¹Nyt Job sanoi:

¹Job prit la parole et dit:

²-- Tänäkin päivänä ajatukseni nousevat kapinaan. Murehtiminen vie minulta voimat.

²Maintenant encore ma plainte est une révolte, Mais la souffrance étouffe mes soupirs.

³Kunpa tietäisin, mistä hänet voin löytää ja miten pääsen sinne, missä hän asuu!

³Oh! si je savais où le trouver, Si je pouvais arriver jusqu'à son trône,

⁴Minä esittäisin hänelle asiani ja toisin julki kaikki todisteeni.

⁴Je plaiderais ma cause devant lui, Je remplirais ma bouche d'arguments,

⁵Niin saisin kuulla, mitä hän minulle vastaa, ja saisin tietää, mitä hän tahtoo minulle sanoa.

⁵Je connaîtrais ce qu'il peut avoir à répondre, Je verrais ce qu'il peut avoir à me dire.

⁶Käräjöisikö hän kanssani valtiaan voimalla? Ei, hän kuuntelisi minua.

⁶Emploierait-il toute sa force à me combattre? Ne daignerait-il pas au moins m'écouter?

⁷Hänen vastapuolenaan seisoisi nuhteeton mies, ja tuomarini vapauttaisi minut syytteestä lopullisesti.

⁷Ce serait un homme droit qui plaiderait avec lui, Et je serais pour toujours absous par mon juge.

⁸Jos minä menen itään, ei hän ole siellä, jos länteen -- ei merkkiäkään hänestä!

⁸Mais, si je vais à l'orient, il n'y est pas; Si je vais à l'occident, je ne le trouve pas;

⁹Jos menen pohjoiseen, en saa häntä silmiini, jos etelään -- en näe häntä!

⁹Est-il occupé au nord, je ne puis le voir; Se cache-t-il au midi, je ne puis le découvrir.

¹⁰Hän tietää kyllä, millainen on ollut minun vaellukseni. Koetelkoon minua niin kuin tulessa kultaa -- minä kestän.

¹⁰Il sait néanmoins quelle voie j'ai suivie; Et, s'il m'éprouvait, je sortirais pur comme l'or.

¹¹Hänen jalanjälkiinsä olen sovittanut askeleni, hänen tietään olen seurannut. En ole siltä poikennut.

¹¹Mon pied s'est attaché à ses pas; J'ai gardé sa voie, et je ne m'en suis point détourné.

¹²Hänen sanansa käskyjä minä tottelen, minä pidän ne aina silmieni edessä.

¹²Je n'ai pas abandonné les commandements de ses lèvres; J'ai fait plier ma volonté aux paroles de sa bouche.

¹³Kun Jumala jotakin päättää, kuka voisi sen muuttaa? Mitä hän tahtoo, sen hän tekee.

¹³Mais sa résolution est arrêtée; qui s'y opposera? Ce que son âme désire, il l'exécute.

¹⁴Hän panee toimeen sen minkä on minulle määrännyt, eikä sitä ole vähän.

¹⁴Il accomplira donc ses desseins à mon égard, Et il en concevra bien d'autres encore.

¹⁵Siksi minä pelästyn, kun hänet näen, kun ajattelenkin häntä, minä vapisen kauhusta.

¹⁵Voilà pourquoi sa présence m'épouvante; Quand j'y pense, j'ai peur de lui.

¹⁶Jumala on lannistanut rohkeuteni, minä kauhistun Kaikkivaltiasta.

¹⁶Dieu a brisé mon courage, Le Tout-Puissant m'a rempli d'effroi.

¹⁷Mutta pimeyskään ei saa minua vaikenemaan, ei, vaikka se peittää edestäni kaiken.

¹⁷Car ce ne sont pas les ténèbres qui m'anéantissent, Ce n'est pas l'obscurité dont je suis couvert.