¹Herra sanoi minulle: "Mene Juudan kuninkaan palatsiin ja puhu siellä näin:

¹Ainsi parle l'Eternel: Descends dans la maison du roi de Juda, et là prononce cette parole.

²Kuulkaa, mitä Herra sanoo! Tämän hän sanoo sinulle, Juudan kuningas, joka istut Daavidin valtaistuimella, sinun palvelijoillesi ja kansallesi -- teille kaikille, jotka kuljette näistä porteista:

²Tu diras: Ecoute la parole de l'Eternel, roi de Juda, qui es assis sur le trône de David, toi, tes serviteurs, et ton peuple, qui entrez par ces portes!

³Tehkää, mitä oikeus ja vanhurskaus vaativat! Pelastakaa riistetty riistäjän käsistä. Älkää sortako muukalaisia, orpoja ja leskiä, älkää tehkö vääryyttä kenellekään. Älkää vuodattako tässä maassa viattomien ihmisten verta.

³Ainsi parle l'Eternel: Pratiquez la justice et l'équité; délivrez l'opprimé des mains de l'oppresseur; ne maltraitez pas l'étranger, l'orphelin et la veuve; n'usez pas de violence, et ne répandez point de sang innocent dans ce lieu.

⁴Jos te tottelette minua, niin vastaisuudessakin tämän palatsin porteista kulkee Daavidin valtaistuimella istuvia kuninkaita. He tulevat hoviväkensä kanssa, vaunuilla ja hevosilla ajaen, ja myös heidän kansansa tulee tänne.

⁴Car si vous agissez selon cette parole, les rois assis sur le trône de David entreront par les portes de cette maison, montés sur des chars et sur des chevaux, eux, leurs serviteurs et leur peuple.

⁵Mutta jos te ette kuuntele, mitä minä teille sanon, tästä palatsista tulee rauniokasa -- sen minä vannon oman nimeni kautta, sanoo Herra!

⁵Mais si vous n'écoutez pas ces paroles, je le jure par moi-même, dit l'Eternel, cette maison deviendra une ruine.

⁶-- Näin sanoo Herra Juudan kuningashuoneelle: Sinä olet ollut uljas kuin Gilead, kuin Libanonin vuorten huiput. Mutta totisesti minä teen sinut autiomaaksi, asumattomien kaupunkien kaltaiseksi.

⁶Car ainsi parle l'Eternel sur la maison du roi de Juda: Tu es pour moi comme Galaad, comme le sommet du Liban; Mais certes, je ferai de toi un désert, Une ville sans habitants.

⁷Minä määrään tuhoojat sinun kimppuusi. He tulevat kirveineen, kaatavat komeat setrisi ja heittävät ne tuleen.

⁷Je prépare contre toi des destructeurs, Chacun avec ses armes; Ils abattront tes plus beaux cèdres, Et les jetteront au feu.

⁸"Monien maiden ihmiset kulkevat aikojen kuluessa tämän kaupungin ohi ja kyselevät: 'Miksi Herra on tehnyt näin tälle suurelle kaupungille?'

⁸Des nations nombreuses passeront près de cette ville, Et elles se diront l'une à l'autre: Pourquoi l'Eternel a-t-il ainsi traité cette grande ville?

⁹Heille vastataan: 'Sen asukkaat hylkäsivät Herran, Jumalansa, liiton. He rukoilivat ja palvelivat muita jumalia.'

⁹Et l'on répondra: Parce qu'ils ont abandonné L'alliance de l'Eternel, leur Dieu, Parce qu'ils se sont prosternés devant d'autres dieux et les ont servis.

¹⁰-- Älkää itkekö kuollutta, älkää valittako hänen kohtaloaan! Itkekää häntä, joka viedään pois, joka ei enää palaa, ei näe enää synnyinmaataan."

¹⁰Ne pleurez point celui qui est mort, Et ne vous lamentez pas sur lui; Pleurez, pleurez celui qui s'en va, Car il ne reviendra plus, Il ne reverra plus le pays de sa naissance.

