¹Tiedätkö sinä, milloin vuorikauris vasoo, hoivaatko sinä synnyttävää peuraa?

¹Sais-tu quand les chèvres sauvages font leurs petits? Observes-tu les biches quand elles mettent bas?

²Tiedätkö sinä niiden oikean hetken, lasketko sinä, milloin kuukausien määrä täyttyy?

²Comptes-tu les mois pendant lesquels elles portent, Et connais-tu l'époque où elles enfantent?

³Ne kyyristyvät maahan, synnyttävät poikasensa, ja kohta niiden tuskat ovat ohi.

³Elles se courbent, laissent échapper leur progéniture, Et sont délivrées de leurs douleurs.

⁴Vasat kasvavat ja varttuvat, lähtevät omille teilleen eivätkä palaa.

⁴Leurs petits prennent de la vigueur et grandissent en plein air, Ils s'éloignent et ne reviennent plus auprès d'elles.

⁵Kuka lähetti villiaasin vapaana juoksemaan, kuka sen pelasti juhdan ikeeltä?

⁵Qui met en liberté l'âne sauvage, Et l'affranchit de tout lien?

⁶Minä annoin sille asuttavaksi aron, olinpaikaksi suolaisen aavikon.

⁶J'ai fait du désert son habitation, De la terre salée sa demeure.

⁷Se halveksii kaupungin hälinää, ei se tottele ajajan huutoja.

⁷Il se rit du tumulte des villes, Il n'entend pas les cris d'un maître.

⁸Vuorille se tähyää, siellä ovat sen laitumet! Sieltä se etsii kaikkea vihreää.

⁸Il parcourt les montagnes pour trouver sa pâture, Il est à la recherche de tout ce qui est vert.

⁹Suostuuko villihärkä sinua palvelemaan tai yöpymään sinun syöttöruuhesi ääressä?

⁹Le buffle veut-il être à ton service? Passe-t-il la nuit vers ta crèche?

¹⁰Ohjaatko sinä sitä köydellä pellon vaolle, äestääkö se laakson peltoja sinun talutusnuorassasi?

¹⁰L'attaches-tu par une corde pour qu'il trace un sillon? Va-t-il après toi briser les mottes des vallées?

¹¹Sen voimat ovat suuret, mutta voitko luottaa siihen, voitko panna sen tekemään työt puolestasi?

¹¹Te reposes-tu sur lui, parce que sa force est grande? Lui abandonnes-tu le soin de tes travaux?

¹²Uskotko, että sen avulla saat satosi talteen, sekö tuo viljasi puimatantereelle?

¹²Te fies-tu à lui pour la rentrée de ta récolte? Est-ce lui qui doit l'amasser dans ton aire?

¹³Rajusti lyö strutsi siivillään, mutta eivät ne ole niin kuin haukan tai haikaran siivet:

¹³L'aile de l'autruche se déploie joyeuse; On dirait l'aile, le plumage de la cigogne.

¹⁴maahan se laskee munansa ja antaa niiden hautua hiekan lämmössä.

¹⁴Mais l'autruche abandonne ses oeufs à la terre, Et les fait chauffer sur la poussière;

¹⁵Se ei ajattele, että ne voivat murskautua askelen alla, että jokin eläin voi ne tallata.

¹⁵Elle oublie que le pied peut les écraser, Qu'une bête des champs peut les fouler.

¹⁶Se on poikasilleen tyly, aivan kuin ne eivät sen omia olisikaan, se ei tunnu välittävän, vaikka kaikki sen vaiva olisi ollut turhaa.

¹⁶Elle est dure envers ses petits comme s'ils n'étaient point à elle; Elle ne s'inquiète pas de l'inutilité de son enfantement.

¹⁷Jumala epäsi siltä viisauden, ei suonut sille ymmärrystä.

¹⁷Car Dieu lui a refusé la sagesse, Il ne lui a pas donné l'intelligence en partage.

¹⁸Mutta kun se kiitää kaula ojossa, se saattaa häpeään niin ratsun kuin ratsastajan.

¹⁸Quand elle se lève et prend sa course, Elle se rit du cheval et de son cavalier.

¹⁹Sinäkö annoit hevoselle sen voiman, sinäkö annoit sille hulmuavan harjan?

¹⁹Est-ce toi qui donnes la vigueur au cheval, Et qui revêts son cou d'une crinière flottante?

²⁰Sinäkö opetit sen hyppimään kuin heinäsirkka? Mahtavasti, pelottavasti se korskuu,

²⁰Le fais-tu bondir comme la sauterelle? Son fier hennissement répand la terreur.

²¹innoissaan se kuopii maata tasangolla, uljaana se ryntää taisteluun.

²¹Il creuse le sol et se réjouit de sa force, Il s'élance au-devant des armes;

²²Se pitää pelkoa pilkkanaan, se ei säiky eikä se pakene miekan tieltä.

²²Il se rit de la crainte, il n'a pas peur, Il ne recule pas en face de l'épée.

²³Sen yläpuolella rämisee nuoliviini, välkkyy keihäs ja sotakirves.

²³Sur lui retentit le carquois, Brillent la lance et le javelot.

²⁴Kiihtymyksestä vavahdellen se ahmii taivalta, mikään ei sitä pidättele, kun sotatorvi soi.

²⁴Bouillonnant d'ardeur, il dévore la terre, Il ne peut se contenir au bruit de la trompette.

²⁵Kun torvi soi, se hirnuu: "Hahaa!" Jo kaukaa se vainuaa sodan tuoksinan, päälliköiden huudot ja taistelun jylyn.

²⁵Quand la trompette sonne, il dit: En avant! Et de loin il flaire la bataille, La voix tonnante des chefs et les cris de guerre.

²⁶Sinunko viisautesi nostaa taivaalle haukan, kun se levittää siipensä etelätuuleen?

²⁶Est-ce par ton intelligence que l'épervier prend son vol, Et qu'il étend ses ailes vers le midi?

²⁷Sinunko käskystäsi kotka nousee korkeuksiin ja rakentaa pesänsä tavoittamattomiin?

²⁷Est-ce par ton ordre que l'aigle s'élève, Et qu'il place son nid sur les hauteurs?

²⁸Kalliolla se asustaa, viettää yönsä siellä, kielekkeellä, jonne ei pääsyä ole.

²⁸C'est dans les rochers qu'il habite, qu'il a sa demeure, Sur la cime des rochers, sur le sommet des monts.

²⁹Sieltä se tähystää syötävää, kaukaa sen silmät tavoittavat saaliin.

²⁹De là il épie sa proie, Il plonge au loin les regards.

³⁰Kiihkeästi sen poikaset ahmivat verta! Missä on ruumiita, sinne se rientää.

³⁰Ses petits boivent le sang; Et là où sont des cadavres, l'aigle se trouve.