1Vielä Herra puhui Jobille. Hän sanoi:
1L'Eternel, s'adressant à Job, dit:
2-- Voiko tämä, joka näin arvostelee Kaikkivaltiasta, käydä oikeutta häntä vastaan? Sen, joka tahtoo ojentaa Jumalaa, on oltava valmis vastaamaan sanoistaan.
2Celui qui dispute contre le Tout-Puissant est-il convaincu? Celui qui conteste avec Dieu a-t-il une réplique à faire?
3Silloin Job sanoi Herralle:
3Job répondit à l'Eternel et dit:
4-- Olen liian vähäinen. Miten voisin vastata sinulle? Minä panen käden suulleni ja vaikenen.
4Voici, je suis trop peu de chose; que te répliquerais-je? Je mets la main sur ma bouche.
5Kerran minä olen puhunut, enää en sitä tee. Tein sen vielä toisenkin kerran, mutta nyt pysyn vaiti.
5J'ai parlé une fois, je ne répondrai plus; Deux fois, je n'ajouterai rien.
6Nyt Herra vastasi Jobille. Myrskyn keskeltä hän puhui:
6L'Eternel répondit à Job du milieu de la tempête et dit:
7-- Vyötä itsesi, puolustaudu kuin mies! Nyt minä kysyn sinulta, ja sinä vastaat.
7Ceins tes reins comme un vaillant homme; Je t'interrogerai, et tu m'instruiras.
8Väitätkö sinä, että minä en tuomitse oikein? Syytätkö minua vääryydestä, jotta itse saisit olla oikeassa?
8Anéantiras-tu jusqu'à ma justice? Me condamneras-tu pour te donner droit?
9Onko sinun käsivartesi kuin Jumalan käsivarsi? Jyliseekö sinun äänesi niin kuin hänen äänensä jylisee?
9As-tu un bras comme celui de Dieu, Une voix tonnante comme la sienne?
10Hyvä on! Varustaudu kuin kuningas, pue yllesi valtiaan komeus ja loisto!
10Orne-toi de magnificence et de grandeur, Revêts-toi de splendeur et de gloire!
11Päästä vihasi valloilleen, etsi ylvästelijät, paina heidät maahan!
11Répands les flots de ta colère, Et d'un regard abaisse les hautains!
12Lannista ylpeät, tallaa jumalattomat maahan!
12D'un regard humilie les hautains, Ecrase sur place les méchants,
13Peitä heidät kaikki maan multaan, kätke heidän kasvonsa pois näkyvistä.
13Cache-les tous ensemble dans la poussière, Enferme leur front dans les ténèbres!
14Silloin minäkin ylistän sinua, olethan saanut voiton oman kätesi voimalla!
14Alors je rends hommage A la puissance de ta droite.
15Näetkö virtahevon? Minä olen sen tehnyt, niin kuin olen tehnyt sinut. Se syö ruohoa niin kuin lehmä,
15Voici l'hippopotame, à qui j'ai donné la vie comme à toi! Il mange de l'herbe comme le boeuf.
16mutta näetkö, miten vahvat ovat sen lanteet, näetkö, miten voimakkaat ovat sen vatsan lihakset?
16Le voici! Sa force est dans ses reins, Et sa vigueur dans les muscles de son ventre;
17Sen häntä on kuin setrin runko, reisien jänteet ovat kuin punottua köyttä.
17Il plie sa queue aussi ferme qu'un cèdre; Les nerfs de ses cuisses sont entrelacés;
18Luut ovat kuin pronssiputket, selkäranka on kuin rautaa.
18Ses os sont des tubes d'airain, Ses membres sont comme des barres de fer.
19Se on Jumalan luomisteoista uljain, vain sen luoja voi sitä käskeä.
19Il est la première des oeuvres de Dieu; Celui qui l'a fait l'a pourvu d'un glaive.
20Vuoret antavat sille ruokaa, metsän eläimet leikkivät sen lähellä.
20Il trouve sa pâture dans les montagnes, Où se jouent toutes les bêtes des champs.
21Lootuspensaan alla se makaa kaislojen keskellä, liejun kätköissä.
21Il se couche sous les lotus, Au milieu des roseaux et des marécages;
22Lootuspensaat suojaavat sitä, antavat sille varjonsa, rannan pajut sen ympäröivät.
22Les lotus le couvrent de leur ombre, Les saules du torrent l'environnent.
23Se ei säiky, vaikka virta on väkevä, se lepää kaikessa rauhassa, vaikka vesi tunkeutuu suuhun.
23Que le fleuve vienne à déborder, il ne s'enfuit pas: Que le Jourdain se précipite dans sa gueule, il reste calme.
24Kuka astuu sen silmien eteen? Kuka kiinnittää sen turpaan talutusrenkaan?
24Est-ce à force ouverte qu'on pourra le saisir? Est-ce au moyen de filets qu'on lui percera le nez?