sanoin. He olivat uppiniskaisia, eivät totelleet minua eivätkä ottaneet mitään opikseen.

²³Ils n'ont pas écouté, ils n'ont pas prêté l'oreille; Ils ont raidi leur cou, Pour ne point écouter et ne point recevoir instruction.

²⁴"Jos te nyt kuulette minua, sanoo Herra -- jos ette tuo sapatinpäivänä mitään kantamusta sisään tämän kaupungin porteista ettekä tee mitään työtä, vaan pyhitätte sapatin --

²⁴Si vous m'écoutez, dit l'Eternel, Si vous n'introduisez point de fardeau Par les portes de cette ville le jour du sabbat, Si vous sanctifiez le jour du sabbat, Et ne faites aucun ouvrage ce jour-là,

²⁵niin näistä porteista kulkee hoviväkensä kanssa kuninkaita, jotka ajavat vaunuilla ja hevosilla ja jotka istuvat Daavidin valtaistuimella. Myös Juudan ja Jerusalemin asukkaat tulevat, ja tämä kaupunki on aina oleva asuttu.

²⁵Alors entreront par les portes de cette ville Les rois et les princes assis sur le trône de David, Montés sur des chars et sur des chevaux, Eux et leurs princes, les hommes de Juda et les habitants de Jérusalem, Et cette ville sera habitée à toujours.

²⁶He tulevat Juudan kaupungeista ja Jerusalemin ympäristöstä, Benjaminin maasta, läntisiltä kukkuloilta, vuorilta ja Negevistä ja tuovat Herran temppeliin polttouhreja, teurasuhreja, ruokauhreja ja suitsuketta, tuovat hänelle myös kiitosuhrinsa.

²⁶On viendra des villes de Juda et des environs de Jérusalem, Du pays de Benjamin, de la vallée, De la montagne et du midi, Pour amener des holocaustes et des victimes, Pour apporter des offrandes et de l'encens, Et pour offrir des sacrifices d'actions de grâces dans la maison de l'Eternel.

²⁷Mutta jos te ette kuule minua ettekä pyhitä sapattia vaan tuotte kantamuksia sisään Jerusalemin porteista, minä sytytän tuleen sen portit. Tuli tuhoaa Jerusalemin palatsit, eikä kukaan voi sitä sammuttaa."

²⁷Mais si vous n'écoutez pas quand je vous ordonne De sanctifier le jour du sabbat, De ne porter aucun fardeau, De ne point en introduire par les portes de Jérusalem le jour du sabbat, Alors j'allumerai un feu aux portes de la ville, Et il dévorera les palais de Jérusalem et ne s'éteindra point.