¹(H40:25)Voitko sinä koukullasi pyydystää krokotiilin? Pitääkö siimasi sen kielen aloillaan,

¹Prendras-tu le crocodile à l'hameçon? Saisiras-tu sa langue avec une corde?

²(H40:26)sitooko ruokoköytesi sen kidan, lävistääkö atraimesi sen leuan?

²Mettras-tu un jonc dans ses narines? Lui perceras-tu la mâchoire avec un crochet?

³(H40:27)Rukoileeko se sinulta armoa, yrittääkö se lepytellä sinua?

³Te pressera-t-il de supplication? Te parlera-t-il d'une voix douce?

⁴(H40:28)Suostuuko se sinun ehtoihisi, antautuuko se orjaksesi ikiajoiksi?

⁴Fera-t-il une alliance avec toi, Pour devenir à toujours ton esclave?

⁵(H40:29)Leikitkö sen kanssa niin kuin linnun kanssa leikitään, annatko sen tyttärillesi narusta talutettavaksi?

⁵Joueras-tu avec lui comme avec un oiseau? L'attacheras-tu pour amuser tes jeunes filles?

⁶(H40:30)Käytkö siitä kauppaa toisten pyyntimiesten kanssa, meneekö se paloiteltuna myyntiin kauppiaille?

⁶Les pêcheurs en trafiquent-ils? Le partagent-ils entre les marchands?

⁷(H40:31)Isketkö sen kyljen täyteen väkärautoja, lävistätkö harppuunalla sen pään?

⁷Couvriras-tu sa peau de dards, Et sa tête de harpons?

⁸(H40:32)Jos mielesi tekee käydä siihen käsiksi, ajattele, millainen kamppailu siitä nousee, ja jätä se rauhaan!

⁸Dresse ta main contre lui, Et tu ne t'aviseras plus de l'attaquer.

⁹(H41:1)Älä kuvittele turhia: sen pelkkä näkeminen paiskaa maahan kenet tahansa.

⁹Voici, on est trompé dans son attente; A son seul aspect n'est-on pas terrassé?

¹⁰(H41:2)Ei pahinkaan hurjapää ryhdy sitä ärsyttämään. Kuka voisi mitellä sen kanssa voimiaan!

¹⁰Nul n'est assez hardi pour l'exciter; Qui donc me résisterait en face?

¹¹(H41:3)Kuka siis voisi astua minun eteeni vaatimaan palvelusta palveluksesta? Eikö kaikki taivaan alla ole minun?

¹¹De qui suis-je le débiteur? Je le paierai. Sous le ciel tout m'appartient.

¹²(H41:4)Puhun vielä sen jäsenistä, sen voimasta, sen ihmeellisestä rakenteesta.

¹²Je veux encore parler de ses membres, Et de sa force, et de la beauté de sa structure.

¹³(H41:5)Kuka on murtanut sen kaksoispanssarin, kuka on viiltänyt siltä puvun auki?

¹³Qui soulèvera son vêtement? Qui pénétrera entre ses mâchoires?

¹⁴(H41:6)Kuka on avannut ammolleen sen kidan? Sen hampaat herättävät kaikissa kauhua.

¹⁴Qui ouvrira les portes de sa gueule? Autour de ses dents habite la terreur.

¹⁵(H41:7)Sen selkää kattavat panssarikilvet kuin piinkovat sinettirivit.

¹⁵Ses magnifiques et puissants boucliers Sont unis ensemble comme par un sceau;

¹⁶(H41:8)Ne ovat tiiviisti kiinni toinen toisessaan, edes tuuli ei pääse niiden väliin.

¹⁶Ils se serrent l'un contre l'autre, Et l'air ne passerait pas entre eux;

¹⁷(H41:9)Ne niveltyvät toisiinsa kuin liimattuina, koskaan irtoamatta.

¹⁷Ce sont des frères qui s'embrassent, Se saisissent, demeurent inséparables.

