¹Nyt sanoi Job:

¹Job prit la parole et dit:

²-- Hyvinpä olet auttanut voimansa kadottanutta, ojentanut kätesi tukea tarvitsevalle!

²Comme tu sais bien venir en aide à la faiblesse! Comme tu prêtes secours au bras sans force!

³Miten oletkaan neuvonut neuvotonta, opettanut hänelle viisautta ja ymmärrystä!

³Quels bons conseils tu donnes à celui qui manque d'intelligence! Quelle abondance de sagesse tu fais paraître!

⁴Kuka on sinulle antanut nämä sanat, kenen henki sinussa vaikuttaa?

⁴A qui s'adressent tes paroles? Et qui est-ce qui t'inspire?

⁵Vainajien henget vapisevat syvyyden vesien alla, syvyyden joukkojen alla,

⁵Devant Dieu les ombres tremblent Au-dessous des eaux et de leurs habitants;

⁶sillä Jumalan edessä tuonela on alasti, syvyyden kuilua ei häneltä mikään peitä.

⁶Devant lui le séjour des morts est nu, L'abîme n'a point de voile.

⁷Tyhjyyden päälle hän on levittänyt taivaan, olemattoman varaan hän on ripustanut maan.

⁷Il étend le septentrion sur le vide, Il suspend la terre sur le néant.

⁸Hän käärii veden pilviin, eivätkä pilvet repeä sen painosta.

⁸Il renferme les eaux dans ses nuages, Et les nuages n'éclatent pas sous leur poids.

⁹Hän peittää näkyvistä valtaistuimensa, levittää pilvensä sen eteen.

⁹Il couvre la face de son trône, Il répand sur lui sa nuée.

¹⁰Hän on piirtänyt rajaksi veteen taivaanrannan, sinne, missä valo ja pimeys kohtaavat.

¹⁰Il a tracé un cercle à la surface des eaux, Comme limite entre la lumière et les ténèbres.

¹¹Taivaan peruspylväät vavahtelevat pelosta, kun hän ärjyy.

¹¹Les colonnes du ciel s'ébranlent, Et s'étonnent à sa menace.

¹²Voimallaan hän on taltuttanut meren, taidollaan hän on murskannut itsensä Rahabin.

¹²Par sa force il soulève la mer, Par son intelligence il en brise l'orgueil.

¹³Henkäyksellään hän pyyhkäisee taivaan kirkkaaksi, hänen kätensä lävistää kiitävän käärmeen.

¹³Son souffle donne au ciel la sérénité, Sa main transperce le serpent fuyard.

¹⁴Mutta kaikki tämä antaa vain aavistuksen hänen mahdistaan, me kuulemme hänestä vain hiljaisen kuiskauksen. Kuka voisi tajuta hänen koko mahtinsa pauhun?

¹⁴Ce sont là les bords de ses voies, C'est le bruit léger qui nous en parvient; Mais qui entendra le tonnerre de sa puissance?