¹Job jatkoi puhettaan:

¹Job prit de nouveau la parole sous forme sentencieuse et dit:

²-- Niin totta kuin Jumala, Kaikkivaltias, elää, hän, joka on kohdellut minua väärin ja katkeroittanut elämäni:

²Dieu qui me refuse justice est vivant! Le Tout-Puissant qui remplit mon âme d'amertume est vivant!

³niin kauan kuin henkeni on tallella, niin kauan kuin sieraimissani liikkuu Jumalan henkäys,

³Aussi longtemps que j'aurai ma respiration, Et que le souffle de Dieu sera dans mes narines,

⁴minun suuni ei totisesti puhu vääryyttä eivätkä huuleni kuiskaile petosta!

⁴Mes lèvres ne prononceront rien d'injuste, Ma langue ne dira rien de faux.

⁵Ei! Ikinä en myönnä, että te olisitte oikeassa! Puolustan syyttömyyttäni vaikka kuolemaan saakka.

⁵Loin de moi la pensée de vous donner raison! Jusqu'à mon dernier soupir je défendrai mon innocence;

⁶Minä olen oikeassa. Siitä en luovu, en tingi. Omatuntoni ei minua syytä, ei mistään, mitä elämäni päivinä olen tehnyt.

⁶Je tiens à me justifier, et je ne faiblirai pas; Mon coeur ne me fait de reproche sur aucun de mes jours.

⁷Käyköön vihollisilleni niin kuin käy pahantekijöille, käyköön vastustajilleni niin kuin käy rikollisille!

⁷Que mon ennemi soit comme le méchant, Et mon adversaire comme l'impie!

⁸Mitä toivoa on Jumalasta luopuneella, kun hänen elämänsä päättyy, kun Jumala ottaa hänen elämänsä pois?

⁸Quelle espérance reste-t-il à l'impie, Quand Dieu coupe le fil de sa vie, Quand il lui retire son âme?

⁹Ei Jumala kuule hänen huutoaan, kun hän on ahdingossa.

⁹Est-ce que Dieu écoute ses cris, Quand l'angoisse vient l'assaillir?

¹⁰Ei hän voi riemuita Kaikkivaltiaasta, ei vapaasti kääntyä Jumalan puoleen!

¹⁰Fait-il du Tout-Puissant ses délices? Adresse-t-il en tout temps ses prières à Dieu?

¹¹Minä kerron teille, miten mahtava on Jumalan voima, kerron, miten Kaikkivaltias toimii.

¹¹Je vous enseignerai les voies de Dieu, Je ne vous cacherai pas les desseins du Tout-Puissant.

¹²Olettehan kyllä jo kaiken nähneet. Miksi siis puhutte joutavia?

¹²Mais vous les connaissez, et vous êtes d'accord; Pourquoi donc vous laisser aller à de vaines pensées?

¹³Tällainen on Jumalasta luopuneen osa, tällaisen palkan Kaikkivaltias maksaa armottomalle miehelle:

¹³Voici la part que Dieu réserve au méchant, L'héritage que le Tout-Puissant destine à l'impie.

¹⁴Olipa hänellä lapsia miten paljon tahansa, heidän kohtalokseen tulee miekka, hänen lapsenlapsensa näkevät nälkää.

¹⁴S'il a des fils en grand nombre, c'est pour le glaive, Et ses rejetons manquent de pain;

¹⁵Eloon jääneet surmaa rutto, lesket eivät saa viettää valittajaisia.

¹⁵Ceux qui échappent sont enterrés par la peste, Et leurs veuves ne les pleurent pas.

¹⁶Jumalattomalla on hopeaa kuin maan tomua ja vaatteita kuin meren mutaa --

¹⁶S'il amasse l'argent comme la poussière, S'il entasse les vêtements comme la boue,

¹⁷hän hankkii ne itselleen, mutta vanhurskas ne pukee ylleen, ja hopean jakavat viattomat keskenään.

¹⁷C'est lui qui entasse, mais c'est le juste qui se revêt, C'est l'homme intègre qui a l'argent en partage.

¹⁸Talo, jonka hän rakentaa, on hatara, kuin seitti tai kuin vartijan maja pellolla.

¹⁸Sa maison est comme celle que bâtit la teigne, Comme la cabane que fait un gardien.

¹⁹Rikkaana miehenä hän menee nukkumaan -- kun hän avaa silmänsä, kaikki on mennyttä.

¹⁹Il se couche riche, et il meurt dépouillé; Il ouvre les yeux, et tout a disparu.

²⁰Kauhu tavoittaa hänet kuin tulva-aalto, myrskynpyörre tempaa hänet mukaansa yöllä.

²⁰Les terreurs le surprennent comme des eaux; Un tourbillon l'enlève au milieu de la nuit.

²¹Itätuuli riuhtaisee hänet ilmaan, vie hänet pois, sinkoaa hänet oudolle seudulle.

²¹Le vent d'orient l'emporte, et il s'en va; Il l'arrache violemment de sa demeure.

²²Säälimättä se riepottelee häntä, turhaan hän pyrkii pakoon.

²²Dieu lance sans pitié des traits contre lui, Et le méchant voudrait fuir pour les éviter.

²³Pilkaten se paukuttaa hänelle käsiään ja viheltää viedessään hänet pois.

²³On bat des mains à sa chute, Et on le siffle à son départ.