¹Minkä tähden vain Kaikkivaltias tietää tilinteon hetket, miksi ne ovat salaisuus niille, jotka tuntevat hänet?

¹Pourquoi le Tout-Puissant ne met-il pas des temps en réserve, Et pourquoi ceux qui le connaissent ne voient-ils pas ses jours?

²Jumalattomat siirtävät rajakiviä, ryöstävät karjaa, laiduntavat sitä kuin omaansa.

²On déplace les bornes, On vole des troupeaux, et on les fait paître;

³He vievät mukanaan orvon ainoan aasin ja ottavat pantiksi lesken härän.

³On enlève l'âne de l'orphelin, On prend pour gage le boeuf de la veuve;

⁴He sysäävät tieltään köyhät ja heikot. Kaikki vähäväkiset pakoilevat heitä.

⁴On repousse du chemin les indigents, On force tous les malheureux du pays à se cacher.

⁵Kuin autiomaan villiaasit maan köyhät kulkevat arolla. He etsivät syötävää, ruokaa lapsilleen.

⁵Et voici, comme les ânes sauvages du désert, Ils sortent le matin pour chercher de la nourriture, Ils n'ont que le désert pour trouver le pain de leurs enfants;

⁶He kokoavat tähteitä pelloilta, keräävät jumalattoman viinitarhasta jäljelle jääneitä rypäleitä.

⁶Ils coupent le fourrage qui reste dans les champs, Ils grappillent dans la vigne de l'impie;

⁷He yöpyvät alasti, ilman vaatetta, ei heillä ole peitettä kylmää vastaan.

⁷Ils passent la nuit dans la nudité, sans vêtement, Sans couverture contre le froid;

⁸He kastuvat, kun vuorilta tulee sade, suojattomina he painautuvat kalliota vasten.

⁸Ils sont percés par la pluie des montagnes, Et ils embrassent les rochers comme unique refuge.

⁹Orpo riistetään äitinsä rinnoilta, köyhältä otetaan lapsi velan pantiksi.

⁹On arrache l'orphelin à la mamelle, On prend des gages sur le pauvre.

¹⁰He kulkevat alasti, ilman vaatetta, nälkäisinä he kantavat isäntien tähkäkuormia,

¹⁰Ils vont tout nus, sans vêtement, Ils sont affamés, et ils portent les gerbes;

¹¹toisten tarhoissa he puristavat oliiveista öljyä, janon piinaamina he polkevat viinikuurnan rypäleitä.

¹¹Dans les enclos de l'impie ils font de l'huile, Ils foulent le pressoir, et ils ont soif;

¹²Kaupungissa miehet valittavat, haavoittuneet huutavat apua, mutta Jumala ei rukousta kuule.

¹²Dans les villes s'exhalent les soupirs des mourants, L'âme des blessés jette des cris.... Et Dieu ne prend pas garde à ces infamies!

¹³Pimeyden miehet kapinoivat valoa vastaan. He eivät tunne valon teitä, valon polkuja he eivät kulje.

¹³D'autres sont ennemis de la lumière, Ils n'en connaissent pas les voies, Ils n'en pratiquent pas les sentiers.

¹⁴Murhamies nousee ennen aamun valkenemista ja surmaa köyhän poloisen. Yön pimeydessä hän liikkuu kuin varas.

¹⁴L'assassin se lève au point du jour, Tue le pauvre et l'indigent, Et il dérobe pendant la nuit.

¹⁵Avionrikkoja odottaa illan hämärää, ajattelee: "Ei kukaan minua näe", mutta peittää vielä viitalla kasvonsa.

¹⁵L'oeil de l'adultère épie le crépuscule; Personne ne me verra, dit-il, Et il met un voile sur sa figure.

¹⁶Murtovaras tunkeutuu taloon yön pimeinä hetkinä, päivän hän pysyttelee tarkoin näkymättömissä. Valoa hän ei voi sietää.

¹⁶La nuit ils forcent les maisons, Le jour ils se tiennent enfermés; Ils ne connaissent pas la lumière.

¹⁷Heille kaikille yön tulo on kuin aamun koitto. Pimeyden kauhut eivät heitä pelota.

¹⁷Pour eux, le matin c'est l'ombre de la mort, Ils en éprouvent toutes les terreurs.

¹⁸Jumalaton on kuin lastu, jonka virta vie. Hänen peltoaan kohtaa kirous, enää ei kukaan mene hänen viinitarhaansa.

¹⁸Eh quoi! l'impie est d'un poids léger sur la face des eaux, Il n'a sur la terre qu'une part maudite, Il ne prend jamais le chemin des vignes!

¹⁹Helteessä halkeillut maa nielee kevään vedet, tuonela sen, joka on tehnyt syntiä.

¹⁹Comme la sécheresse et la chaleur absorbent les eaux de la neige, Ainsi le séjour des morts engloutit ceux qui pèchent!

²⁰Hänen oma äitinsä unohtaa hänet. Madot syövät hänet olemattomiin. Kukaan ei enää häntä muista. Kuin puu, niin vääryys murtuu.

²⁰Quoi! le sein maternel l'oublie, Les vers en font leurs délices, On ne se souvient plus de lui! L'impie est brisé comme un arbre,

²¹Hän kohteli pahoin lapsetonta, turvatonta naista, leskeä hän ei auttanut!

²¹Lui qui dépouille la femme stérile et sans enfants, Lui qui ne répand aucun bienfait sur la veuve!...

²²Voimassaan Jumala tempaa pois mahtavatkin miehet. Kun hän nousee, ei kukaan ole turvassa.

²²Non! Dieu par sa force prolonge les jours des violents, Et les voilà debout quand ils désespéraient de la vie;

²³Hän suojelee heitä, antaa heidän uskoa, että he ovat turvassa, mutta hänen katseensa seuraa heidän askeliaan.

²³Il leur donne de la sécurité et de la confiance, Il a les regards sur leurs voies.

²⁴Hetkeksi he nousevat korkealle, sitten heitä ei enää ole. He kyyristyvät, mutta pois heidät temmataan niin kuin kaikki temmataan. Kuin tähkäpäät heidät leikataan pois.

²⁴Ils se sont élevés; et en un instant ils ne sont plus, Ils tombent, ils meurent comme tous les hommes, Ils sont coupés comme la tête des épis.

²⁵Totisesti, näin on asia. Kuka osoittaa minut valehtelijaksi ja sanani vääriksi?

²⁵S'il n'en est pas ainsi, qui me démentira, Qui réduira mes paroles à néant?