¹¹Näin sanoo Herra Sallumista, Juudan kuninkaasta, josta tuli hallitsija isänsä Josian jälkeen ja joka vietiin pois tästä maasta: "Hän ei enää palaa tänne!

¹¹Car ainsi parle l'Eternel sur Schallum, fils de Josias, roi de Juda, Qui régnait à la place de Josias, son père, Et qui est sorti de ce lieu: Il n'y reviendra plus;

¹²Hän kuolee siellä, minne hänet on vankina viety, eikä hän koskaan enää näe tätä maata."

¹²Mais il mourra dans le lieu où on l'emmène captif, Et il ne verra plus ce pays.

¹³-- Voi sinua, joka rakennat talosi vääryydellä, yläsalisi ilman oikeutta, joka panet miehet työhön mutta et maksa heille palkkaa!

¹³Malheur à celui qui bâtit sa maison par l'injustice, Et ses chambres par l'iniquité; Qui fait travailler son prochain sans le payer, Sans lui donner son salaire;

¹⁴Sinä sanot: "Minä teen itselleni ison palatsin, avarat yläsalit, laitan talooni ikkunat, paneloin sen setripuulla ja maalaan punavärillä."

¹⁴Qui dit: Je me bâtirai une maison vaste, Et des chambres spacieuses; Et qui s'y fait percer des fenêtres, La lambrisse de cèdre, Et la peint en couleur rouge!

¹⁵Siinäkö sinä näytät kuninkuutesi, että sinulla on komeat setrilaudat? Kyllähän isäsikin söi ja joi kyllikseen, mutta silti hän huolehti siitä, että maassa vallitsi oikeus ja vanhurskaus. Siksi hänen kävi hyvin.

¹⁵Est-ce que tu règnes, parce que tu as de la passion pour le cèdre? Ton père ne mangeait-il pas, ne buvait-il pas? Mais il pratiquait la justice et l'équité, Et il fut heureux;

¹⁶Hän puolusti kurjan ja köyhän oikeutta, ja siksi kaikki oli silloin hyvin. Joka näin tekee, hän tuntee minut, sanoo Herra.

¹⁶Il jugeait la cause du pauvre et de l'indigent, Et il fut heureux. N'est-ce pas là me connaître? dit l'Eternel.

¹⁷Mutta sinun silmäsi ja sydämesi eivät tavoittele muuta kuin omaa voittoasi, viattomien veren vuodatusta, sortoa ja väkivaltaa!

¹⁷Mais tu n'as des yeux et un coeur Que pour te livrer à la cupidité, Pour répandre le sang innocent, Et pour exercer l'oppression et la violence.

¹⁸Sen tähden Herra sanoo Juudan kuninkaasta Jojakimista, Josian pojasta, näin: -- Ei hänelle pidetä valittajaisia, ei kuulu huutoja: "Voi veljeni! Voi sisareni!" Kukaan ei häntä itke, ei huuda: "Voi herraamme! Voi hänen loistoaan!"

¹⁸C'est pourquoi ainsi parle l'Eternel sur Jojakim, fils de Josias, roi de Juda: On ne le pleurera pas, en disant: Hélas, mon frère! hélas, ma soeur! On ne le pleurera pas, en disant: Hélas, seigneur! hélas, sa majesté!

¹⁹Hänet kuopataan kuin aasi, hänen ruumiinsa raahataan pois ja paiskataan Jerusalemin porteista ulos.

¹⁹Il aura la sépulture d'un âne, Il sera traîné et jeté hors des portes de Jérusalem.

²⁰-- Nouse, Jerusalem, Libanonin vuorille, huuda ja valita! Anna äänesi kaikua Basanissa, huuda Abarimin vuorilta, sillä kaikki sinun rakastajasi on murskattu!