¹⁸(H41:10)Kun se aivastaa, näkyy leimahdus. Sen silmät hehkuvat kuin aamuruskon säteet.

¹⁸Ses éternuements font briller la lumière; Ses yeux sont comme les paupières de l'aurore.

¹⁹(H41:11)Sen kidasta lyövät lieskat, tulikipunat sinkoilevat ilmaan.

¹⁹Des flammes jaillissent de sa bouche, Des étincelles de feu s'en échappent.

²⁰(H41:12)Savu suitsuaa sen sieraimista niin kuin tulella kiehuvan padan alta, kun tulta lietsotaan.

²⁰Une fumée sort de ses narines, Comme d'un vase qui bout, d'une chaudière ardente.

²¹(H41:13)Sen henkäys sytyttää hiilloksen liekkeihin, tulenlieska iskee sen suusta.

²¹Son souffle allume les charbons, Sa gueule lance la flamme.

²²(H41:14)Sen kaula uhkuu voimaa, sen edellä leviää kauhu.

²²La force a son cou pour demeure, Et l'effroi bondit au-devant de lui.

²³(H41:15)Jäntevät ovat sen vatsan lihakset, kovat kuin metalli, eivät ne anna myöten.

²³Ses parties charnues tiennent ensemble, Fondues sur lui, inébranlables.

²⁴(H41:16)Kiveä on sen sydän, kuin myllyn pohjakivi, liikkumaton ja kova.

²⁴Son coeur est dur comme la pierre, Dur comme la meule inférieure.

²⁵(H41:17)Kun se nousee esiin, rohkeimmatkin kauhistuvat ja pakenevat kuohuvasta vedestä.

²⁵Quand il se lève, les plus vaillants ont peur, Et l'épouvante les fait fuir.

²⁶(H41:18)Jos siihen osuu miekka, terä murtuu. Ei siihen pysty keihäs, ei nuolenkärki eikä kivi.

²⁶C'est en vain qu'on l'attaque avec l'épée; La lance, le javelot, la cuirasse, ne servent à rien.

²⁷(H41:19)Pelkkää olkea on sille rauta, kuin lahoa puuta on sille pronssi.

²⁷Il regarde le fer comme de la paille, L'airain comme du bois pourri.

²⁸(H41:20)Nuoli ei aja sitä pakosalle, olkipalloja ovat sille lingon kivet,

²⁸La flèche ne le met pas en fuite, Les pierres de la fronde sont pour lui du chaume.

²⁹(H41:21)kuin heinänkorsi on sille nuija, miekan kalskeelle se vain nauraa.

²⁹Il ne voit dans la massue qu'un brin de paille, Il rit au sifflement des dards.

³⁰(H41:22)Sen vatsapuoli on täynnä teräviä nystyjä, jäljet rannan liejussa ovat kuin äkeen jäljet.

³⁰Sous son ventre sont des pointes aiguës: On dirait une herse qu'il étend sur le limon.

³¹(H41:23)Se panee syvyydet kiehumaan niin kuin pata kiehuu, virta pärskyy sen ympärillä kuin tulikuuma rasva.

³¹Il fait bouillir le fond de la mer comme une chaudière, Il l'agite comme un vase rempli de parfums.

³²(H41:24)Sen perässä kimaltaa vaahto hopeisena kuin vanhuksen hiukset.

³²Il laisse après lui un sentier lumineux; L'abîme prend la chevelure d'un vieillard.

³³(H41:25)Ei ole sille vertaa maan päällä! Luoja jätti sen pelkoa vaille.

³³Sur la terre nul n'est son maître; Il a été créé pour ne rien craindre.

³⁴(H41:26)Vahvimpiakin se ylväänä katsoo. Se on kaikkien petojen kuningas.

³⁴Il regarde avec dédain tout ce qui est élevé, Il est le roi des plus fiers animaux.