²⁰Monte sur le Liban, et crie! Elève ta voix sur le Basan! Crie du haut d'Abarim! Car tous ceux qui t'aimaient sont brisés.

²¹Minä puhuin sinulle jo silloin, kun vielä elit rauhassa, mutta sinä sanoit: "En kuuntele!" Nuoruudestasi asti olet aina kieltäytynyt kuuntelemasta minua.

²¹Je t'ai parlé dans le temps de ta prospérité; Tu disais: Je n'écouterai pas. C'est ainsi que tu as agi dès ta jeunesse; Tu n'as pas écouté ma voix.

²²Myrsky nousee ja vie paimenesi, rakastajasi kulkevat vankeuteen. Sinä saat häpeän ja pilkan palkaksi pahuudestasi.

²²Tous tes pasteurs seront la pâture du vent, Et ceux qui t'aiment iront en captivité; C'est alors que tu seras dans la honte, dans la confusion, A cause de toute ta méchanceté.

²³Sinun asuinpaikkasi on nyt kuin Libanon, olet rakentanut pesäsi setripuihin. Mutta kuinka voihkitkaan, kun sinulle tulevat kivut kuin synnyttäjälle tuskat!

²³Toi qui habites sur le Liban, Qui as ton nid dans les cèdres, Combien tu gémiras quand les douleurs t'atteindront, Douleurs semblables à celles d'une femme en travail!

²⁴"Niin totta kuin minä elän", sanoo Herra, "vaikka sinä Konja -- Jojakimin poika, Juudan kuningas -- olisit sinettisormus oikeassa kädessäni, minä repisin sinut irti!

²⁴Je suis vivant! dit l'Eternel, Quand Jeconia, fils de Jojakim, roi de Juda, serait Un anneau à ma main droite, Je t'arracherais de là.

²⁵Minä annan sinut niiden käsiin, jotka tavoittelevat henkeäsi ja joita sinä pelkäät: Babylonian kuninkaan Nebukadnessarin ja kaldealaisten käsiin.

²⁵Je te livrerai entre les mains de ceux qui en veulent à ta vie, Entre les mains de ceux devant qui tu trembles, Entre les mains de Nebucadnetsar, roi de Babylone, Entre les mains des Chaldéens.

²⁶Vieraaseen maahan minä heitän sinut ja äitisi, joka sinut synnytti. Siellä te ette ole syntyneet, mutta sinne te kuolette.

²⁶Je te jetterai, toi et ta mère qui t'a enfanté, Dans un autre pays où vous n'êtes pas nés, Et là vous mourrez;

²⁷Tähän maahan te ette koskaan enää palaa, vaikka tänne te aina kaipaatte."

²⁷Mais dans le pays où ils auront le désir de retourner, Ils ne retourneront pas.

²⁸Onko tämä mies, Konja, todellakin kelvoton, rikkinäinen saviruukku, astia, joka ei kenellekään kelpaa? Miksi hänet ja hänen jälkeläisensä heitetään pois, viskataan maahan, jota he eivät tunne?

²⁸Est-il donc un vase méprisé, brisé, ce Jeconia? Est-il un objet auquel on n'attache aucun prix? Pourquoi sont-ils jetés, lui et sa postérité, Lancés dans un pays qu'ils ne connaissent pas? -

²⁹-- Maa, maa, maa! Kuule, mitä Herra sanoo!

²⁹Terre, terre, terre, Ecoute la parole de l'Eternel!

³⁰Näin sanoo Herra: -- Kirjoittakaa aikakirjoihin tästä miehestä: "Ei perillistä. Mies, jolla ei ollut menestystä." Yksikään hänen jälkeläisistään ei koskaan pääse Daavidin valtaistuimelle hallitsemaan Juudaa.

³⁰Ainsi parle l'Eternel: Inscrivez cet homme comme privé d'enfants, Comme un homme dont les jours ne seront pas prospères; Car nul de ses descendants ne réussira A s'asseoir sur le trône de David Et à régner sur Juda.